Elokuva
Kulttimaineen saavuttanut Hills Have Eyes (1977) toi Wes Cravenille paineen menestyä jälleen kauhugenren alalla. Vuonna 1978 valmistunut Summer of Fear (Stranger in our House) perustui jälleen kaunokirjalliseen alkuperäisteokseen, mutta tällä kertaa Lois Duncanin fiktionaaliseen romaaniin. Pääosaan palkattiin sen ainoa varsinainen nimitähti, Linda Blair.

Manaajaa-elokuvilla uskomattomaan maineeseen noussut Blair suostui rooliin rikkaan perheen hevosia rakastavana tyttärenä. Perheonnea tulee maaseudulta sotkemaan serkkutyttö Rachel (Lee Purcell), jonka vanhemmat ovat kuolleet auto-onnettomuudessa. Pikku hiljaa alkaa paljastua, että serkku onkin demonisia voimia omaava noita. Vain Blairin esittämä Julia ja naapurin kirjaviisas eläinlääkärisetä (Mcdonald Carey) näyttävät olevan perillä Rachelin voimista. Samalla paha serkku yrittää ottaa valtaansa koko perheen ja vahingoittaa niitä, jotka tietävät hänen salaisuutensa.

Summer of Fear on hyvin yksinkertainen elokuva. Craven ei ole päässyt juurikaan vaikuttamaan käsikirjoitukseen, ja sen huomaa. Craven näyttää yleensä kyntensä juuri juonen ruohonjuuritason rakentamisessa, yksinkertaisesta tehdään näennäisesti monimutkainen. Leffan tunnelman luontiin on lainattu paljon Roman Polanskin jännäreistä ja kauhuelokuvista, minkä Craven pystyy myöntämään itsekin.

Elokuva pääsi levitykseen televisioelokuvana, joka oli kauhuleffalle ennen kuulumatonta. Se yllätti myös Cravenin, mutta se oli ainoastaan Linda Blairin kaltaisen elokuvatähden nimen voimaa. Elokuva myös keräsi kohtuu hyvät katsojaluvut. Leffan alkuperäistarinan tehtaillut Lois Duncan on vastannut myös Tiedän mitä teit viime kesänä (I know what you did last summer, 1997) ja Tiedän yhä mitä teit viime kesänä (I still know what you did last summer, 1998) -elokuvien hahmottelemisesta paperille.

Vaikka elokuva ratsastaa Blairin maineella, on entisen Manaaja-tähtösen karisma tiessään. Ennalta-arvattava juoni ei auta asiaa, ja erittäin tökerö maskeeraus kertoo vähintäänkin siitä, että tiimi on tehnyt elokuvaa puolilla valoilla. Craven tarjosi seuraavassa elokuvassaan Sharon Stonelle tämän ensimmäisen elokuvan pääroolin (Deadly Blessing, 1981) ja Summer of Fearissa Nanny-komediasarjasta tunnettu nasaaliääninen Fran Drescher on näkyvässä sivuroolissa.

Summer of Fear on tunnelmatonta kauhua, jossa kaiken arvaa etukäteen. Näkeepähän ainakin kömpelöä näyttelemistä, jota ei odottaisi Blairin kaltaiselta supertähdeltä. Cravenin nousu kauhu-genren kestosuosikiksi oli tälle kivinen taival ja Summer of Fear ei varmaankaan tuota matkaa helpottanut.

Kuva
Ei-anamorfinen 1.33:1-kuva on kehno. Hailakan värinen kuva kärsii kohinan lisäksi myös muutamista roskista. Negatiivia ei ole vaivauduttu juurikaan remasteroimaan ennen DVD-siirtoa.

Ääni
Dolby Digital 2.0 -ääniraita toistaa dialogin pääsääntöisesti kelvollisesti, mutta on paikkapaikoin tukkoinen. John D'Andrean ja Michael Lloydin loihtima musiikki ei pääse oikeuksiinsa ja näin ollen leffan tunnelmastakin menee osa hukkaan.

Lisämateriaali
Cast & Crew biografiat antavat tekstiruuduilla infoa elokuvan näyttelijöistä ja tekijöistä. Wes Cravenin ja Max Kellerin yhteinen kommenttiraita on triviaa täynnä Summer of fearista ja Cravenin edellisistäkin elokuvista. Menneiden muistelu kulttimaineeseen nousseen elokuvaohjaajan suusta on erittäin mielenkiintoista kuultavaa.

Yhteenveto
Wes Craven on monessa sopassa keitetty kauhugenren nykypioneereja. Future Filmin julkaisema Wes Craven Collection sisältää melkoisen määrän Cravenin varhaisvuosien tuotantoa, josta myös Summer of fear löytyy. Elokuva ei luo kauhutunnelmaa niin tehokkaasti, kuten Cravenin suosituimmat ja maineikkaimmat ohjaukset (esimerkiksi Scream tai Hills Have Eyes). Linda Blairin ruutukarisma on tiessään, vaikka toikin elokuvalle sen kaipaamaa huomiota ja pennosia kassaan. Julkaisu on laadultaan, erinomaista kommenttiraitaa lukuunottamatta, kehno. Craven faneille kuitenkin välttämätön hankinta.