Elokuva
Vuotta aiemmin suuren yleisön suosikeiksi kohonnut maagikkoryhmä The Four Horsemen, Daniel Atlas (Jesse Eisenberg), Merritt McKinney (Woody Harrelson), Jack Wilder (Dave Franco), ryhmän uusin jäsen Lula (Lizzy Caplan) sekä heidän liiderinsä, FBI-agentti Dylan Rhodes (Mark Ruffalo), palaavat lavoille laittaakseen järjestykseen pahoja aikovan teknologianeron Owen Casen (Ben Lamb). Homma menee kaseikkoon ja ryhmä illusionisteja huomaa joutuneensa keskelle keikkaa, jossa naruja veteleekin kuolleeksi luultu Walter Marby (Daniel Radcliffe). Temppu vaatii onnistuakseen ennen näkemättömän illuusion ja jotain, mitä ei koskaan aiemmin ole edes aiottu yrittää, eikä hommaa helpota menneisyyden kitkerän katkerien haamujenkaan, entisen ökyn Arthur Tesslerin (Michael Caine) ja telkien taakse passitetun takureidenpaljastajan Thaddeus Bradleyn (Morgan Freeman) kostoaikeetkaan. Mutta onneksi hyvällä asialla touhuavia silmänkääntäjiä suojelee kaikkien taikureiden pyhimys, mystinen Silmä.

Louis Leterrierin ohjaama Suuri puhallus osoittautui ensi-iltavuotenaan 2013 yllätyshitiksi, ja vaikka leffa olikin kirjoitettu aivan tukkoon käänteitä ilman logiikkaa, sen viihdearvoja ei voinut tyystiin kiistää. Nyt puikkoihin on hypännyt parikin noloa Step Up -tanssileffaa, kaksi Justin Bieberiin keskittynyttä dokkaria, Justin Bieber: Never Say Never (2011) ja Justin Bieber`s Believe (2014) sekä yhden 2000-luvun huonoimmista toimintapätkistä, karmean G.I. Joe: Koston (2013) pykännyt Jon M. Chu, joka osaa kyllä laittaa kuvat ja trikit kulkemaan, mutta tarinan kerronnasta markkinahenkinen maakari ei ole vieläkään oppinut yhtikäs mitään. Ja tehtyään kuitenki useammankin musiikkipitoisemman leffan, herralla ei ole aavistustakaan elokuvan rytmittämisestä.

Toinen syyllinen on ehdottomasti ensimmäistäkin temppukavalkadia kirjoittanut Ed Solomon, kumppaninaan Peter Chiarelli, jotka välittävät järjestä yhtä vähän kuin aiemminkin. Taikuuden maailmaan sijoittuvaa toimintajännäriä kun on periaatteessa aika helppoa rustata, sillä jos vastaan tulee ylittämätön logistinen ongelma, kuitataan se vain magialla, jolloin ketään ei kysele perään, että WTF? Vaikka pupuja hatusta vedetäänkin kuin kolikkoja korvasta, katsoja ei hetkeksikään unohda, että on katsomassa elokuvaa, eikä lava-aktia, sillä siinä määrin sekava ja vieraanuttava omasta erinomaisuudestaan halkeileva perustarina on. Teknisesti näyttävää kikkailu paikoin toki on, mutta kuten tumpelon tekemä temppu, se paljastaa hihaan piilotetut korttinsa, jotka eivät ole edes ässiä, aivan liian helpolla.

Jesse Eisenberg ja Woody Harrelson jakavat ykkösosan tavoin parhaat lohkaisut, vaikka hetkensä löytyy myös Dave Francolle ja trikkiryhmän ainoana naisena Isla Fisherin korvannelle pirteälle Lizzy Caplanille. Mark Ruffalo vetää roolinsa rutiinilla, mutta Harry Pottereiden jälkeen aavistuksen epävarmasti paikkaansa tähtitaivaalla etsinyt Daniel Radcliffe on valinnut oudon mitättömän roolin pahvisena pahiksena. Michael Caine ja Morgan Freeman uusivat roolinsa ykkösestä, vaikka kummankin esitykset jäävätkin sovinnolla sivutöiksi. Veteraanejakin sivummalla touhuavat vielä Brick Patrick Harrelsonin Merrittin ikävän veljenä Chasena, Sanaa Lathan on FBI:n uusi ykkösnyrkki Austin, David Warshofsky tämän kollega Cowan ja Tsai Chin sekä Jay Chou Macaolaisen taikakaupan pitäjät.

Yhteenveto
Suuri puhallus 2 on kuin pahasti ylipitkä pohjustus taikatemppuun, jonka finaalin tympeät paljastukset osoittavat pelkäksi trikiksi. Katsoja tuntee itsensä huijatuksi, mutta ei lainkaan hyvällä tavalla.