Elokuva
Aiemmin musiikkivideoita työstäneiden Max Giwan ja Dania Pasquinin ohjaamaa tanssi-iloittelua StreetDance 3D markkinoidaan maailman ensimmäisenä kolmiulotteisena tanssielokuvana. Vaikka muutamissa kohtauksissa onkin 3D-demoilun makua, kokonaisuutena kolmiulotteisuus ei jää pelkäksi uudella tekniikalla kikkailuksi. Ylimääräinen ulottuvuus tuo tanssiin lisävirtaa herättäen koreografiat aivan uudella tavalla henkiin. Tosin musiikkivideotyylinen kuvaus ja editointi pyrkii varsinaisten teknisten tanssikuvioiden sijaan tuomaan esille tanssiin kuuluvia ja niiden taustalle kätkeytyviä tunteita ja tunnelmia. Uutta teknologiaa hyödynnetään myös varsinaisten tanssikohtausten ulkopuolella osana dramaturgista tarinankerrontaa.

Tanssielokuvien tuttuja ja turvallisia uomia etenevä StreetDance 3D ei yllätä uusilla juonenkäänteillä tai tapahtumilla. Mestaruuskilpailuihin valmistautuva joukkue joutuu tekemään töitä vaikeamman kaavan kautta kohdatessaan joukon toinen toistaan haastavampia vaikeuksia. Perinteisen urheiluelokuvan tavoin lopullisessa finaalissa vastaan tulee ylivoimainen vastustaja, jonka voittaminen olisi mestaruushaaveiden ohella mannaa myös henkilökohtaisista syistä. Mestaruuskamppailu uhkaa kariutua jo elokuvan alkumetreillä tanssiryhmän kiistattoman johtohahmon, Jayn (Ukweli Roach), vetäytyessä takavasemmalle. Tanssimisen ohella miekkonen haluaa pitää huilitaukoa tyttöystävästään Carlysta (Nichola Burley), joka vastoin tahtoaan joutuu sovittelemaan tanssiryhmän johtajan suuria saappaita. Alku osoittautuu odotettua hankalammaksi, ja osa tanssijoista suuntaa omille tahoilleen.

Ryhmän jäljelle jääneet jäsenet kaipaavat epätoivoisesti harjoittelupaikkaa sateisten Lontoon katujen osoittautuessa tarkoitukseen turhan epämukaviksi ja epäkäytännöllisiksi. Tässä vaiheessa kaksi tyystin erilaista kulttuuria kohtaavat katujen kasvattien joutuessa turvautumaan klassisen baletin opiskelijoiden apuun. Muutoksen liikkeelle panevana voimana toimii balettikoulun johtava opettaja Helena (Charlotte Rampling), joka on huolissaan omien oppilaidensa innottomuudesta. Saadakseen lisää tunnetta baletin opiskeluun hän laskee Carlyn tanssiryhmän opiskelemaan koulunsa tiloihin. Tämän seurauksena joukko lahjakkaita baletin opiskelijoita joutuu vastoin tahtoaan osaksi mestaruutta tavoittelevaa tanssiryhmää. Menestyäkseen toisiaan halveksivien ryhmittymien on tutustuttava toisiinsa niin ammatillisella kuin henkilökohtaisella tasolla. Balettiryhmän komean uroksen, Tomasin (Richard Winsor), lähentyminen Carlyn kanssa edesauttaa yhteisen sävelen löytymistä.

Streetdancen ja baletin yhdistelmä ei sinällään ole enää uutta ja ihmeellistä, mutta taidokasta tanssiesitystä katselee mielellään. Mukana onkin poikkeuksellisen runsaasti tanssitaitoa esiintyjäkaartin koostuessa Britannian tosi-tv-ohjelmasta esiin ponkaisseista tanssijalupauksista. Sen sijaan näyttelijäntaidot osoittautuvat hieman puutteellisiksi. Tästä syystä onkin pelkästään hyvä, että elokuvassa keskitytään esiintyjien vahvuuksiin. Kerrankin saamme katsoa tanssielokuvaa, jonka pääasiana on itse tanssiminen. Ehkä tanssiaiheisten tosi-tv-ohjelmien suosion myötä on rohjettu antaa vetävän musiikin säestämän tanssin viedä tarinaa eteenpäin.

Yhteenveto
Tuttuja kaavoja kierrättävä tanssielokuva on varsin onnistunut teos pitkälti taidokkaiden ja runsaiden tanssinumeroiden ansiosta. Musiikkivideonomaisessa teoksessa on toimintaelokuvan rakenne: esitellään nopeasti esiintyjät ja lähtötilanne, jonka jälkeen laitetaan tanssikengät jalkaan ja lähdetään hommiin.