Elokuva
Martin Scorsesen vuonna 1976 valmistuneen Taksikuskin voimasta kertoo jotain se, että elokuva on reilun kolmenkymmenen vuoden jälkeen aivan yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään. Paul Schraderin omaelämällisiin kokemuksiin perustuva käsikirjoitus tutkii patologisen yksinäisyyden käsitettä vakuuttavan tarkkanäköisesti ja kauaskantoisesti. Elokuvan päähenkilö, unettomuudesta kärsivä Vietnamin sodan veteraani Travis Bickle (Robert De Niro), on maailmasta irtaantunut ihmisraunio, jonka todellisuus suodattaa ainoastaan kaiken ympärillään näkyvän saastan lävitse. Mies, joka on kykenemätön tai haluton muutokseen ja jonka väärät seuraukset johtavat ainoastaan katastrofaaliseen lopputulokseen.

Schraderin kymmeneen päivään kirjoitettu käsikirjoitus syntyi miehen sosiaalisen elämän romahduksen ja sitä seuranneen erakoitumisen jäljiltä. Kirjoituskaapissaan ladattua asetta motivoimassa pitäneen Schraderin käsikirjoitus on pelottavan lähellä paitsi Bicklen myös monien muiden elämästään irtaantuneiden mielenmaisemaa. Nyky-yhteiskunnassa yksinäisyyden musertava paine on monin verroin voimakkaampaa kuin ennen. Metropolien aikakaudella yksinäinen ihminen on kaikkein ahdistuneimmillaan muiden ihmisten keskuudessa. Aivan kuten Travis Bicklekin, jolle ympäröivä maailma on unenomainen painajainen, tarkasteltavissa ainoastaan taksinsa suljetusta tilasta. Ihmiset vailla kosketuspohjaa olevia illuusioita takapeilissä. Totaalisesti erakoituneena todellisuudesta.

Scorsese hyödyntää jo Schraderin käsikirjoituksessa oivaltavaa tapaa tarkastella elokuvaa tiukasti Bicklen näkökulmasta, jolloin myös katsoja eristäytyy näkemästään tulkitsemaan kaikkea ainoastaan vääristyneesti omassa mielessään. Hitaasti taksin kyydissä taltioiva kamera on nerokas ratkaisu esittää todellisuutta tietyn suodattimen lävitse. Michael Chapmanin taidokas kuvaus sekä Bernard Herrmanin hypnoottinen jazz-sävytteinen musiikki luovat neonvalojen verhoamasta New Yorkin kurjasta puolesta unenomaisen maailmankuvan, jonka vainoharhainen ilmapiiri tarttuu katsojaan. Scorsesen tapa käyttää hidastuksia korostamaan Bicklen virittynyttä mielenmaisemaa ja edelleen valheellistamaan todellisuus illuusioksi vahventaa katsojan erakoitumista maailmasta. Ohjaaja hyödyntääkin Taksikuskissa eurooppalaisilta ohjaajilta lainattuja oppejaan kamera-ajoissa ja kuvakompositioissa, paikoitellen ennennäkemättömällä tavalla amerikkalaisessa elokuvassa.

Yhtälailla kuin Taksikuski on syväanalyyttinen tutkielma yksinäisen miehen sielunmaisemaan, se on myös poikkileikkaus 1970-luvun Amerikasta. Tai ennemminkin sen aiemmin kuvaamattomasta puolesta. Scorsesen kaunistelematon tapa esittää New York sellaisena kuin moni tuon ajan kaupunkilainen tunsi on kaukana silotellusta lookista, jollaisena kaupunki usein elokuvissa tuotiin esille. Nykyisen Disney-valtaisen "Ison Omenan" kaupallistuminen on vienyt Taksikuskissa nähdyn ilmeen median ja täten myös ihmisten ulottumattomiin. Uutisointi saakin käsikirjoituksessa pienen osansa alaviitteeksi jäävässä kritiikissä esittää tapahtumat näiden kauheuksista huolimatta tietyssä valossa. Jotkin asiat eivät muutu edes vuosikymmenten saatossa.

Taksikuskin voimakasta latausta ei olisi ilman Robert De Niron tulkintaa Travis Bicklenä. Nuoren näyttelijän toinen yhteistyö Scorsesen kanssa jatkui sittemmin lukemattomien ikimuistoisten roolisuoritusten parissa, mutta Travis Bicklenä De Niro antaa uransa parastaan. Komean ulkokuorensa alta näyttelijä paljastaa pienin elein hiljalleen kasvavaa vihaa ja inhoa ympäröivää todellisuutta ja ennen kaikkea itseään kohtaan. Mitä syvemmälle hahmo oman mielensä sisään hukkuu, sitä arvaamattomaksi De Niro yltää roolissaan. Näyttelijän alkuaikojen täydellinen uppoutuminen rooleihinsa näkyi hienovaraisissa tulkinnoissa, minkä vuoksi miehen nykyistä uraa on kovin sääli seurata.

Tarkastelun rajaaminen Bicklen näkökulmaan ei anna kanssanäyttelijöille suurta mahdollisuutta vallata kangasaikaa. Tästä huolimatta lukuisat pienet roolit täydentävät elokuvan kokonaisuutta. Taksikuskin tärkeinä naisina esiintyvät Cybill Shepherd kampanjatyöntekijä Betsynä ja kuvaushetkellä vasta kaksitoistavuotias Jodie Foster prostituoituna Iriksenä. Molempien roolit elokuvassa ovat tärkeitä Bicklen kehityksen kannalta, mutta päinvastaisessa valossa. Toisen Bickle haluaa, mutta ei saa, kun taas toista hän ei halua, mutta saisi. Iriksen sutenöörin tulkitsee Harvey Keitel laajalti improvisaatioon perustuvassa roolissaan. Alunperin rooli oli vain muutaman lauseen mittainen, mutta laajennettiin sittemmin Keitelille. Scorsese pyörähtää itsekin ruudun edessä epätoivoisena aviomiehenä kun alkuperäinen näyttelijä ei loukkaantumisen vuoksi päässyt kuvauspaikalle.

Tekniikka
1.85:1-kuva on restauroitu ennen näkemättömän upeaksi. Teräväpiirtosiirto näkyy ennen kaikkea täyteläisemmissä väreissä, paremmassa mustan tasossa sekä tarkkuudessa. Elokuvan iästä johtuen ihmeisiin ei kuitenkaan ole pystytty. Kuva on paikoitellen pehmeä etenkin reunoilta. Detaljeja peittää myös runsas filmimäinen kohina. Öisen neonvalotäytteisen New Yorkin kadut toistuvat erinomaisella syvyydellä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita pysyy pääasiallisesti etukanavapainotteisena. Takakaiuttimiin ulottuvat satunnaiset tilaäänet sekä Bernard Herrmanin hypnoottinen sävellys. Tilannekohtainen kanavaerottelu on maltillinen, mutta toimiva. Matalia taajuuksia hyödynnetään vähän.

Lisämateriaali
Kommenttiraitoja löytyy peräti kolme kappaletta. Alkuperäinen vuonna 1986 nauhoitettu Martin Scorsesen ja Paul Schraderin turinoima on kaiken kattava ja informatiivinen paketti elokuvan eri aiheista. Kolmikon parhaimmaksi nousee professori Robert Kolkerin juontama kommenttiraita, jonka syväanalyyttinen ote elokuvaan poikkeaa hyvin paljon normaalista kommentoinnista. Viimeiselle raidalle Schrader palaa yksin jatkamaan muun muassa käsikirjoituksen eroavaisuuksista sekä sen siirtämisestä valkokankaalle muun muassa näyttelijöiden voimin. Ääniraitojen ohella elokuva on katsottavissa myös kohtausten tahdissa etenevän käsikirjoituksen kanssa Interactive Script to Screen -toiminnon takaa.

Erillisen lisämateriaalin avaa vartin mittainen Martin Scorsese on Taxi Driver, jossa ohjaaja kertoo elokuvan tuomisesta valkokankaalle, ohjauksessa nähtävistä vaikutuksista sekä tarinan protagonistista. Producing Taxi Driver antaa kymmenminuuttisessa koosteessa puheenvuoron tuottajalle, joka muistelee käsikirjoituksen vaikutuksia, teemoja sekä luonnollisesti projektin ajamista tuotantoon. Elokuvasta nimen lainaava God's Lonely Man keskittyy puolestaan päähenkilöön. Parikymmenminuuttinen katsaus Bicklen ja hahmoon paljon itseään antaneen käsikirjoittaja Paul Schraderin mielenmaailmaan.

Samanpituinen Influence and Appreciation tarkastelee elokuvan teemoja sekä miestä näiden takana eri ohjaajien kautta. Taxi Driver Stories on tosielämän taksikuskien kertomia mielenkiintoisia tarinoita, joka valottaa samalla 70-lukulaista kaupunkimenoa. Travis' New York on kuusi minuuttia kestävä muistelusessio, jossa kuvaaja Michael Chapman ja silloinen pormestari Ed Koch keskustelevat 1970-luvun New Yorkista. Travis' New York Locations vertailee elokuvan kuvaamaa kaupunkia sen vuoden 2006 ilmeeseen. Intro to Storyboards by Martin Scorsese sekä Storyboard to Film Comparison on yhteiskestoltaan noin vartin mittainen kooste, jossa ohjaaja ensin selostaa omaa tapaansa työstää elokuvaa, ja sen jälkeen nähdään muutamissa kohtauksissa vertailuja kuvakäsikirjoituksen ja lopullisen tuotoksen välillä.

Reilun tunnin mittainen Making of -dokumentti on vanhempaa jälkeä, mutta sisältää paljon mielenkiintoista tietoa elokuvasta. Paikoin jatkuvan kehuskelun vuoksi hieman uuvuttavaksi vaipuva dokumentti käy läpi muun muassa elokuvan teemoja, henkilöitä, kuvausta ja vaikutusta. Kerrotut asiat ovat osin samoja kuin julkaisun muissa lisämateriaaleissa.

Levyltä löytyy myös kymmenminuuttinen kuvagalleria sekä elokuvan traileri.

Yhteenveto
Taksikuski on ajaton mestariteos. Yksinäisyyden musertavaa voimaa ja väärin ruokittuna sen katastrofaalisia seurauksia käsittelevä tutkielma koskettaa monella tasolla. Monen tekijän yhteisenä summana luotu taideteos on pakollista katsottavaa jokaiselle elokuvasta kiinnostuneelle.