Elokuva
Plata (Terence Hill) ja Salud (Bud Spencer) eivät turhia hötkyile. Etelä-Amerikassa kaverinsa lentokuljetusyrityksessä pitkää keikkaa hoitaneet kaverukset alkavat jo pikku hiljaa leipääntyä hommaansa, ja alkavat haaveilemaan äkkirikastumisesta. Sellainen olisi tiedossa, jos he päättäisivät kokeilla pientä vakuutushuijausta omalla alallaan.

Tuumasta toimeen ja tavaraa rahtaamaan jonnekin jumalan selän taakse surkealla lentokoneentapaisella. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan, vaan Plata ja Salud syöksyvät viidakkoon pienen kylän läheisyyteen. Kohtaloonsa alistuen ja ympäristöään tutkien he huomaavat, että alueella ei ole kaikki kunnossa. Kylää ja lähiympäristöä hallinnoi diktatorimaisen ikeensä alla rikas yrittäjä, joka pitää tienoon asukkaita lähestulkoon orjinaan timanttikaivoksilla. Koska mies ei siedä kilpailua ja vastaväitteitä, päättävät Plata ja Salud asettaa hieman kapuloita miekkosen rattaisiin.

Siitä vaan pojat! (Ital. Più forte, ragazzi!) on vuonna 1972 Giuseppe Colizzin (1925-1978) ohjaama ja osakäsikirjoittama Bud Spencer & Terence Hill -elokuva. Colizzi teki ohjaajana yhteistyötä kaksikon kanssa neljän leffan verran (Veristen saappainen kukkula / Trinity Rides Again, 1969. Luoja armahtaa - minä en, 1968. Luoja lähettiläät / Tappava Hymy / Four Gunmen of Ave Maria, 1968). Muuten Colizzi on tehnyt läheistä yhteistyötä myös Federico Fellinin ja Eli Wallachin kanssa.

Siitä vaan pojat! sisältää kaikki tutut Bud Spencer & Terence Hill -leffojen piirteet: syödään, juodaan, tapellaan ja syödään hiukan lisää. Myös tässä tarinassa päähenkilöt ovat äkkirikastumisen toivossa lähteneet kriminaalien tielle, päätyvät vastakkain jonkin rikkaan ja pahan tahon kanssa. Omaa hyvinvointiaan uhmaten he käyvät taistoon yhteisen hyvän puolesta ja päätyvät lopussa saamaan puhtaan omantunnon, mutta ovat taas samassa pisteessä kuin elokuvan alkupuolellakin.

Suurimmaksi osaksi Kolumbiassa kuvattu leffa on alusta lähtien erittäin hyväntuulinen, ja Spencer & Hill -leffoissa tuttua kaksikon vastakkainasettelua tapahtuu huomattavasti vähemmän. Taitavana lentäjänä tunnettu Spencer nauttii huomattavasti enemmän roolistaan tässä elokuvassa, ja se heijastuu myös hänen roolihahmonsa käyttäytymiseen. Hillin tehtävänä on jälleen kerran oltava se notkea, nokkela ja harmeja aiheuttava ideanikkari, kuten niin monessa Spencer & Hill -leffassa aikaisemminkin. Yhdessä lähdetään sitten tekemään pienestä maailmasta parempaa paikkaa pienen epäröinnin jälkeen.

Kuva
Anamorfinen 1.85:1-kuva on surkea. Roskia, kohinaa, pehmeyttä ja rakeisuutta. Haalistuneet väritkään eivät laatua paranna. Harmi, että minkäänlaista remasterointia ei ole suoritettu tämän, eikä minkään muunkaan Bud Spencer & Terence Hill -elokuvan kohdalla. Toisaalta elokuva on vuodelta 1972, joten huonon laadunkin ymmärtänee, etenkin, jos alkuperäiskeloja ei aika ole ystävällisesti kohdallut.

Ääni
Dolby Digital Mono -ääniraita on erittäin tukkoinen. Plussaa jälleen kerran loistavasta sävellystyöstä, josta ovat vastanneet Silver Ribbon -palkinnon Italiassa leffan musasta vastaanottaneet Guido ja Maurizio De Angelis.

Lisämateriaali
Terence Hillin (11 tekstiruutua) ja Bud Spencerin (kuusi tekstiruutua) biografiat suomeksi. Nämä kaksikon yhteisistä vaiheista kertovat biot sisältävät kuitenkin melko hoonoa soomea, ja kaikesta päätellen asialla on ollut joku suomenruotsalainen kääntäjä.

Yhteenveto
Siitä vaan pojat! -elokuva on juonellisesti melkoisten yhteensattumien summa. Alkuasetelmista päädytään johonkin aivan muualle. Tämä ei ole välttämättä huono seikka, jos tämä hoidetaan niin, että alkuasetelmissa opittua ja koettua voidaan käyttää myöhemmin hyväksi. Siitä vaan pojat! on hyväntuulinen ja hieman perinteisempi Spencer & Hill -tarina kuin esimerkiksi Banaanipojat Hula-Hula saarella -leffa. Perinteistä papujen ahmimista vatsaan niin, että napa rötkyy -periaatteella kun alkaa elokuvaa katsomaan, on luvassa antoisa elokuva taattuun Spencer & Hill -tyyliin. Julkaisu tosin on todella heikko kuvan ja äänen osalta, että se saattaa latistaa tunnelmaa jonkin verran.