Elokuva:

-What's an associate producer credit?
-It's what you give to your secretary instead of a raise."

Waterford, Vermont, on pieni, kaukana kaikesta oleva hiljainen pikkukaupunki. Kaupungissa ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista neljäänkymmeneen vuoteen. Mitä silloin tapahtui, selviää tätä elokuvaa katsomalla.

Vuonna 2000 kaupungin rauhaa saapuu sekoittamaan toisesta kaupungista pois häädetty, ohjaaja Walt Pricen (William H. Macy) johtama filmiryhmä, jonka on tarkoitus kuvata Waterfordissa Vanha Mylly -nimisen Hollywood - elokuvan avainkohtaukset. Pricen joukosta löytyvät tietenkin kaikki Hollywoodin stereotyypit: Pricen oikeana kätenä vaikuttava ylimielinen tuottaja Marty Rossen (David Paymer), luomisen tuskien kanssa painiskeleva aloitteleva käsikirjoittaja Joseph Turner White (taas kerran mainion roolisuorituksen tekevä Philip Seymour Hoffman), taiteellisesta näkemyksestä tiukasti kiinni pitävä italialainen pääkuvaaja Uberto (Vinnie Gustafero). Eniten ongelmia kuitenkin aiheuttavat yllättäen uskoon kääntynyt blondi naistähti Claire, jolle tuottaa ongelmia pitää kiinni sopimuksestaan (Sarah Jessica Parker) ja supersuosittu, Alec Baldwinin huikeasti tulkitsema, Bob Barrenger, jolla on vaikeuksia pitää näppinsä irti pikkutytöistä.

Käsikirjoittaja-ohjaaja David Mamet tuntee niin Hollywoodin sisäpiirit kuin amerikkalaisen pikkukaupunkielämän, joten ei ole ihme, että tämä kuvaus kahden täysin erilaisen kulttuurin äkillisestä törmäämisestä on täynnä erinomaisen osuvia huomioita puolin ja toisin. Terävän käsikirjoituksen lisäksi elokuvan näyttelijävalinnat ovat kertakaikkiaan onnistuneita. Jopa peruspuiseva Alec Baldwin tekee mainion roolisuorituksen selkärangattomana supertähtenä. Elokuvan keskeiseksi hahmoksi kohoaa kuitenkin Philip Seymour Hoffmanin vakuuttavasti näyttelemä epävarma käsikirjoittaja Joe White, joka löytää hengenheimolaisensa Rebecca Pidgeonin näyttelemästä Anniesta. Annien syrjäytetty poikaystävä, paikallinen poliittinen pyrkyri Doug McKenzie (Clark Gregg) ei kuitenkaan katso suhdetta hyvällä, vaan ottaa tehtäväkseen filmiryhmän suunnitelmien vaikeuttamisen kaikin mahdollisin tavoin.

Kuva:

State and Main DVD:n kuva on lyhyesti ilmaistuna täydellinen. Hieman pidemmin: Kuvassa ei ole jälkeäkään pikselöitymisestä, kuvakohinasta sen enempää kuin ääriviivojen ylikorostumisesta. Värit toistuvat esimerkillisen hienosti ja kuva pysyy häiriöttömänä myös öisissä kohtauksissa.

Ääni:

Levyn Dolby Digital 5.1 -ääniraita painottuu vahvasti etukanaviin, kuten kovin usein dialogipainotteisissa elokuvissa. Näyttelijöiden vuoropuhelun seuraaminen onnistuu ongelmitta hienosti tallennetun dialogin ansiosta, mutta tilavaikutelma jää hivenen ohueksi. Dynamiikkaa levyllä on riittävästi tällaisen elokuvan tarpeisiin. Matalimmat bassomurinat levyltä puuttuvat, joten subbari saa tämän elokuvan aikana vetää henkeä.

Lisämateriaali:

Lisukemateriaalia edustavat 1,33:1 kuvasuhteiset traileri ja kaksi TV-mainosta sekä kymmenen keskeisen näyttelijän ja David Mametin tekstimuotoiset esittelyt. Näistä ei juuri ole kerrottavaa. Staattinen valikko on niinikään 1,33:1 kuvasuhteinen.

Yhteenveto:

Älykästä satiiria niin Hollywoodin elokuvanteosta kuin sisäänlämpiävästä pikkukaupunkielämästä. DVD:n kuvan- ja äänenlaadussa ei juuri valittamista ole. Elokuvan katsomista ei muuten kannata lopettaa vielä siinä vaiheessa, kun lopputekstit alkavat rullata ruudussa...