Elokuva

Joanna Eberhart (Nicole Kidman) on suuren televisioyhtiön pomoja ja kanavan reality-hittien luoja. Hän saa kuitenkin potkut hommastaan ja tuloksena on täydellinen hermoromahdus. Uutta elämää täytyisi rakentaa, sillä hänen miehensä Walter Kresby (Matthew Broderick) irtisanoutuu myös työstään vaimonsa vuoksi. He päättävät aloittaa alusta, ja jostain kumman syystä he lähtevät rakentamaan parempaa perhe-elämää lastensa kanssa juuri Conneticutin Stepfordiin.

Pian Joanna kuitenkin huomaa, että kaupunki ei ole ihan normaali perheparatiisi. Ökyrikkaiden ja poikamaisesti käyttäytyvien miesten vaimot ovat miehiään orjan lailla palvelevia, täydellisiä ja muodokkaita blondeja. Katsojille Stepfordin salaisuus paljastuu jo ensimmäisen puolen tunnin sisällä, mutta elokuvan päähenkilöillä kestää hieman kauemmin tajuta homman juju.

Stepfordin vaimot on hieman tuntemattomampi tulokas Hollywoodin remake-elokuvien genressä. Tarinan perustuessa Ira Levinin kirjaan, elokuva ottaa viitteensä vuoden 1975 samannimisestä, Bryan Forbesin ohjaamasta elokuvasta. Heti alkuun mainittakoon, että kaikki huomiot perustuvat elokuvaan itsenäisenä filmatisointina ilman vertailupohjaa alkuperäiseen teokseen.

Frank Oz tunnetaan paremmin Star Wars -elokuvien Yoda-hahmon äänenä, mutta mies on tehnyt jonkin aikaa nimeä ohjaajanakin. Ozille ei tuota vaikeuksia ohjata suuriakaan näyttelijänimiä, sillä vuoden 2001 The Score (suom. Valtikka) -leffassa hänellä oli komennettavanaan kaksi megatähteä (joista jälkimmäistä Oz joutui tosin ohjaamaan ns. etätyönä, sillä mies ei suostunut olemaan samassa huoneessa ohjaajan kanssa): Robert De Niro ja Marlon Brando. Frank Oz on myös sen luokan ohjaaja, että mikäli jokin ei toimi ja se halutaan tehdä paremmin esimerkiksi ehostamalla kohtauksia digitaalisesti, näin myös tehdään. Miehen takana seisoo yleensä iso summa rahaa ja viime kädessä ison studion päätövalta.

Elokuvan pääosissa häärivät aussikaunotar Nicole Kidman ja hieman jäyhähkö Matthew Broderick. Sivuosat on miehitetty melkoisella poppoolla kun taustalla pyörii sellaisia nimiä, kuin Christopher Walken, Bette Midler, Glenn Close ja Jon Lovitz.

Stepfordin vaimot on tuotettu taidolla. Se on turvallisesti tehty riskitön leffa, josta kuitenkin puuttuu sielu. Näyttelijät tulevat kameran eteen lausumaan vuorosanansa ja elokuva etenee alusta loppuun samalla temmolla. Mitään suuria tulkintoja tai tunteita ei leffassa juurikaan nähdä. Glenn Close ainoana pistää peliin kaikkensa, muiden vastatessa lähinnä puupökkelömäisestä ja rutiininomaisesta näyttelystä, josta voi ainakin puoliksi syyttää niin vaisua ohjausta kuin innotonta käsikirjoitustakin. Koko elokuva vaikuttaa muutenkin kuin suurelta välityöltä jokaiselle näyttelijälle.

Vaikka Stepfordin ns. perheillä on myös lapsia, ovat ne sysätty lähes täydellisesti syrjään, ja Oz on keskittynyt kuvaamaan vain oleellisinta: Stepfordin omituista herrasväkeä. Tarinaan jää muutenkin melkoisia aukkoja, eikä asioita vaivauduta selittämään mitenkään. Kököistä näyttelijäsuorituksista ei myöskään selviä hahmojen sisäiset motivit, jättäen näin Stepfordin vaimot monella osa-alueella keskinkertaisuuden upottavaan suohon. Elokuvassa on aivan liikaa huonoja puolia, että ne voisi nousta ulos keskinkertaisuudesta ylempiin sfääreihin. Ehkä elokuvan tuottajat ajattelivat suurien näyttelijänimien pelastavan elokuvan, mutta eipä lopputuloksessa hurraamista ole.

Kuva

Anamorfinen 1.85:1-kuva on poikkeuksellisen kohinainen ja tummien kohtausten rakeisuus häiritsee pahasti. Kuvan terävyys kaartuu lisäksi pehmeän puolelle. Kokonaisuutena kuvanlaatu on melkoisen hirvittävä näinkin tuoreeksi julkaisuksi.

Ääni

Dolby Digital 5.1 -miksaus on keskittynyt suurimmaksi osaksi etukanaviin. Surround-kanavien potentiaalia ei juurikaan hyödynnetä ja suurimmaksi osaksi takakaiuttimet ovatkin täysin toimettomana.

Lisämateriaali

Ohjaajan kommenttiraita on yksi huonoimpia, joihin vähään aikaan on törmännyt. Jokainen asia on Ozin mielestä niin ihanaa, että kuulijalla on pahoinvointikohtaus lähellä. Jokainen näyttelijä saa liudan kehuja ohjaajalta unohtamatta koko tuotantoporukkaa. Toki myös triviaa tarjoillaan elokuvan tekemisestä, mutta sen osuus jää selkeästi ylistyspuolen varjoon.

Making of -dokumentissa A Perfect World: The Making of The Stepford Wives (19:47) kerrotaan pintapuolisesti elokuvan tekemisestä ja sen tapahtumista. Poistettuja/laajennettuja kohtauksia (9:57) on yhteensä kuusi kappaletta.

Mukana on jostain syystä myös neljä featurettea, jotka olisi voinut hyvin yhdistää pidemmäksi making of -osioksi, mutta hyvä näinkin: The Stepford: A Definition (3:54), The Stepford: The Architects (6:01), The Stepford: Wives (10:08) ja The Stepford: Husbands (8:09). Nämä pätkät pureutuvat hetkellisesti Stepfordiin määritelmänä, tuotantosuunnitteluun ja käsikirjoitukseen, sekä elokuvan henkilöhahmoihin. Lisämateriaalitarjonnan päättää kaksi traileria ja mokauskooste (4:34).

Yhteenveto

Fiktiiviseen Stepfordin asuinlähiöön sijoittuva Frank Ozin remake-leffa Stepfordin vaimot on tyhjä kokonaisuus. Se on rutiinilla tuotettu, turvallinen elokuva, jonka näyttelijäsuoritukset ovat liian suoria ja läpinäkyviä. Vanhoillisiin ajatuksiin ja stereotypioihin nojaava käsikirjoitus ei jaksa naurattaa eikä säväyttää missään vaiheessa. Laadullisesti DVD-julkaisukin jää vain keskinkertaiseksi esitykseksi.