Elokuva
Lokakuu 1944 Auschwitzin keskitysleirillä. Unkarilainen Saul Ausländer (Géza Röhrig) on sonderkommando, salaisuuksien kantaja, yksi niistä valituista, jotka kuskaavat kaasukammiossa armotta tapetut vangit krematorioihin. Palkintona työstä saa ainoastaan muutaman kuukauden lisäaikaa olla elossa, jonka jälkeen miehet vaihdetaan uusiin. Kun ruumiskasasta löytyy vielä hetken hengissä ollut poika, Saul rakentaa itselleen mission pelastaa tämä joutumasta lääkäreiden leikeltäväksi, hautaamalla tämän juutalaisten perinteiden mukaisesti. Etsiessään pakkomielteisesti tuhansien tuhottavien joukosta rabbia lukemaan kaddiš, muistopalveluksen rituaaliin kuuluvan rukouksen, hän vaarantaa paitsi itsensä, myös kaikki muut leirin vangit.

László Nemesin ohjaama ja Clara Royerin kanssa käsikirjoittama, niin Cannesissa, Golden Globella kuin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarillakin palkittu Son of Saul on järkyttävän realistinen elokuva vain seitsemänkymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Nemesin valitsema tyyli kertoa Saulin tarina on äärimmäisen vaikuttava. Pitkillä otoilla operoiva kamera (puikoissa virtuoosimaista työtä tekevä Mátyás Erdély) pysyy koko ajan Saulin lähellä, tiukan rajauksen muuttaessa tarkennusalueen ulkopuoliset tapahtumat epätarkoiksi. Koska informaatio on visuaalisesti rajallista, äänimaailman merkitys korostuu, ja sen kohdalla äänisuunnittelija Tamás Zányi tekee uskomattoman upeaa työtä. Tekniikka tekee elokuvasta vahvasti henkilökohtaisen ja Saulin kautta koetun. Vaikka suurin osa sanoin kuvaamattomista hirveyksistä tapahtuvatkin fokuksen ulkopuolella, se ei lainkaan vähennä elokuvan musertavan melankolista, ja paikoin surrealistista tunnelmaa, vaan enemmänkin päinvastoin.

Saulin tarina on kaikesta järjenvastaisuudestaan huolimatta täysin ymmärrettävä. Joutuessaan paikkaan, jossa nähdyt ja koetut asiat ovat täysin käsityskyvyn ulkopuolella, hyvinkin pienestä seikasta voi kasvaa kokonainen elämän tarkoitus, inhimillisyyden osoitus, jolla pitää kiinni ihmisyyden rippeistä. Toteavan dokumentinomainen kerrontatapa välttää tietoisesti kaikkia manipuloinnin keinoja, se ei tukeudu julmuuksien graafiseen esittämiseen eikä surumieliseen ja pateettiseen musiikkiin, vaan antaa katsojan itse rakentaa sen maailman, jossa Saul joutuu elämään. Tyylilaji tekee kokemuksesta, jos mahdollista, vieläkin rankemman, mutta oudolla tavalla myös puhdistavan.

Jokaisen hetken kuvassa oleva Géza Röhrig tekee käsittämättömän vahvan ja syvältä tulevan roolisuorituksen Saulina. Lähes ilman kehonkieltä, pelkillä kasvoilla julkituodut tunnemyrskyt kaivautuvat katsojan sisuksiin, eivätkä päästä irti pitkään aikaan edes lopputekstien jälkeen. Suvereenin Röhrigin rinnalla nähdään mm. Levente Molnár (sonderkommando Abraham), Urs Rechn (Oberkapo Biedermann), Sándor Zsótér (tohtori Nyiszli) ja Uwe Lauer (SS-upseeri Voss).

Yhteenveto
Son of Saul on tärkeä elokuva, muistutus tapahtumista, jotka eivät saa enää koskaan toistua. Onkin sitten aivan eri asia, onko ihmiskunta oppinut vieläkään mitään.