Elokuva

Italia, marraskuun 5. päiväna vuonna 2011. Kun vesi nousee Tiber-joessa vaarallisen korkealle, maan talous on romahtamaisillaan ja Paavi Benedictus XV ilmoittaa siirtymisestään syrjään Vatikaanin johdosta, apokalyptiset ennusmerkit täyttävät taivaanrannan. Pahoihin tapoihin sortunut poliitikko Filippo Malgradi (Pierfrancesco Favino), etelän suuria mafiaperheitä edustava gangsteri Samurai (Claudia Amendola), prostituoitu Sabrina (Giulia Elettra Gorietti), katutason armoton torpedo Aureliano (Alessandro Borghi), romaniperhettään johtava psykopaattinen koronkiskuri Manfredi Anacleti (Adamo Dionisi) ja kiero sutenööri Sebastiano (Elio Germano) imaistaan kaikki samaan kuoleman spiraaliin, jonka keskipisteessä on muuttaa Rooman Ostiaksi kutsutut satama-alueet Euroopan Las Vegasiksi. Hidasteena jättimäiselle hankkeelle on ainoastaan lainmuutos, jota on tarkoitus käsitellä viikon sisällä maan parlamentissa.

Tv-sarjasta Gomorra (2014) tutun Stefano Solliman ohjaama Suburra edustaa uutta eurooppalaista rikoselokuvaa kovimmillaan, kuin uuteen aikaan tuotu Kummisetä ilman vanhojen aikojen perinteitä ja periaatteita. Uuden vuosituhannen paras eurooppalainen krimikronikka Suburra on armotonta ja ajankohtaista neonoiria nykyaikaisesta rikollisuudesta, jossa kaikki, aivan kaikki, ovat joko ostettavissa tai myytävissä. Yhden viikon ajalle sijoittuvat tapahtumat esitetään lakoonisen toteavasti, silmittömän raakaa väkivaltaa ei estetisoida, vaan se esitetään kaikessa graafisuudessaan dokumentinomaisen rauhallisesti, silkkana välttämättömyytenä.

Kyyninen ja kylmä elokuva pitää persuksen penkissä koko kestonsa ajana, ja vaikka kaikki sen pelurit ovat enemmän tai vähemmän vaarallisia rikollisia, palkkamurhaajia, addikteja tai tyystin järjen tuolla puolen kulkevia psykopaatteja, joidenkin heistä toivoisi välttyvän kaikkein karmeimmalta kohtalolta. Samalla kun Suburra piirtää kuvan modernista järjestäytyneestä rikollisuudesta, se maalaa myös synkkää kuvaa Italian tulevaisuudesta, jossa korruptio, kiristys ja uhkailu ovat arkipäivän astinlautoja yhteiskunnan korkeimmillakin portailla. Suburra pohjaa journalisti Carlo Boninin ja rikoskirjailija Giancarlo De Cataldon saman nimiseen romaaniin ja sen on valkokankaalle adaptoinut ovat Boninin ja De Cataldon lisäksi Stefano Rulli sekä Sandro Petraglia.

Kaikki näyttelijät tekevät antaumuksellisia roolitöitä, mutta hurjimmat näytöt tulevat Adamo Dionisin henkilökohtaiseen väkivaltaan kaikessa luottavalta Anacletilta, Alessandro Borghin liipasinherkältä Aurelianolta ja eri toten tämän heroiinikoukussa rimpuilevaa tyttöystävää Violaa esittävältä Greta Scaranolta.

Yhteenveto
Suburra on kuin potku jalkoväliin, sanattomaksi pistävä parituntinen, jossa yhdistyvät tekninen taituruus tarinankerronnan lahjaan järisyttävällä tavalla.