Elokuva
Vuodesta 2003 tehtyä Serranon perhettä saatiin seurata Suomessa ensimmäisen kerran vasta vuoden 2007 kesällä. Suosio kohosi nopeasti kerrassaan hurjaksi, ja satojen tuhansien katsojien painostamana sarjaa oli saatava tietenkin myös DVD-julkaisuna. Fanien odotus päättyi lopulta, sillä loppuvuodesta päivänvalon näki sarjan ensimmäinen tuotantokausi. Espanjalainen komediasarja on julkaistu kuitenkin yllättäen Warner Musicin kautta, jonkinlaiseksi musiikkiäänitteeksi luokiteltuna tuotteena, vaikka kyseessä onkin puhdasverinen tv-sarja.

Sarjassa seurataan kuvitteellisessa Madridin kaupunginosassa, Santa Justassa, asuvan suuren uusioperheen elämää. Jo nuoruudessa seurustelleet, mutta sittemmin eronneet Diego (Antonio Resines) ja Lucía (Belén Rueda) ovat tavanneet sattumalta uudelleen, ja yhteen muuton seurauksena saman katon alle päätyvät kummankin lapset, ilman että nämä ehtivät etukäteen tutustua toisiinsa. Katras koostuu 17-vuotiaista Evasta (Verónica Sánchez) ja Marcosista (Fran Perea), 11-vuotiaasta Maria “Teté” Teresasta (Natalia Sánchez), pikkumafioso Guillesta (Víctor Elias) ja nuorimmaisesta Currosta (Jorge Jurado), joka hoitaa jokaisen jakson esittelyn. Kaikki kolme poikaa ovat Diegon lapsia, kun taas tytöt ovat Lucían aiemmasta avioliitosta. Talossa asuvaksi voisi laskea myös Lucían äidin, Carmenin (Julia Gutiérrez Caba), joka asustaa ainakin virallisesti naapurissa.

Lucía työskentelee lastensa koulussa opettajana, kolleganaan ja parhaana ystävänään Candela Martinez (Nuria González), jonka aviomies Fructuoso “Fiti” Martinez (Antonio Molero) puolestaan on Diegon paras kaveri ja oman autokorjaamon omistaja. Mieskolmikon täydentää Diegon isoveli, Santiago (Jesús Bonilla), jonka kanssa Diegolla on yhteinen perheyritys, laatukinkkuihin erikoistunut Serranon taverna. Päähenkilöiden lisäksi mukana pyörivät tietysti myös lasten koulutoverit. Luokkaa pomottavan Guillen jengiin kuuluvat Boltsi (Andrés de la Cruz), Mustafá (Daniel Esparza) ja Matías Valdano (Juan Luppi). Boltsin hyljeksitty sisar Yoli (Sara López) saa luokkaan uutena oppilaana saapuvan Tetén parhaaksi ystäväkseen. Ylemmällä luokalla Marcosin parhaana kaverina hyörii eläväinen Raúl Martinez (Alejo Sauras), joka puolestaan on Candelan ja Fitin ainoa lapsi. Sivuhenkilöiden joukkoon liittyy vielä Lourditas (Goizalde Núñez) Santiagon sydämen valloittavana uskonnonopettajana. Ärsyttävimmän hahmon tittelin saa tavernassa työskentelevä Paquillo (Manolo Caro), joka lipevän keikaroivana naistenmiehenä kyllä herättää kammotusta.

Massiivisesta hahmogalleriasta ja tarkkaan käsitellyistä juonikuvioista johtuen jaksojen kestotkin ovat pitkiä, lähes elokuvapituisia. Keskimäärin yhden jakson pituus on 75 minuuttia, mutta välillä mennään puoleentoista tuntiin. Jaksoja on vuoteen 2007 mennessä tehty 124 kappaletta, joten katsottavaa sarjassa riittää. Pituuksista huolimatta jaksot eivät tunnu lainkaan liian pitkiltä - niitä katsoessa aika suorastaan lentää. Siitä on kiittäminen vetävää kerrontaa, joka kyllä saa uppoutumaan ruudun ääreen pidemmäksikin aikaa ilman että tulee edes ajatelleeksi vilkaista kelloa.

Sarja ei sorru väkinäisiin tutustuttamisiin, vaan homma lähtee pyörimään suoraan siitä, kun kaikki ovat jo tutustuneet toisiinsa. Ensimmäisen jakson alkajaisiksi mennään naimisiin ja suunnataan suoraan uuteen yhteiseen kotiin. Uusioperheen arki ei kuitenkaan ole helppoa, kun snobimaiset tytöt ovat aiemmin tottuneet rikkaaseen elämään, eivätkä voi sietää apinamaisesti käyttäytyvää poikalaumaa velipuolinaan. Pojilla kuitenkin on hauskaa tyttöjä tiiraillessaan - vaikka sitten kylppärin seinään poratusta reiästä. Lucían ja Diegon kasvatusmenetelmät poikkeavat tyystin toisistaan, ja siinä missä äiti on tottunut selvittämään asiat puhumalla tyttäriensä kanssa, Diego rankaisee poikiaan syöttämällä näille vessaharjaa. Välillä onkin pakko turvautua koulupsykologi Fernandon (Ales Furundarena) apuun. Tärkeimpinä tapahtumapaikkoina toimivat kotitalo, koulu ja taverna, mutta merkittävän roolin saa myös tyttöjen huoneen vaatekaappi.

Vaikka taustalla kulkee selkeämpi tarina yhteiselosta pääjuonineen, on jokainen jakso oma episodinsa. Erilaisia pikkujuonia jokaiseen jaksoon on tungettu parhaimmillaan jopa neljä, ja näitä kuljetetaan erinomaisesti eteenpäin, kunnes usein juonet onnistuvat kietoutumaan toisiinsa jollakin ovelalla keinolla. Usein käytetäänkin runsaasti aikaa ja juonenkäänteitä vain, jotta saadaan aikaan muhevan humoristisia tilanteita tai vitsejä. Huumoria sarjassa todellakin riittää, ja se onkin sitten harvinaisen laadukasta ja hyvin ideoitua. Asioita liioitellaan ja paisutellaan herkullisesti, ja monesti vitsit perustuvatkin juuri näiden aiheuttamille väärinkäsityksille. Käsikirjoitus on huumorin suhteen suorastaan nerokas, ja käsikirjoittajilla ei ole selvästi ollut ideoista pulaa. Serranon perheestä jokainen katsoja löytää varmasti jotain, mille nauraa.

Toisin kuin moni muu tv-sarja, Serrano ei laahaa eteenpäin. Asiat käsitellään sopivan ripeään ja selkeään tahtiin. Yhden jakson sisältöön mahtuu yhtä paljon tapahtumia kuin perinteisen saippuasarjan koko tuotantokauteen. Tämä onkin yksi niistä seikoista, miksi Serranoa on mukava katsella. Se on sopivan nopeatempoista ja vauhdikasta komediaa, joka sopii käytännössä melkein kaikille. Vaikka sarjan yleisilme onkin leppoisan harmiton, pitää kuitenkin varoittaa sen erittäin seksistisestä sisällöstä. Ei taida olla yhtäkään jaksoa, jossa ei seksi tulisi jossain muodossa esille. Ensimmäisellä kaudella tämä on vielä suhteellisen harmitonta myöhempiin kausiin verrattuna, jolloin aiheesta revitään kunnolla ilo irti lastenkin varttuessa. Espanjankielinen dialogi pursuaa myös hurjasti kirosanoja ja rivouksia, mutta suomalaisesta tekstityksestä suurin osa niistä on jätetty pois.

Espanjassa sarjaa moitittiin aikoinaan muun muassa siitä, että se vaikutti tehdyn pelkästään Fran Perean muusikon uraa vauhdittamaan. Ovelasti Marcosin rooli onkin Perealle kirjoitettu sellaiseksi, että perheen vanhimpana poikana Marcos haaveilee muusikoksi tulemisesta. Ensimmäisellä kaudella nähdään, miten poika harjoittelee kitaran soittoa ja alkaa säveltää omia kappaleitaan. Lopputuloksena syntyvät akustiset pop-tuotokset ovat suorastaan loistavia, ja niitä kuuntelee tässä akustisemmassa muodossa vielä mieluummin kuin Warner Musicin julkaisemilta albumeilta. Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että seitsemännessä jaksossa pilaillaankin juuri Warnerin levysopimuksella, jota ei ensimmäisellä kaudella kuitenkaan vielä Marcosille heru.

Ensimmäisissä jaksoissa sarja tuntuu vielä hieman hakevan paikkaansa, eivätkä jaksokohtaiset juonet ole kovin hyviä. Kauden puolivälissä asia korjaantuu, ja sen jälkeen luvassa on kerrassaan loistavaa tavaraa. Paljon esillä olevia teemoja ovat ystävyys, rehellisyys ja erilaisuuden hyväksyminen, mutta sarjassa käsitellään lähes kaikkea elämään liittyvää - useimmiten juuri huumorin keinoin. Täten opettavaisenakin viihteenä menevä Serranon perhe on virkistävän erilaista komediaa, joka valloittaa helposti kenet tahansa. Jostain kumman syystä Espanjassa suurimpana katsojaryhmänä ovat kuitenkin eläkeläiset.

Tekniikka
DVD-julkaisu tuntuu todella hätäisesti tekaistulta, mikä näkyy koko teknisessä tuotannossa. Boksi on tuotettu pelkästään Suomen markkinoille, joten mukana on pelkästään suomenkielinen tekstitys - sekin kuvaan kiinni poltettuna, mikä ei ilahduta kieltenopiskelijoita. Tekstitys ei edes ole kovin hyvä, sillä pitkistä riveistä jäävät loput kirjaimet pois. Siinä on käytetty pohjalla samaa materiaalia kuin YLE:llä esitetyissä jaksoissa.

Kuvanlaatu on ensimmäisessä jaksossa hyvä ja suhteellisen tarkka, mutta lopuissa jaksoissa kuva on huomattavan epäterävä ja siten jo silmiä rasittava. Ongelma tosin vaihtelee hieman jaksoittain. Kirkkaus on vedetty todella korkealle ja puhkipalamistakin esiintyy. Hyvänä puolena kuva on kauttaaltaan valaistua, eikä siten mitään jää pimeyden vuoksi näkemättä. Jaksojen pituuden vuoksi kuvaa onkin jouduttu kompressoimaan melko paljon laadun kustannuksella, jotta kaikki sisältö on saatu mahdutettua neljälle levylle. Plussaa myös perushyvälle leikkaukselle ja kameratyöskentelylle, joka ei ole sinänsä mitenkään erikoista, mutta selkeää.

Ääniraita (Stereo 2.0) painottuu etukanaviin. Vauhdikkaista näyttelijöiden liikkeistä johtuen äänittäjillä on selvästi ollut työtä dialogin tallennuksessa, joka suurimmaksi osaksi onkin onnistunut hyvin. Välillä mikrofonit ja näyttelijät eivät kohtaa, joten dialogissa on jonkin verran tahatonta dynamiikkaa. Puheen äityessä espanjalaistyyliin melkoiseksi huutamiseksi eivät myöskään äänitystasot ole pysyneet kurissa ja tuloksena on jonkin verran säröä. Suurimmaksi osaksi puheesta saa kuitenkin hyvin selvän. Musiikkia ei pahemmin kuulla Fran Perean esittämien kappaleiden lisäksi, mutta ne kuulostavatkin sitten hyvältä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia, johtuen lähinnä siitä, ettei sitä mahtunut mukaan.

Yhteenveto
Espanjalaisen Serranon perheen ensimmäinen tuotantokausi käsittelee aluksi päähenkilöiden yhteiseloon totuttelua ja uusioperheen elämää, mutta alkaa sitten soljua serranomaisemmille vesille etsimään huumoria muualtakin. Loistavaa viihdettä ja toimivaa komediaa, mutta sarja ei vielä ole aivan parhaimmillaan tällä ensimmäisellä kaudella.