Elokuva
Arvostetun Hugo-kirjallisuuspalkinnon voittaneen Robert A. Heinleinin vuonna 1959 julkaisema sci-fi-romaani Starship Troopers sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Kirjailijan poliittista ja sosiaalista kommentaaria on syytetty fasistisista teemoista, militarismin ylistyksestä sekä rasismista. Kärkkäimmät kriitikot ovatkin mieltäneet romaanin ainoastaan fiktion kaapuun peitellyksi yhteiskunnalliseksi kannanotoksi, jossa Heinleinin oma ääni hukuttaa muut henkilöt allensa. Jotain perää ainakin osissa syytöksissä on, sillä Starship Troopers on yksi Yhdysvaltain armeijan velvoittamista oppikirjoista.

Hollantilaissyntyinen ohjaaja Paul Verhoeven ei omien sanojensa mukaan lukenut Heinleinin kiisteltyä kirjaa kuin muutaman kappaleen verran ennen kuin masentui ja totesi sen tylsäksi. Siitä huolimatta hän pestautui ohjaamaan romaanin elokuvasovituksen vuonna 1997, mikä muistuttaa enemmän kuin vähän herran aiempia ohjaustöitä, kuten Total Recall (1990) ja RoboCop (1987). Fasistisessa tulevaisuudennäkymässä joukko nuoria opiskelijoita värväytyy isänmaansa palvelukseen taistellakseen ulkoavaruuden ötököitä vastaan. Eskaloituvan sodan kynnyksellä elokuva seuraa rintamalinjan etenemistä kahden eri sotilasurille joutuvan lapsuudenystävän silmin. Ohjaajalle tyypilliseen tapaan Starship Troopers on brutaali näytelmä, jossa yhteiskunnallinen kannanotto nousee kuitenkin tapahtumien verisyyden rinnalle.

Starship Troopersin Maa on fasistinen sotilashallinto, jossa kansalaisoikeudet saadaan ainoastaan vapaaehtoisella kahden vuoden asepalveluksella. Ilman oikeuksia siviilien elämä on tosin rajattu liki olemattomiksi, eikä jälkikasvun tai poliittisen uran unelmointi ilman rankkaa sotilasuraa ole edes mahdollista. Televisiot pyörittävät propagandavideoita armeijan mielekkyydestä taukoamatta, ja näyttävät sodan jäljet ja teloitukset parhaimpaan katseluaikaan suorana lähetyksenä. Opiskelijat aivopestään jo luokkahuoneessa uskomaan voimankäytön valtaan ja vaihtoehtoisten hallitusmuotojen rappioon. Väkivalta on ratkaissut enemmän konflikteja kuin mikään muu lähestymistapa, ja voima on väkivaltaa, julistaa opettaja oppilailleen. Toisen maailmansodan tunnelmissa kasvaneen Verhoevenin esimerkkivaltiota ei tarvitse kaukaa hakea.

Verhoeven jatkaa kriittisyyttään yleistä asepalvelusta kohtaan. Propagandavideoiden antaman kuvan ja todellisuuden välinen ero tehdään selväksi. Ylilyödyt mainosfilmit esittävät sotilasuran hohtoisena isänmaanpalveluksena, mutta koulutukseen astuvat sinisilmät koulitaan rankoin ottein ja väkivaltaa säästelemättä kestämään tositilanteessa. Kouluttajat telovat alokkaat fyysisesti, ja karsivat kaikki heikot yksilöt pois ruodusta. Allegorinen yhtymä kansallissosialistiseen rotuoppiin on ilmeinen, vaikka ohjaaja ei asiaa sen erityisemmin nostakaan esille. Verhoeven verhoaa muutenkin sanomansa kevyen ulkokuoren alle luottaen enemmän viihdyttävyyden voimaan. Vahvoista teemoistaan huolimatta Starship Troopers onkin pääasiallisesti vain rehtiä b-luokan sci-fi-toimintaa.

Elokuva on edelleen yllättävän brutaali, vaikka aika onkin ajanut osasta tehosteista ohi. Ihmisten ja ötököiden välinen sota on veristä puuhaa, eikä Verhoeven ole säästellyt amputoitujen torsojen esittelyssä. Ohjaajan aiempiin töihin tutustuneille meno ei ole uutta. Varsinaiset toimintakohtaukset pysyvät vielä kymmenen vuoden jälkeenkin hyvin kasassa niin toteutukseltaan kuin kuvauksen osalta. Tuhatpäistä ötökkälaumaa vastaan käydyissä taisteluissa välittyy tunnelma ihmisten asema sodan altavastaajina. Hurttia actionia laimentaa ainoastaan 90-luvun saippuasarjoista varustettu näyttelijäkaarti. Casper Van Dien pääpiruna ei saa Rico-karaktääriinsä senttiäkään uskottavuutta. Tarvittava tuki löytyy onneksi hieman parempiin rooleihin suoriutuvissa sivuhenkilöissä.

Tekniikka
Anamorfinen 1.85:1-kuva on onnistunut. Yksityiskohtaisuus on lisääntynyt roimasti 1080p-siirron myötä ja tarkkuus on yleisesti ottaen erinomainen. Väribalanssi on kohdallaan tehden yleisilmeestä luonnollisen. Mustan tasoissa ei ole moitittavaa. PCM 5.1 -ääniraita on päällekäyvä, mutta dynamiikaltaan hieman vaimea. Kanavakierrätys on erinomainen ja matalat taajuudet murisevat jatkuvasti, mutta kokonaisuudessaan raita tuntuu turhan pakatulta. DVD-julkaisussa ääniraita ajaisi tehtävänsä erinomaisesti, mutta HD-miksauksiin tottuneena siltä jää odottamaan laajempaa skaalaa.

Lisämateriaali
Eurooppalaisen Starship Troopers -julkaisun ostajat joutuvat pettymään tarjolla olevasta lisämateriaalista. Jorpakon takaiset kommenttiraidat ja runsas BD-sisältö eivät ole selvinneet matkasta, ja ainoa lisäsisältö on sama kuin vuosien takaisessa DVD-julkaisussakin.

Tarjonnan aloittaa vajaa kymmenminuuttinen Making of -dokumentti, joka on lähinnä vain hieman pidempi mainospätkä. Elokuvan kohtauksien väliin on leikelty harvakseltaan kommentteja tuotannossa mukana olleilta. Scene Development with Commentary sisältää kolme kohtausta, jossa ohjaaja Verhoeven kertoo nykyään itsestään selviä asioita elokuvan tehosteista. Screen Tests koostuu kahdesta lyhyestä pätkästä, jossa nähdään Denise Richardsin ja Casper Van Dienin koekuvaukset. Jostain syystä jälkimmäinen luonnehtii näissä paremmin kuin varsinaisessa elokuvassa. Lopun kruunaa viisi poistettua kohtausta sekä elokuvan traileri.

Yhteenveto
Starship Troopers toimii edelleen. Paul Verhoeven yhteiskunnallinen sanoma on aikaa kestävä, mutta ennen kaikkea rainan toimintakohtaukset ovat edelleen vedossa. Ihmiskunnan ja ötököiden välisen taistelun tunnelma välittyy kotikatsomoon saakka, vaikka tehosteet ovatkin hieman vanhentuneet.