The Shield muutti ilmestymisvuotenaan 2002 tyypillisen poliisisarja-genren määritelmiä hyvyydestä ja pahuudesta sen verran perusteellisesti, että se ansaitsi ensimmäisen kauden jälkeen suunnattoman suosion niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudesta. Useita ehdokkuuksia ja muutamia voittoja eri palkintotilaisuuksista keränneen sarjan toinen tuotantokausi ei kuulostanut kovinkaan utopistiselta ajatukselta.

Vuoden 2003 alussa puolivuotinen odottelu loppuikin, kun Shieldin toinen tuotantokauden ensimmäiset jaksot alkoivat 7. päivä tammikuuta FX-verkon pyörittämänä. Ensimmäisen kauden räjähdysmäinen loppu antoikin erittäin hyvät pohjustukset seuraavan kauden alkuun, ja myös ilolla ainakin osa niistä oli myös säilytetty. Valitettavasti, ainakin tämän katsojan mielestä, pääpaino keskittyi juuri siihen väärään osa-alueeseen, vaikkei se nyt niin suurena yllätyksenä tullutkaan.

Reilu kuukausi on kulunut ensimmäisen osan tapahtumista, ja Farmingtonin poliisilaitos, "Barn", on edelleen varpaillaan. Virkavallan ja väestön suhde on kiristynyt äärimmilleen, eikä virheisiin ole varaa. Kun alueen kahden tärkeimmän jengin johtajat löytyvät poltettuina kolmannen, tuntemattoman jengin toimesta, joka jakelee huumeita myös ala-asteikäisille, ei David Aceveda (Benito Martinez) kaihda kyseenalaisten keinojen käyttöä - Vic Mackeyta (Michael Chiklis) ja hänen johtamaa Strike Team -ryhmäänsä. Kaksikon muodostama hutera liitto synnyttääkin useita vihamiehiä, niin piirin sisältä kuin ulkopuolelta.

Poliisilaitoksen sisäiset riidat kiehuvat äärimmillään myös muidenkin kuin paikan johtajien keskuudessa. Ensimmäisen kauden ajan neutraalina pysynyt etsivä Claudette Wyms (CCH Pounder) nouseekin toisella tuotantokaudella hieman merkittävämpään osaan, kun hän siirtyy Acevedan paikalle korruption kitkemisessä - ilman minkäänlaisia oman edun tavoitteluja. Samaan aikaan Danielle Sofer (Catherine Dent) ampuu virkatehtävän aikana vahingossa viattoman, eikä hänen parina toimiva Julien Lowe (Michael Jace) noudata poliisietiikkaa toverin suojelemisen suhteen. Asiaa pahentaa poliisilaitokselle määrätty Lanie Kellis (Lucinda Jenney), jonka tehtävänä on tutkia lähiaikoina uutisotsikoissa ollutta törkyä korruptiosta ja virkavirheistä - ei niinkään vaativa tehtävä.

Shieldin toinen tuotantokausi jatkaa ensimmäisen kauden lopun päättävän räjähdyksen paineaallon voimin hurjalla tempolla eteenpäin, mutta ei valitettavasti kestä koko kauden ajan, lysähtäen maahan jo puolenvälin tienoilla. Sen sijaan, että keskityttäisiin Farmingtonin väkivaltaiseen katuelämään tai poliittisiin kieroiluihin, käytetään suurin osa ajasta Vicin henkilökohtaisten perheongelmien parissa, ja tavan rutiinikeikkojen lomassa. Mielenkiintoisimmat taustajuonetkin loppuvat harmittavan lyhyeen ja ainoa pidempiaikainen juoni etenee mateluvauhdilla ja loppuu tylyn äkillisesti, jättäen katsojan miettimään, että tässäkö se nyt sitten oli.

Sarjan toinen tuotantokausi sisältää myös toisen pilottijakson, joka nähdään noin puolivälin paikkeilla jakson Co-Pilot toimesta. Kyseinen jakso näyttää Barnin ensimmäisen työpäivän, pohjustaen siinä samalla miten kukin hahmo käyttäytyy siten kuin myöhemmin sarjassa. Pohjustusten tiivistäminen puoli päivää kestävälle ajanjaksolle ei kuulosta järin houkuttelevalta, mutta jakso onnistuu silti olemaan suhteellisen onnistunut "miten kaikki alkoi" -jakso. Co-Pilotin sijaitseminen keskellä kautta, juuri kriittisten taustajuonien lomassa, on tosin saanut melkoista kritiikkiä katsojien keskuudessa, eikä suotta. Hieman parempi esityspaikka olisi tehnyt jaksolle hieman parempaa oikeutta, vaikka toimii tällaisenaankin melko hyvin.

Lupaavasta alusta huolimatta, Shieldin toinen tuotantokausi jää vähän turhan kauaksi aikaa seuraamaan tavallisia rikosten selvittelyjä ja taustajuonet jätetään potentiaalista huolimatta liiaksi aikaa ilmaan leijumaan. Osaan ei palata edes koko kauden aikana, ja osa saa taas pyyhitään pikaisesti läheisen sohvan alle unohduksiin. Ei toinen tuotantokausi huono ole, mutta ensimmäisen kauden lopun potentiaaliin ei ylletä, ja hyvästä alusta huolimatta kausi sortuu jättämään omat valttinsa, taustajuonet, vähemmälle loppua kohti mentäessä.

Kuva
Eurooppalaisen julkaisun ollessa kyseessä, on kuvalle annettu anamorfinen 1.78:1-suhteinen käsittely. Atlantin toisella puolella asustavat, tai kyseisen mantereen aluekoodin omaavia Shieldejä tilaavat joutuvat tyytymään rajattuun 1.33:1-kuvaan.

Ensimmäisen ja toisen tuotantokauden välillä ei juuri aikaa kulunut, eikä rahastakaan ollut pulaa ensimmäistä kautta kuvatessa. Tästä johtuen kuvanlaadullisesti toinen tuotantokausi tarjoaa sitä samaa kuin edellinen julkaisu. Käsivaralla kuvattu ja dokumentaarista otetta hakeva sarja on astetta liian pehmeää, ja sisältää kohinaa kaiken aikaa. Kyseiset ilmiöt olivat havaittavissa jo televisiokierroksen myötä, joten varsinaisiksi vioiksi niitä ei voi sanoa. Värimaailma on kylläinen ja luonnollinen, musta kärsii enemmän kameroiden aiheuttamasta rakeisuudesta, mutta muuten kuva on sellainen, kuin sen pitääkin. Roskat ovat ihastuttavan minimaalisia.

Ääni
Äänimaailman suhteen jatketaan myös samalla linjalla niin hyvässä kuin pahassa. Alkuperäisestä Dolby Digital 2.0 -ääniraidasta päästään nauttimaan myös tässäkin, ja tarjolla on sitä samaa kuin viime kauden kanssa. Dialogi, tehosteet ja musiikki kuulostavat kristallinkirkkaalta ja lievää tilantuntua synnytetään ajoittain. Kun kappalevalinnatkin ovat jälleen onnistuneita, ei julkaisulta jää kaipaamaan oikeastaan muuta kuin Dolby Digital 5.1 -miksausta, mutta turhaan.

Lisämateriaali
Commentaries – Edellisestä tuotantokaudesta poiketen, Shieldin toinen tuotantokausi sisältää vain neljä kommenttiraitaa jaksoihin The Quick Fix, Homewrecker, Breakpoint ja Dominoes Falling. Kommenttiraidat ovat teksitetty englanniksi, mikä auttaa hieman seuraamista. Kommenttiraidat juontaa sarjan kehittänyt Shawn Ryan ja hänen "haastateltavinaan" on poikkeuksellisesti vähän jokaista alan henkilöä aina näyttelijöistä FX-kanavan johtajistoon saakka. Seurauksena asiat eivät välttämättä liity kovinkaan paljon itse sarjaan, vaan asiaa tulee niin FX:n synnystä, hahmojen kehityksestä kuin myös neuvoja koe-esiintymisiin.

Deleted Scenes – Huimat 37 kappaletta poistettuja kohtauksia, joista osassa on Shawn Ryanin alustus kohtauksiin. Osio kaipaisi Play All -nappia, sillä kestot vaihtelevat vaivaisista sekunneista jokusiin minuutteihin.

The Editing Room – Osio sisältää jakson Scar Tissuen erään kohtauksen ensimmäisen (06:01) ja lopullisen version (05:53), sekä vaihtoehtoiset kommentit Shawn Ryanilta molempiin. Kommenttien perusteella vaiheita olisi vielä monia muitakin, mutta uskoisin kahden ääripään kontrastin välttävän jo liiallisen toiston takia.

Sound Surgery – Jaksosta Inferno otettu kohtaus, jonka äänimaailma on jaettu neljään eri osaan; dialogi, taustaäänet, jälkiäänitys ja musiikki. Viimeinen vaihtoehto on sarjassa nähty kokonaisuus. Neljä ensimmäistä osaa sisältää äänivastaavien alustuksen.

Wrap Day (27:00) – Viimeinen kuvauspäivä alusta loppuun, joka sisältää niin surua kuin iloakin. Informaatiota ei juuri tule, mutta yleistä tunnelmointia ja haikeamielisyyttä sitäkin enemmän.

Directors' Roundtable (48:21) – Ehkäpä julkaisun mielenkiintoisin osio sisältää Shawn Ryanin ja sarjan kolmen ohjaajan, Scott Brazilin, Paris Barclayn ja Peter Hortonin, vajaan tunnin mittaisen keskustelutuokion. Ryan kyselee ohjaajilta muun muassa omia mielipiteitä ohjauksista sekä sarjan hektisestä tahdista ja sen tuottamista ongelmista. Jutustelut ovat varsin mielenkiintoista ja osin humoristisia alusta loppuun saakka.

Raising the Barn (09:16) – Pienimuotoinen katsaus poliisilaitoksena toimivan kirkon lavasteista ja historiasta.

Season 3 Teaser (01:01) – Lyhyt teaseri seuraavasta tuotantokaudesta, joka ei juuri kerro saatikka näytä mitään.

Trailers – Osio sisältää trailerit elokuvista S.W.A.T., Starsky & Hutch Season One, Spider-Man 2 ja Bad Boys 2.

Yhteenveto
The Shieldin toinen kausi ei pääse aivan ykkösen tasolle, mutta on silti perushyvää katsottavaa alusta loppuun. Hyvästä alusta huolimatta, sarja uppoaa turhan pitkäksi aikaa tasapaksuun tarjontaan ja unohtaa taustajuonia liian pitkiksi ajoiksi. Vic Mackeyn selviytymiskertomus on kuitenkin sen verran mielenkiintoista, ettei tätä kautta kannata jättää kuitenkaan välistä. Kyllä nämä uusintakatseluja kestävät. Itse DVD-julkaisu on perushyvää tasoa kaikin puolin.