Viinitilat, viinirypäleet, viini, viinin ystävät. Alexander Paynen ohjaama Sideways vie katsojan viinien ihmeelliseen maailmaan, yhdessä kolmikymppisten kaverusten Milesin (Paul Giamatti) ja Jackin (Thomas Haden Church) kanssa. Rex Pickettin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva on lämminhenkinen tarina ystävyydestä, sen iloista ja karikoista, sekä luonnollisesti viinistä. Ensin tarkastellaan ulkonäköä, sitten nuuhkaistaan tunnelmaa ja lopulta nautitaan show'sta.

Jack Nicholsonin tähdittämä, vuonna 2002 ilmestynyt About Schmidt nosti Paynen ihmisten huulille ihmisläheisellä ja vahvasti hahmovetoisella elokuvallaan. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Sideways jatkaa samaa seesteistä kaavaa, jossa pääpaino on enemmän rauhallisesti etenevällä henkilöhahmojen rakennuksella. Toisin kuin monissa muissa elokuvissa, Sidewaysin hahmot todellakin kehittyvät alun ja lopun välillä.

Jack on menossa naimisiin ja hänen opiskeluaikainen kaverinsa Miles päättää järjestää hänelle viikonmittaiset polttarit läpi Kalifornian lukuisten viinitilojen ja golf-ratojen. Tarkoituksenaan rentoutuminen, hauskanpito ja viineihin tutustuminen, on tuleva matka kuitenkin muutakin. Rentoutuminen muuttuu stressiksi, hauskanpito masennukseksi ja viinien tutustuminen ryyppäämiseksi ja takaisin. Löydetään rakkautta, tunnetaan kaipuuta, paetaan todellisuutta ja löydetään sisäinen itsensä. Viikon mittainen matka vie katsojan läpi elämän ylä- ja alamäkien, jatkuen myös sivuteille.

Sideways on hahmo- ja dialogivetoinen sukellus ihmissuhteiden koukeroiseen maailmaan, jossa näyttelytyö vaikuttaa paljolti toimiiko elokuva vai ei. Onnekseen elokuvassa on osaavia näyttelijöitä, jotka pystyvät kannattelemaan hahmojensa ongelmat läpi kaksituntisen. Paul Giamatti tekee ehkäpä elokuvan parhaimman roolin epäonnistuneena Milesinä, masentuneena kirjailijana ja viinintuntijana. Milesin maailma järkkyi kaksi vuotta sitten hänen erottuaan vaimostaan Victoriasta (Jessica Hecht), joka musersi hänet henkisesti. Ensimmäisen kirjansa julkaisua odotteleva Miles viettää aikansa viinien ja ystävänsä Jackin parissa. Jack on puolestaan Milesin vastakohta edesmenneenä tv-sarjatähtenä, joka tätä nykyään elää jotakuinkin playboymaista elämää vaimostansa huolimatta, odottaen sitä oikeaa elokuvaroolia. Jackin näyttelijäuraa voinee verrata näyttelijänsä Thomas Haden Churchin vastaavaan, joka ei alkuajan tv-sarjaroolien jälkeen ole juuri saanut tuulta allensa. Niin Church kuin Giamatti ovat saaneet itselleen räätälöidyt roolit elokuvassa.

Elokuvan naisrooleja näyttelevät Virginia Madsen ja Sandra Oh tekevät niin ikään hyvät suoritukset Milesin ja Jackin vastapareina, Mayana ja Stephaniena. Madsenin suoritus säteilee sitä 80-luvun kauneutta, josta neitonen tuli kuuluisaksi, ja toimii elokuvassa eräänlaisena katalyyttinä Milesin hahmolle. Sandra Oh puolestaan esittää Churchin vastapeluria, räväkkää viiniasiantuntijaa, johon Jack rakastuu. Oh´n näyttelemä Stephanie toimiikin samanlaisena todellisuuden pakokeinona Jackille, kuin viinit toimivat Milesille. Elokuvan naiset parantavat Milesin ja Jackin henkistä epävarmuutta ja kärsimystä, mikä johtaa lopulta elokuvan lopussa nähtäviin täysin muuttuneisiin henkilöhahmoihin.

Paynen ja Jim Taylorin käsikirjoitus kulkee onnistuneesti elämän monimutkaisia polkuja, yhdistellen niin tragiikkaa kuin älykästä huumoria. Kiittäminen ei ole kuitenkaan pelkästään kaksikon, vaan myös itse romaanin kirjoittajan Rex Pickettin, sekä kauttaaltaan loistavien näyttelijäsuoritusten. Tuloksena on yhtä aikaa surullinen ja iloinen kasvuelokuva, joka vain odottaa omaa tilaisuuttaan vuoden 1961 Cheval Blancille.

Kuva
Elokuva näytetään alkuperäisellä anamorfisella 1.85:1-suhteella. Elokuvasta pyrittiin tekemään kuvallisestikin lämminhenkinen, 70-lukulainen tunnelma, mikä osin selittää kuvassa näkyviä "virheitä".

Kuva on piirun verran pehmeä ja rakeinen, luoden hieman vanhahtavan ulkonäön elokuvalle. Värit sen sijaan toistuvat kauniisti ja ääripäät ovat luonnollisia - mikä on onni, sillä ajoittain ruutu on kauttaaltaan pimeä. Roskia ei juuri näy ja artefaktitkin ovat minimissään, mikä edesauttaa nauttimaan visuaalisesti silmäkarkista.

Ääni
Ainoana ääniraitana toimiva Dolby Digital 5.1 painottuu etukanaviin, mikä ei haittaa dialogipainotteisessa elokuvassa juuri ollenkaan. Takakanavat heräävät ajoittain eloon, mutta pääosa tapahtumista kuullaan edestäpäin. Dialogi ja Rolfe Kentin upea jazz-vivahteinen musiikki kuuluvat luonnollisina ja terävästi.

Lisämateriaali
Behind the Scenes (06:34) – Lyhyt mainosmainen making of -dokumentti, jossa ohjaaja ja näyttelijät kertovat hahmoistaan ja elokuvan teosta.

Deleted Scenes – Seitsemän poistettua kohtausta, joiden yhteiskesto on reilu viisitoista minuuttia. Jokaista kohtausta edeltää lyhyt tiedote ohjaajalta miksi otokset poistettiin ja mitä niissä tapahtuu.

Easter Egg – Mene Scene Selection -valikkoon, valitse viidestoista kohtaus ja paina vasemmalle. Viinipullo ilmestyy vasempaan nurkkaan, jota painamalla näet noin kolmeminuuttisen kollaasin tuotantokuvia.

Lisäksi levyltä löytyy Inside Look -kuvakkeen takaa Ridley Scottin ohjaaman Kingdom of Heaven -elokuvan traileri (2:43).

Yhteenveto
Sideways on lämminhenkinen ihmissuhde-elokuva läpi elämän kiemuraisen tien, jota tahdittaa onnistuneet näyttelijäsuoritukset. Seesteisesti etenevä ja puhtaasti hahmokeskeinen elokuva ei varmastikaan ole kaikkien mieleen, mutta mikäli vahva tarina ja hahmokehitys kiinnostavat, ei Sideways ole yhtään huonompi idea elokuvahyllyä täydentämään. Ehkäpä aikanaan, kuten kaikki parhaat viinitkin, elokuva vain paranee vanhetessaan.