Elokuva
Biokemistipariskunta Clive Nicoli (Adrien Brody) ja Elsa Kast (Sarah Polley) ovat alansa huippulahjakkuuksia ja johtavia tutkijoita lääkealan suuryrityksen geenitekniikan laboratoriossa. Haasteena on kehittää uudenlainen proteiini yhdistelemällä eri eläinlajien DNA:ta toisiinsa. Saavutukset ovat jo nyt mullistavia, mutta ratkaiseva läpimurto on vielä tekemättä ja johtoporras vaatii tuloksia. 

Nopeuttaakseen päämäärään pääsemistä riskeihin valmiit Clive ja Elsa päättävät lisätä nykyiseen organismiin myös ihmisen DNA:ta. Ilman lupaa tehty koe onnistuu, mutta se tulisi yhteisen sopimuksen mukaan myös tuhota todisteineen. Elsan äidinvaistot kuitenkin heräävät ja lopulta myös Clive heltyy uuteen perheenjäseneen. Naispuolinen hybridi kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia ja saa nimekseen Dren (Delphine Chanéac). Clivella ja Elsalla on täysi työ pitää aikaa ja tilaa vaativa "lapsi" kurissa ja salassa, kunnes saavat huomata, ettei luontoa ole muuttaminen. 

Kiehtova Splice päivittää klassisen Frankenstein-tarinan Jumalan leikkimisen vaaroista moderneilla scifi-mausteilla säilyttäen silti sen pohjattoman traagisuuden väärinymmärretystä ja hyväksyntää kaipaavasta luomuksesta. Aikuinen, älykäs ja mietitty, muutamankin kihelmöivän käänteen sisältävä käsikirjoitus tarttuu myös päivänpolttaviin aiheisiin geeni- ja kloonausteknologian vaaroista, lääketieteellisestä etiikasta ja evoluution kurimuksesta, mutta on kaikessa julmuudessaan kuitenkin myös syvästi intiimi, humaani ja inhimillinen. 
Ilmeistä sisarelokuvaansa, ainoastaan typerää Petoa (Species, 1995), pidemmän korren Splice vetää jo lähtökohdissa.  

Moraalisesti moniselitteinen ja groteskin melodramaattinen lopputulos on paitsi lähellä David Cronenbergin visioita mestarin koko uraa hallinneen ruumiillistumisen ja metamorfoosien lihallisessa ja psykoanalyyttisessa käsittelyssä, yhtälailla huokuu myös taustavoimissa tuottajana vaikuttaneen Guillermo del Toron rajattoman mielikuvituksen tummaa kauhuromantiikkaa ja maagista mytologiaa tihkuvia fantasia-aineksia.

Vaikka Splice kantaa vanhakantaisen kauhuelokuvan b-leimaa, teknisesti ja visuaalisesti se on laatuluokkaa a. Storyboard-piirtäjänä aloittanut Vincenzo Natali muistetaan kulttimainetta nauttivasta ja vähintäänkin omaperäisestä esikoispitkästä, klaustrofobisesta tieteiskauhufantasiasta Cube - Kuutio (1997). Erinäisten pikkufilmien ja tv-töiden sekä monien jo unohtaman ja vielä harvempien ymmärtämän scifi-trillerin Cypher (2002) jälkeen ohjaaja lunastaa läpimurron asettamat odotukset haastavimmalla, kunnianhimoisimmalla ja myös vaikuttavimmalla elokuvallaan. Tyylikästä, hengittävää ja mietittyä ulospanoa täydentävät rikas äänimaailma, Oscar-palkitun make up -guru Howard Bergerin (Predator, Kill Bill: Volume 1 ja 2, Narnian tarinat: Velho ja leijona) upeat tehosteet ja virheettömät, mutta säästeliäästi käytetyt erikoisefektit. 

Muuntautumiskykyinen luonnenäyttelijä Adrien Brody ja erityisesti koskettavasta selviytymisdraamasta Elämäni ilman minua (2003) muistettava ja ohjaajanakin ansioitunut monilahjakas indie-tähti Sarah Polley tekevät elämänmakuiset, tuntevat ja aidot voimaroolit. Samaistuttavan kaksikon toimet ovat uskottavia ja ymmärrettäviä, mutta heidän suhteensa tuntuu kovin platoniselta. Ranskalainen näyttelijä-malli Delphine Chanéac vakuuttaa vahvan fyysisellä presenssillä pelkillä ilmeillä ja eleillä koko elokuvan sieluna. Sivummalla ainoa tuttu kasvo on ohjaajan luottonäyttelijä David Hewlett tuloshakuisena byrokraattina.

Yhteenveto
Tutuista eineksistä huolimatta persoonallinen ja ajatuksekas, cronenbergilaisen perverssi yöjuttu.