Elokuva
Tarton Soppalinnan kaupunginosassa asuva 10-vuotias Mari (Olivia Viikant) kärsii aina työn ääressä olevien vanhempiensa isä Hanneksen (Ott Aardam) ja äiti Riitan (Evelin Vöigemast), kiireistä, mutta tekemistä tuo energinsen tytön perustama Soppalinna Salaseura, joka on erikoistunut Marin professori-isoisän (Tiit Lilleorg) keksimiin aarrejahteihin. Arvoitusten ratkaisutaidoille tuleekin käyttöä, kun salaperäinen Naamio onnistuu myrkyttämään suurten juhlien juoman, jonka seurauksena kaikki aikuiset taantuvat lapsiksi jälleen. Nyt Marilla ja tämän kolmella salaseurakollegalla, Antilla (Karl Jakob Vibur), Sadulla (Arabella Antons) ja Olavilla (Hugo Soosaar) on vain 48 tuntia aikaa löytää vastamyrkky isoisän muistikirjan vihjeiden perusteella. Hommaa hankaloittaa entisestään Salaseuraa alati terrorisoiva kulmakunnan ilkein kiusantekijä Leo (Sten-Markus Rohtia) kavereineen.

Margus Pajun kivan energisellä otteella ohjaama Soppalinna salaseura on kuin modernisoitu versio vanhoista Robert Arthurin Kolme etsivää -sarjasta ja Enid Blytonin Viisikoista, joissa lapset ratkaisivat monenlaisia rikoksia. Yhtä lailla taustalla kaikuu monet klassiset aarrejahdit piilotettuine vihjeineen ja ansoineen, joiden edustajista nimeltäkin mainitaan eräskin tohtori Jones, joka myös nímellä Indy tunnetaan.

Juonikuvio yhdistelee uutta vanhaan nokkelasti, sillä salaisuuden juuret kaivautuvat kauas menneisyyteen, aina Neuovostomiehittäjän päiviin Toisen Maailmansodan aikaisessa Virossa. Christian Gamst Miller-Harrisin ja Mihkel Ulmanin käsikirjoitus pohjaa suomalaisen Mika Keräsen suosittuun lastenkirjaan Hopeinen aarrearkku. Tunnelma pysyy pääasiallisesti pikkujännän mysteerin selvittämisessä perinteitä kunnioittavana, jos ei lopun moderniksi kaahaukseksi menevää vauhtirallia oteta mukaan laskuihin. Turhasta tyylivaihdoksesta huolimatta kokonaisuus on kivasti hanskassa ja koko touhusta välittyy tekemisen riemu.

Lapsinäyttelijät tekevät Maria esittävän Olivia Viikantin johdolla hyvää työtä, eikä aikuisissakaan ole valittamista. Suomesta mukaan castiin on mahtunut Sampo Sarkola, jonka esittämällä botanisti Arttu Peltomaalla on loppupeleissä iso rooli arvoituksen ratkaisussa. Se, mikä jälleen kerran pudottaa pahasti pojoja, on suomenkielinen dubbaus, joka nyt vaan ei toimi elävien näyttelijöiden ollessa kyseessä. Vaikka läpän taustalla on alan todellinen veteraani Pekka Lehtosaari, sieluton päällepuhuminen aiheuttaa ainakin aikuiskatsojalle pahoja kylmänväreitä, eivätkä ne johdu jännityksestä. Härmäksi dialogia tulkitsevat mm. Seera Alexander (Mari), Saana Norra (Satu), Waltteri Helisalo (Olavi), Fredi Salminen (Antti), Markku Huhtamo (isoisä), Kirsi Ståhlberg (Katri), Katja Sirkiä (Riitta) ja Petri Hanttu (Hannes)

 Yhteenveto
Jos hermot ja korvat kestävät suomidubin, tarjolla on kuitenkin kivasti nostalginen, kaikenikäisille passelilla jännityksellä kuorrutettu seikkailu, joka kotimaassaan Virossa on ollut niin huikea menestys, että jatkoa varmasti seuraa.