Elokuva
Ruotsalainen hyvinvointivaltion kulissit rysäytetään maan tasalle Björn Rungen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Suusta suuhun. Keskiluokkaisen elämän perusrakenteissa kytevä tyytymättömyys ja ahdinko leimahtavat liekkeihin, kun elämä potkii päähän liian monelta suunnalta.

Päällisin puolin normaalilta vaikuttavan perheen pakkomielteinen ja mielipiteissään järkähtämätön isä yrittää kidnapata ikääntyneen pikkurikollisen mukaan lähteneen teiniangstisen tyttärensä takaisin kotiin. Kriminaali uskottelee huumeilla sekavaan tilaan saatetulle tytölle rakastavansa tätä, mutta osoittaa näennäisen kiintymyksensä tylysti ryhtymällä hänen parittajakseen. Miehestään etääntynyt ja tunteensa padonnut perheen äiti puolestaan kanavoi ahdistuksensa hakemalla yllätyksellisin seurauksin hetken huumaa nettitreffeillä.

Eikä tässä vielä kaikki. Kurjuuden maksimointiin haetaan lisäpotkua myös insestistä, itsetuhoisuudesta, pettämisestä sekä vanhemmuuteen liittyvistä kivuliaista kysymyksistä. Epätoivon hetkellä vanhemmat kysyvät itseltään, mitä ovat tehneet väärin. Onko tytärtä parittava limanuljaska sittenkään elokuvan suurin demoni vai löytyykö se pikemminkin perheen sisältä? Elokuva on läpeensä synkkä niin kuvallisesti kuin temaattisestikin. Kurjuuden alleviivaus menee toisinaan jopa naurettavuuteen asti, mutta tummasävyinen, valoilla ja varjoilla flirttaileva visuaalinen ilme on todella onnistunut. Myös tunnelman erinomaisesti vangitseva, viipyilevä kuvaus tiukkoine rajauksineen jää mieleen, samoin kuin surumielinen, yksinkertaisista elementeistä rakentuva äänimaailma.

Suusta suuhun tekee kaikkensa ravistellakseen pumpulilla vuoratun kansankodin asukkaat hereille päiväuniltaan. Kun ruohonjuuritason ongelmat kärjistyvät, ne saavat helposti kansallisen ulottuvuuden esimerkiksi kasvaneen huumeongelman tai sosiaalisen syrjäytymisen muodossa. Rungen tarkoitus on hyvä, mutta keinot aavistuksen yliampuvia. Elokuvan viesti menisi perille muutoinkin kuin lekalla nuijimalla. Dialogi on kelvollista, mutta lähikuvat riutuvista henkilöhahmoista jättävät katsojaan paljon syvemmän jäljen. Näyttelijät onnistuvat hyvin sisäisen myllerryksen ilmentäjinä; isäukkona synkistelevän Peter Anderssonin roolisuoritus onkin yksi teoksen kantavimpia voimia.

Tekniikka
Kuva (anamorfinen 2.35:1) on tummista sävyistään huolimatta varsin hyvätasoinen, eikä siitä löydä pienen kohinan lisäksi mainittavia virheitä.  Julkaisun takakannen mukaan ääniraita on Dolby Digital 5.1, mutta todellisuudessa tarjolla on vain ruotsinkielinen stereoraita. Se ei herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen, vaan on tyypillistä peruskauraa. Dialogi välittyy riittävän selkeästi.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää ruotsinkielisen kommenttiraidan, jota ei ole tekstitetty suomeksi. Äänessä ovat ohjaaja Runge sekä leikkaaja Lena Dahlberg. Tämän lisäksi tarjolla on elokuvasta kolme erilaista traileria. Julkaisun takakannessa luvattuja biografioita ei levyltä löydy.

Yhteenveto
Suusta suuhun on liiallisesti kärjistämisestä kärsivä, mutta silti ajatuksia herättävä ja jossain määrin myös koskettava kuvaus erään ruotsalaisen perheen hengenvaarallisesta kujanjuoksusta.