Viime aikoina korealaiset elokuvat ovat saaneet runsaasti kansainvälistä huomiota ja tämän johdosta niitä on alettu julkaista Suomessakin yhä lisääntyvässä määrin. Sword in the Moon on uusi korealainen historiallinen martial arts elokuva. Kun aiemmin Suomessakin julkaistuissa filmeissä Musa ja Bichunmoo seikkailtiin 1300–luvun Kiinassa, Sword in the Moonin tapahtumat sijoittuvat 1600-luvun alkupuolelle verisen kapinan runtelemalle Korean maaperälle. Tuoreessa muistissa on vielä japanilaisten valloittajien hirmuteot muutama vuosikymmen sitten. Epäilyksen ja pelon ilmapiirissä keneenkään ei oikein uskalleta luottaa. Pettureita tuntuu olevan korkeimmissakin piireissä niin armeijan kuin poliitikkojenkin joukoissa. Menestyskomedioistaan tunnettu ohjaaja Kim Ui-Seok ei ole aiemmin tehnyt toimintaelokuvia, historiallisista martial arts filmeistä puhumattakaan. Tarinan keskushahmoja ovat kaksi taitavaa eliittisoturia, Choi Ji-hwan (Choi Min-Su) ja Yun Gyu-yeop (Jo Jae-Hyuen), jotka ovat kuuluneet rauhan ylläpitämiseksi perustettuun erityiseen joukko-osastoon. 

 

Elokuva alkaa murhatrillerinä. Salaperäinen, miekan erinomaisesti hallitseva tappaja surmaa korkea-arvoisia poliitikkoja, jotka ovat aiemmin olleet osallisina kapinan jälkeisissä poliittisissa puhdistuksissa. Gyu-yeop saa tehtäväkseen ottaa murhamies kiinni. Tappajan menetelmät vaikuttavat yllättävän tutuilta ja ennen pitkää Gyu-yeop arvaakin tappajan olevan hänen vanha ystävänsä. He molemmat olivat aikanaan olleet saman erikoisosaston jäseniä. Kyseinen soturijoukko, korealaiselta nimeltään Cheongpung Myeongweol (Fresh Wind, Bright Moon), jolle käännösteksteissä on nimetty "Miekka kuussa", perustettiin väkivaltaisuuksien ja pelon ilmapiirin halitsemassa Koreassa ylläpitämään rauhaa. Mutta tälläkään kertaa kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan ja joukot hajaantuvat kahtia. Ennen pitkää tarinan päähenkilötkin ajautuvat eri puolille ja heidän kohtaaminen taistelukentällä alkaa tuntua entistä todennäköisemmältä.

 

Sword in the Moon tehtiin valmiiksi suuremmalla budjetilla. Itse asiassa siihen käytettiin huomattavasti enemmän varoja kuin oli alun perin edes tarkoitus. Kuvaukset olivat itse asiassa jo vuonna 2001, mutta rahat loppuivat kesken. Siksi massiivinen loppukohtaus saatiin valmiiksi lisärahoituksen turvin vasta vuoden 2003 alussa. Teattereihin Sword in the Moon pääsi Koreassa 16. heinäkuuta 2003, eli pari vuotta aiottua myöhemmin.

 

Tarinan ytimestä löydämme pohdiskeluja rakkaudesta, lojaaliudesta, luottamuksesta ja petoksesta. Musiikki tukee hyvin tarinan etenemistä. Suurempi ongelma on kuitenkin editoinnissa. Elokuvan eri elementit ja sivujuonet on yhdistelty huolimattomasti eikä vaikutelmaa yhdestä yhtenäisestä elokuvasta pääse syntymään. Paikoitellen vaikutelma on kuin kanavasurffailussa jossa pyritään seuraamaan useampaa elokuvaa yhtä aikaa. Varsin terävästi alkanut elokuva väsähtää kesken matkan ja muuttuu enemmän tai vähemmän tavanomaiseksi kostotarinaksi. Liiallisesta ennalta-arvattavuudesta kuitenkaan sitä tusin voi syyttää. Siitä pitää huolen tarinaan mukaan tuodut sivujuonet ja niin tapahtumia kuin henkilöitäkin esittelevät takaumajaksot, jotka ilmaantuvat elokuvaan  mukaan varsin sattumanvaraisesti rikkoen elokuvan jatkuvuutta.  Takaumia käytetään surutta, ehkä turhan runsaasti pohtimatta tarinan rytmitystä erityisemmin.

 

Miesvaltaisessa tarinassa on mukana yksi vahva naishahmo, Shi-yeong (Kim Bo-Kyeon). Hänellä ei kuitenkaan ole juurikaan mahdollisuuksia päästä esille. Hän on oikeastaan mukana vain pariin otteeseen. Ensinnäkin erittäin melodramaattisessa, hyvin oopperamaisessa tai hamletinomaisessa kohtauksessa isänsä kanssa, jossa  tappio uhkaa eikä onnellisen elämän jatkuminen tunnu olevan vaihtoehto. Toisaalta Shi-yeong on mukana miesten rinnalla yhdenvertaisena, ainakin miltei yhtä taitavana taistelijana. Varsinkin Choin kanssa hän tuntuu viihtyvän erityisen hyvin.

 

Sword in the Moon on kuin sukellus sarjakuvien ja pelien maailmaan. Päähenkilöt osaavat vetää roolinsa käsikirjoituksen sallimissa puitteissa varsin hyvin. Varsinkin Choi onnistuu erinomaisesti omassa kostonvimman ja suunnattoman vihan riivaamana pitkätukkaisena paholaisena. Myös Jo Jae-Hyuen tekee karismaattisen roolityön armottomana soturina, joka painii omantunnon tuskissaan kahden vaiheilla valtessaan tietä lojaaliuden ystäviään kohtaan ja ammattietiikkaan kuuluvan työnantajauskollisuuden väliltä. Tarinassa on lukuisia hyviä oivalluksia ja alkavia sivujunia. Niitä ei kuitenkaan koskaan hyödynnetä kunnolla, vaan tarina kiirehtii aina vaan uusiin tilanteisiin sitomatta elokuvan eri osasia yhteen sujuvaksi kokonaisuudeksi. Kuvaus on taidokasta ja musiikki toimii hyvin kuvaston rinnalla luoden saumattomasti toimivan kokonaisuuden. Monet toimintakohtaukset ovat mallikkaasti koreografioituja ja graafisia, jopa yllättävän julmia. Päitä putoilee ja verta lentää.

 

Toimintakohtauksissa pyritään välittämään taistelukentällä vallitsevaa kaaosta ja katsoja etäännytetään yksittäisistä taistelijoita kuvakulmien, editoinnin ja muiden kuvauksellisten tehosteiden avulla. Toki tietyissä avainkohtauksissa pääosaa esittävä parivaljakko saa kaiken tarvitsemansa huomion osakseen. Koreografioissa voimansa yhdistävät korealainen ja kiinalainen osaaminen. Korealaisena alan ammattilaisesa toimi Weon Jin, jonka käsialaa on saatu ihailla mm. elokuvassa My Wife Is a Gangster. Toisena toimintakohtauksista vastaavana on hongkongilainen martial arts koreografi Yuen Bin. Toiminta on pyritty toteuttamaan viime aikoina yleisesti vallalla olleesta linjasta poiketen erityisen maanläheiseksi. Elokuvan tyyli onkin huomattavasti realistisempaa kuin vaikkapa yliluonnollisen korkealentoiset kohtaukset elokuvissa Bichunmoo ja Crouching Tiger, Hidden Dragon. Tehokeinoina käytetään runsaasti kuvallisia kikkailuja, kuten hidastuksia, joilla katsojaa etäännytetään tapahtumien keskipisteestä. Toisena merkittävänä tyylillisenä keinona on kuvaston ja musiikin tarkka synkronointi. Lavastus ja puvustu on tehty autenttisesti ajankuvaan kuuluvalla tavalla, ja kun esineistökin aseistusta myöten on autenttisen näköistä, voi katsoja hyvinkin sijoittua tapahtumien historialliseen ajankohtaan. Muinaiseen Kiinaan sijoittuneita elokuvia on nähty enemmänkin, mutta on kiehtovaa nähdä vastaavan ajanjakson Koreaa, vaikka soveliaat kuvauspaikat tähänkin filmiin löydettiin Kiinasta.

 

Pohjimmiltaan elokuvan eräs perusjuonia on kahden ystävyksen väliset suhteet. He ovat aikanaan olleet niin yhdessä niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Mikään ei tuntunut erottavan heitä, mutta Korean poliittinen ilmapiiri kiristyy ja kaksikko ajautuu eri puolille. Tästä seuraa moraalisia ristiriitoja. Ollako uskollinen ja luotettava ystävä pitkäaikaiselle työtoverille ja kumppanille vai säilyttää uskollisuus poliittiselle johtajalle. Tosin jossain vaiheessa tarina uhkaa muuttua tavanomaiseksi kostotarinaksi.

 

---