Elokuva
Bart (Olivier Bartélémy) kavereineen viettää normaalia viikonloppua ympäripäissään diskossa nuokkuen. Ilta loppuu lyhyeen, kun kiivasluonteinen Bart haastaa riitaa väärän portsarin kanssa, saa pullosta otsaansa ja lentää pihalle. Ilta ei ole pilalla, sillä Thai (Nico Le Phat Than) on iskenyt viehkeän Even (Roxane Mesquida), joka suostuttelee joukon jatkoille heidän maatilalleen. Pahaa aavistamaton porukka ei tiedä mihin on lupautunut.

Kim Chapiron ohjaama ja isänsä Christianin kanssa käsikirjoittama Sheitan (2006) edustaa ranskalaista kauhukomediaa. Tekijäporukka on alkuperäisen Texas Chain Saw Massacrensa katsonut, sillä maatilan juntit vaikuttavat heti kättelyssä varsin sisäsiittoiselta porukalta. Heitä ei kylläkään juuri hyödynnetä. Sen sijaan kartanon isäntää, Josephia, näyttelevä Vincent Cassel pääsee revittelemään elämänsä roolissa.

Ei olla kaukana totuudesta, jos väitetään Sheitanin olevan Casselin show. Mies varastaa jokaisen kohtauksen itselleen. Kumisaappaisiin ja paksuun villapaitaan pukeutunut, mielipuolisesti virnuileva Cassel hoitaa naurut kotiin heti ensimmäisestä kohtauksestaan lähtien, ja jatkaa sitä pitkälti elokuvan loppuun saakka. Näyttelijän faneille (ja oikeastaan muillekin) Sheitan on pakollista nähtävää miehen hulvattoman roolisuorituksen takia.

Kauhua Sheitanista ei nimittäin löydy lainkaan. Osin brutaaliakin verellä läträystä ja pelotteluyrityksiä on joukkoon mahdutettu, mutta ne ovat verrattain vähäisiä ja jälkimmäisessä tapauksessa myös ennalta arvattavia. Elokuvassa kestää itse asiassa yllättävän kauan ennen kuin mitään alkaa edes tapahtua. Kylän vähä-älyisistä junteista onnistutaan luomaan vaivaannuttava ilmapiiri, jota ei valitettavasti osata käyttää kuitenkaan hyödyksi.

Sheitan on siitä poikkeuksellinen elokuva, että se kannattaa nähdä huonoudestaan huolimatta. Vaikka se ei tarinallisesti tai edes kauhuna tarjoa yhtään mitään, vetää Cassel niin mielenvikaisen roolin, ettei häntä voi juuri muissa rooleissa enää nauramatta katsoa. Elokuvan toinen tähti tuleekin puhtaasti tämän takia, sillä muilta osa-alueiltaan Sheitan ei tarjoa minkäänlaista nautintoa.

Tekniikka
Anamorfinen 1.85:1-suhteen kuva on laadultaan onnistunut. Lähiotoksissa kuva on erittäin tarkka, mutta yleisesti ottaen se on hieman pehmeä. Yksityiskohtia ei joudu kuitenkaan tihrustamaan. Värit toistuvat luonnollisina, ja mustan taso on suurimman osan ajasta hyvä. Ainoastaan heikommin valaistuissa kohtauksissa on havaittavissa staattisuutta.

Julkaisun kruunaa aggressiivinen Dolby Digital 5.1 -ääniraita, joka löytää jokaiselle kanavalle jotakin. Tosin varsinainen hyötykäyttö on vain elokuvan alkupuolella, kun ranskalainen räppi pauhaa klubilla ja radiossa. Tekstitys on suomeksi, mutta elokuvan voi katsoa myös ilman, mikäli ranska sujuu luonnostaan.

Lisämateriaali
Levyltä ei löydy minkäänlaista lisämateriaalia.

Yhteenveto
Sheitan (2006) näyttää minkälaista kauhukomediaa tehdään Ranskassa. Joukko nuoria päättää jatkaa bileitään mukana olevan neitosen maatilalla, joka osoittautuu kaikkea muuta kuin viihtyisäksi paikaksi. Vincent Casselin faneille elokuva on nautinnollista seurattavaa hänen kutkuttavan hauskan junttiroolinsa takia. Se on myös ainoa syy, miksi elokuva kannattaa edes katsoa.