Roger Cormanin elokuva-alan halpahalli on opettanut taloudellisen elokuvanteon perusteet monelle hyvinkin menestyneelle elokuva-alan ammattilaiselle. Tähän joukkoon kuuluu myös 1970-luvulla TV-sarja Onnen päivien myötä tähteyteen noussut Ron Howard, jonka tähänastisen uran huippukohtana voitaneen pitää Kaunis mieli -elokuvasta vuonna 2002 myönnettyä parhaan ohjaajan Oscar-palkintoa. Roger Corman houkutteli nousevan staran Howardin tuottamaansa elokuvaan Pure pölyä, jepari (Eat My Dust!, 1976) lupaamalle tälle osuuden elokuvan tuotosta. Syynä oli luonnollisesti se, ettei Corman halunnut maksaa Howardille tämän markkina-arvon mukaista palkkiota. Pure pölyä, jepari osoittautui menestykseksi ja jatko-osa alkoi näyttää väistämättömältä. Cormanin pieneksi yllätykseksi Howard suostui mukaan jatko-osaan ja tarjoutui vieläpä ohjaamaan sen. Tämä jatko-osa, nyt arvostelun kohteena oleva Suuri autopuhallus (Grand Theft Auto) on Howardin debyytti ohjaajan roolissa. Tosin Suuri autopuhallus on jatko-osa Pure pölyä, jeparille lähinnä henkisessä mielessä, samoja henkilöitä elokuvissa ei esiinny.

Elokuva kuvattiin Cormanin studiolle ominaisella tehokkuudella kolmessa viikossa eli viidentoista päivän aikana. Kalliita viikonloppukuvauksiahan ei Cormanin tallissa tunnettu. Koska 23-vuotias Ron Howard paitsi ohjasi elokuvan, myös näytteli miespääosaa, kuvattiin hänen omat kohtauksensa heti kuvausten alussa, kahden päivän aikana. Tämä mahdollisti ensikertalaisen ohjaajan täysipainoisen keskittymisen ohjaajan rooliin.

Suuri autopuhallus on tarinaltaan perin juurin simppeli takaa-ajoleffa, jonka käsikirjoituksen Ron Howard laati yhdessä myös elokuvassa näyttelevän isänsä, Rance Howardin kanssa. Sam Freeman (Ron Howard) on köyhä poika, joka on rakastunut rikkaan perheen tyttäreen Paula Powersiin (Nancy Morgan). Tytön vanhemmat ovat tosin jo valinneet perilliselleen sopivan puolison oman säätynsä parista, mutta Paula lievästi sanottuna inhoaa omituista kihlattuaan Collins Hedgeworthia (Paul Linke). Kun yhteisymmärrystä asiasta ei synny, päättävät nuoret rakastavaiset karata yhdessä Las Vegasiin avioituakseen siellä. Kulkunevoksi he lainaavat kuvernööriksi pyrkivän isukin, Bigby Powersin (Barry Cahill), Rolls-Roycen. Bigby vetää moisesta yleistottelemattomuudesta herneen nenäänsä ja palkkaa Rance Howardin näyttelemän yksityisetsivän jäljittämään tytärtä ja Rollsia. Eritoten viimemainittua. Mutta se on pientä verrattuna siihen sirkukseen, jonka 97 miljoonan dollarin perheen aivokääpiö vesa, Collins Hedgeworth pistää pystyyn kuultuaan morsiamensa tempauksesta. Tosin Collinsin syvästi poikaansa rakastava äitimuori (Onnen päivistä tuttu Marion Ross) laittaa yhtälailla ison pyörän, tai oikeastaan neljä 15-tuumaista, pyörimään pelastakseen poikapoloisensa, jolla on enemmän rahaa kuin älyä. Lienee perinnöllistä, ainakin Hedgeworthin suvussa.

Lisää vauhtia sirkukseen tuovat showta kapellimestarin ottein pyörittävä radiotoimittaja (Don Steele), joka aitiopaikalta seuraa rakastavaisten takaa-ajoa sekä kutakuinkin jokaisella mahdollisella liikkumaan kykenevällä menopelillä joko Paulaa ja Samia tai Collinsia takaa-ajavat palkkionmetsästäjät. Lopputuloksena on kaikkea muuta kuin vakavasti otettava tai tosikkomainen kaahauselokuva. Elokuvassa romutetaan melkoinen määrä peltiä toinen toistaan kahjommissa kolareissa. Romutuslistalta löytyvät mm. Porsche Carrera, Dodge Charger sekä muita arvoautoiksi luokiteltavia menopelejä. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka tiukkana sentinvenyttäjänä, jopa kitupiikkinä, tunnettu Roger Corman on onnistunut rahoittamaan tämän elokuvan hänelle ominaisella niukalla budjetilla.

Ron Howard on kulkenut pitkän tien Suuri autopuhallus -leffan ohjaajantuolilta Oscar-voittajaksi. Tämän elokuvan perusteella tie näyttää olleen jopa pidempi kuin ensimmäisestä ohjaustyöstä Oscar-palkintoon kulunut 24 vuoden aika antaisi olettaa.

Kuva
Kuva on väärässä kuvasuhteessa ja muutenkin kyseessä on melkoisen heikko esitys. Kuvassa esiintyy runsaasti kohinaa, eikä terävyydessäkään ole hurraamista. Lisäksi liikkuvien kohteiden ääriviivat palikoituvat ajoittain pahasti. Erityisen ongelmalliseksi viimeksi mainitun tekee se, että elokuvassa esiintyy nopeasti liikkuvia kohteita likipitäen jokaisessa kohtauksessa. Liiallisesta kuvanpakkauksesta tuskin on kyse, sillä kuvan bittivirta liikkuu 6 - 8 Mb/s tasolla kautta elokuvan, joten sen puolesta edellytykset kunnon kuvalle olisivat olemassa.

Filmimateriaalista peräisin olevat roskat ja naarmut sentään loistavat poissaolollaan ja elokuvan traileri onnistuu esittämään vielä kehnompaa kuvaa. Kuvan arvosana ei siis aivan alimmalle tasolle vajoa.

Ääni
Monoääni on samalla tasolla kuvan kanssa, eli sangen vaatimattomasta esityksestä on tälläkin rintamalla kyse.

Lisämateriaali
Traileri (2:14 ; 1.33:1 ; DD 2.0), tarjoilee uskomattoman huonolaatuisella kuvalla kutakuinkin kaikki elokuvan kolarit kompaktissa parin minuutin paketissa.

Roger Cormanin haastattelu (5:32 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Leonard Maltin haastattelee Cormania, aiheena luonnollisesti Suuri autopuhallus ja työskentely Ron Howardin kanssa. Haastattelu on tekstitetty pohjoismaisilla kielillä.

Yhteenveto
Suuri autopuhallus on lajityypissään sangen toimiva "aivot narikkaan" -autonromutuskomedia.

DVD on teknisesti kaikin puolin vaatimatonta tasoa.