Elokuva
Hollywoodin kukkuloiden kupeessa Los Angelesissa, Marty Faranan (Colin Farrell), tarinatukkeumasta kärsivä kirjailija, yrittää epätoivoisesti saada viimeisteltyä mestariteoksekseen mieltämänsä käsikirjoituksen Seven Psychopaths. Martyn hahmogalleria saa kuin taikaiskusta lisää väriä, kun tämän paras ystävä, työtön näyttelijä Billy Bickle (Sam Rockwell) kehottaa liittämään murhamiehistä kertovaan antologiaan myös kaupungissa kauhua herättävän ”Ruutujätkämurhaajan”. Todellista materiaalia Martyn magnum opukseen tuo myös Billyn ja tämän persoonallisen rikoskumppanin Hans Kieslowskin (Christopher Walken) viekas varainhankinta kidnappaamalla rikkaiden koiria mittavien lunnaiden toivossa. Kun koheli kaksikko erehtyy nappaamaan mukaansa Bonnyn, äärimmäisen arvokkaan ja pidetyn Shih Tzun, joka kuuluu väkivaltaiselle gangsteripomolle Charlie Costellolle (Woody Harrelson), keikasta tulee sen kaikille osapuolille hengenvaarallinen.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen mustimman jännärikomedian Kukkoilijat (In Bruges, 2008) tehnyt ohjaaja/käsikirjoittaja Martin McDonagh palaa rikospaikalle entistä maukkaammalla keitoksella, jossa sattumia riittää niin erinomaisten näyttelijäsuoritusten kuin sekopäisten juonenkäänteidenkin osalta. Seitsemän psykopaattia on erinomainen osoitus McDonaghin kadehdittavasta kyvystä hallita hulluimmatkin tilanteet ja partaveitsen terävä dialogi mestarin lailla.
.
Keikka kulkee monilla raiteilla ja useammassakin tasossa, mutta McDonagh pitää jokaisen yksityiskohdan ja henkilöhahmon tarkasti fokuksessa. Juttuun tiputellaan hilpeää kritiikkiä psykopaatteja käsittelevistä kirjoista ja elokuvista, analysoidaan ymmärryksellä nykyaikaisten jännityselokuvien olemusta ja käsikirjoittajan sielunmaisemaa sekä kuvitetaan unelmakaupungin varjoisempia kulmia ja sen moninaisia kulkijoita suurella sydämellä. Ajatuksekkaita ja välillä koskettaviakin kertomuksia yllättäen seuraavat väkivaltajaksot ovat graafisen raakoja ja yksityiskohtaisia. Seitsemän psykopaatin episodimainen esillepano tuo tyylillisesti mieleen vaikkapa Quentin Tarantinon Pulp Fictionin (1994), mutta McDonaghin kipeiden kundien ja karmaisevien konfliktien kavalkadi on täysin uniikki ja omissa metatasoissaan operoiva täysosuma. Monisyisen tarinan kerronta on nautittavan vaivatonta ja se viimeinen valttikin lyödään pöytään vasta lopputekstien alettua.

Farrell ja Harrelson nauttivat silmin nähden jokaisesta hetkestä, mutta leffan huikemmat esiintymiset tekevät täysin pitelemätön Sam Rockwell hyperenergisenä Billyna sekä uransa täydellisimmän Christopher Walken -roolin tekevä Christopher Walken, jonka vahvasti uskonnollinen Hans on hullujen hahmojen rakastettavin ilmestys. Enemmän tai vähemmän vaarallisina vierailijoina nähdään myös Tom Waits Zachariah Rigbyna ja Harry Dean Stanton kostonhimoisena kveekarina, Martyn psyko-opuksen oikeina innoittajina sekä Zeljko Ivanek Costellon ykkösnyrkkinä Paulona. Tärkeät naisroolit jäävät kieltämättä toinen toistaan hullumpien herrojen varjoon, mutta niitä esittämään on kiinnitetty erinomaisen ilmeikästä ja taitavaa väkeä: Abbie Cornish on Martyn työttystävä Kaya, Linda Bright Clay Hansin syövän kourissa kituva vaimo Myra, Amanda Mason Warren Zachariah Rigbyn murhaaava tyttöystävä Maggie ja Olga Kurylenko Costellon tyttöystävä Angela.

Yhteenveto
Ehdottoman omaperäinen, sysimustalla huumorilla ja hulluilla henkilöhahmoilla kruunattu trilleri, jonkalaista ei ole ennen nähty.