Elokuva

Etelä-korealainen ohjaaja Chan-wook Park nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2000 esikoisohjauksellaan Joint Security Area. Kotimaassaan kassaennätykset rikkonut JSA saavutti myös varsin pian kansainvälisen kiinnostuksen ja kriitikot keksivät toinen toistaan hienompia adjektiiveja ylistääkseen ohjaajan ennakkoluulotonta elokuvaa. Parkin maine kasvoi seuraavina vuosina menestysohjauksien Sympathy for Mr. Vengeance (2002) ja Oldboy (2003) myötä "kultasormi-Midaksen" mittoihin eikä tuhkimotarulle näy loppua. Suurennuslasin alla on tällä kertaa Sympathy for Mr. Vengeance.

Kuuromykkä Ryu (Ha-kyun Shin) juoksee henkensä uhalla loputtomassa oravanpyörässä. Hänen kuolemansairas siskonsa (Ji-Eun Lim) tarvitsee kipeästi uuden munuaisen, mutta sopivaa luovuttajaa ei löydy. Ryu edustaa itse epäonnekseen väärää veriryhmää, joten hänkään ei luovuttajasta käy. Sisarusten aika alkaa käydä tiimalasissa vähiin, sillä Ryun metallitehtaalla ansaitsema palkka ei riitä edes sairaalakustannuksien kattamiseen ja siskon vointi käy kalenterin sivujen vaihtuessa yhä vain huonommaksi. Eräänä päivänä pelastus pukeutuu kuitenkin enkeliksi ja antaa epätoivoon vaipuneille mahdollisuuden: laittomat elintenkauppaajat lupaavat hankkia munuaisen, mutta vastineeksi he haluavat Ryun munuaisen sekä 10 miljoonaa wonia (6912€). Sinisilmäinen Ryu päättää suostua hankkeeseen ja salaa asian siskoltaan. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä Ryu herää leikkauksen jälkeen yksin alastomana raunioituneesta asunnosta kaupungin laitamilta. Kateissa ovat niin hänen munuaisensa, rahansa kuin lupauksensa rikkoneet elintenkauppiaatkin. Jottei tilanne olisi jo liiaksi epätoivolla alleviivattu, niin sairaalasta ilmoitetaan pian, että sopiva luovuttaja on vihdoin löytynyt.

Miksi kukaan ei koskaan kerro onnistuneista kidnappauksista? Ryun terroristihakuinen tyttöystävä Cha Yeong-mi (Du-na Bae) kehittää luodinkestävän ja aukottoman suunnitelman menetettyjen rahojen takaisin saamiseksi. Ryun rikkaalla pomolla, Park Dong-Jiinilla (Kang-ho Song) on tytär, jonka kidnappaamalla voidaan lypsää helposti tarvittavat kahisevat kokoon. Hetken epäröityään Ryu suostuu operaatioon, sillä muutakaan keinoa ei ole näkyvissä. Mikä meneekään vikaan? Vaikka itse kidnappaus onnistuukin täydellisesti, ei tapahtumien jatko olekaan enää yhtä suotuisa. Tuhonmerkkejä kantavat dominonappulat aloittavat ketjureaktionsa, kun Ryun sisko saa tietää kidnappauksesta ja tekee itsemurhan. Pisteenä i:n päälle, surun ja koston katkeroittama Ryu aiheuttaa tahtomattaan Dong-Jiin tyttärelle kuolemaan johtavan tapaturman. Tästä käynnistyykin elokuvan nimeä lainaten kostonkierre, joka ei pääty ennen kuin syyllisiä on rankaistu: Ryu haluaa kostaa elintenkauppaajille ja Dong-Jii tyttärensä murhaajille. Eikä maailma ehdi kauaa vanheta, kun näiden tuomiopäivän pyöveleiden tiet kohtaavat kohtalokkain seurauksin.

Sympathy for Mr. Vengeance kertoo elokuvana eritoten siitä, millaiseksi eläimeksi ihminen muuttuu polttaessaan kostonliekkiä verenmaku suussaan. Kun syyllinen on löydettävä, ei oma tai ulkopuolisten henki ole enää minkään arvoinen. SFMV:n tarinasta kuvastuu myös hyvin se, että vaikka tarkoitusperät olisivat miten hyvät tahansa, ei oikotietä onneen löydä kuin aniharvoin - syyttömiä ihmisiä kohtaa epäonni useammin kuin sen ansaitsevia. Elämä ei ole koskaan väittänyt olevansa reilu ja oikeudenmukainen eikä se tee sitä tälläkään kertaa.

Kostonkuvauksena SFMV onnistuu loistavasti, mutta muuten sen anti on hieman kaksijakoinen. Reilun kahden tunnin mittaisena tarina laahaa liian monessa kohtaa paikallaan ja saa aikaan vaistonvaraisia haukotuksia. Syventävän draaman ja ääriväkivallan välille syntyy turhan pitkä välimatka ja katsoja eksyy tylsistyttämään itsensä. Juonta olisi voitu avata tiiviimmälläkin kerronnalla, mutta valitettavasti katsojalle jo selvinneitä asioita alleviivataan liian pitkään ja hartaasti. Jokapäiväisten arkiaskareiden seuraaminen kuuluu ennemmin saippuaoopperaan kuin kostonenkeleiden kaksintaisteluun.

Elokuvan paljon kohuttu väkivälta. Ääriväkivallan käyttäminen SFMV:ssä toimii tehosteena erinomaisesti ja luo epätodellisen kontrastin henkilöhahmojen ympärille. Aasialaiseen tapaan tilanteiden raakuus nousee todella ylös ja saa kuvotuskertoimen heilahtelemaan voimakkaasti. Roiskuvan punaisen määrä on runsas ja yksityiskohtien esittely "kiitettävää" luokkaa. Mukana on mm. mattoveitsiä, pesäpallomailoja ja sähkövirtaa syökseviä akkulaitteita. Kaikki näytetään mitä näytettävissä on. Vaikka nämä hetket pääseekin ohittamaan suhteellisen mutkattomasti, rajaten tarinan ironian ja mustan huumorin raameihin, sotkee väkisin mukaan tuotu (eli liian ison tarinasta ajallisesti haukkaava) draama konseptia jonkun verran. Katsoja ei tiedä kumpaan kastiin astuisi, kun joutuu tekemään pakollisen valinnan. Tämä asia nouseekin yhdessä epätasaisen kerronnan kanssa SFMV:n isoimmaksi kompastuskiveksi.

Kuva

Letterboxattu 1.85:1 -kuva on rajattu alkuperäisestä 2.35:1 -versiosta ja sen laatu asettuu harmaaseen keskitasoon. Kuvaa vaivaavat lievä pehmeys ja rakeisuus, jota ilmenee silloin tällöin. Mustan taso on tyydyttävä, mikä ehkäisee suurimmat kohinat ja artefaktien vilkkumiset.

Elokuvan sekavaa kokonaisuutta korostavat aasialaiselle elokuvalle tyypilliset, staattiset kuvat. Monissa kohtauksissa kamera kuvaa tapahtumia paikaltaan taiteellisten kuvakulmien (mm. katon- ja vedenpinnan rajasta) vääristäessä tunnelmaa. Viimeistään tämän elokuvan myötä ohjaaja Park lunastaa paikkansa kameratyöskentelyn taitajana.

Valitettavasti tämän julkaisun kohdalla on tyydyttävä ainoastaan Dolby Digital 2.0 -ääneen, mikä on luonnollisesti pettymys. Ääniraita on puutteistaan huolimatta ihan kelvollinen - dialogin ja muun audiomaailman välillä on tarpeeksi ilmaa, joten ne toistuvat suhteellisen selkeästi. Surroundin mukanaoloa jää hieman kaipaamaan, mutta toisaalta Sympathy for Mr. Vengeancen kohdalla tämä ei ole elinehto - elokuvassa ei ole juurikaan tehosteita ja kuva kertoo kautta linjan enemmän kuin ääni.  

Elokuvan teemaa lukuunottamatta musiikkia leimaa varsin kokeellinen tunnelma, jota voisi luonnehtia mielipuolisen omitakeiseksi vingahtelevaksi törähtelyksi. Voisi luulla toisin, mutta edellä mainittu riskialtis valinta toimii kuin junan vessa - tarinan mennessä sekavaksi, katsojakin ahdistuu.

Lisämateriaali

Mukaan on saatu vain elokuvan traileri, kuvagalleria ja lyhyet tekijätiedot. Traileri on laadultaan sitä perinteistä eli roskaisen harmaata aasialaista ja kuvagallerian kuvatkin on napattu itse elokuvasta. Kun tekijätiedoistakin ilmenee vain näyttelijän nimi, syntymäaika ja viisi valikoitua teosta, ei mistään kattavasta paketista voi puhua. 

Suuresta ja positiivisesti latautuneesta hypetyksestä huolimatta Sympathy for Mr. Vengeance on pienoinen pettymys. Vaikka sen tarina, toteutus ja näyttelijäsuoritukset nousevatkin kiitettävälle tasolle, laskevat lopullista arvosanaa pitkin matkaa laahaava epätasaisuus. Elokuvan kokonaisuus on pitkästyttävien ja intensiivisten kohtauksien summa, jota vie eteenpäin varsin tahditon kerronta. Vuorottelu saa aikaan itseään pidemmän aikajanan, jota seuratessa katsoja menettää osan keskittymisestään.

Tuomio: Nimi anoo ymmärrystä kostolleen, mutta hukkaa välillä sanat sen täyttämiseen - syynä sortuminen turhaan jaaritteluun. Sympathy for Mr. Vengeance on kaikesta huolimatta hyvää viihdettä ääriväkivaltaisista elokuvista pitäville. Ei ehkä niinkään muille...