Elokuva
New York vuonna 1916. Paetessaan tappavan vaarallista rikollispomo Pearly Soamesia (Russell Crowe), murtovaras Peter Lake (Colin Farrell) törmää keikallaan kuolemansairaaseen Beverly Penniin (Jessica Brown Findlay), ja tulee samalla taianomaisella hetkellä tempaistuksi keskelle valon ja pimeyden ikiaikaista taistelua ihmeestä, jota ihmiseksi kutsutaan. Maagisten voimien kilpa sieluista kasvaa yli ajan ja saa päätöksensä vasta vuosisataa myöhemmin.

Käsikirjoittajana paremmin tunnetun ja elokuvasta Kaunis mieli (A Beautiful Mind, 2001) Oscarilla palkitun Akiva Goldsmanin esikoisohjaus Talvinen tarina perustuu Mark Helprinin vuonna 1983 julkaistuun huippusuosittuun romaaniin. Goldsmanin pitkäaikainen lempiprojekti on filmatisoinnissa kuitenkin latistunut suuntavaistottomaksi sekoitukseksi kymmeniä kaltaisiaan herttasarjoja ja sydäntä särkevän traagisia fantasioita.

Käytti sitten mitä metaforaa tahansa, valoa ja pimeyttä, enkeleitä ja demoneita, taivasta ja helvettiä, taustalla lymyää aina varsin raamatullinen konflikti ja Talvisen tarinankin kohdalla sen päälle liimattu evankelisluterilaisuus ja tukehduttava siirappisuus tekevät lopputuloksesta miltei vastenmielisen keinotekoisen näytelmän.

Yhtä lailla vaikeaa, kuin saada ihminen aidosti nauramaan, on myös viedä tämän tunnetilat toiseen laitaan.
Talvinen tarina tekee joka käänteessä kaikkensa saadakseen katsojan kyynelkanavat avautumaan, mutta emotioiden mekaanisen tarkasti ohjekirjaa seuraava manipulointi on pitkässä juoksussa varsin vaivaannuttavaa seurattavaa. Goldsmanin saavutukset käsikirjoittajana ovat kiistattomat, mutta suutari pysyköön todellakin lestissään.

Monet suureellisesti lavastetuista avainkohtauksista jäävät motiiveiltaan hämärän peittoon, kun henkilöiden taustoihin ei viitata muutama ohimennen heitettyä lausetta enempää. Paikoin visuaalisesti lumoavan kaunis elokuva kompastelee hetkittäin myös efekteihinsä elävine valoineen ja lentävine Athansor-hevosineen, eikä sen pakahduttavaa melankoliaa ainakaan vähennä Hans Zimmerin ja Rupert Gregson-Williamsin mahtipontinen musiikki.

Colin Farrell tekee työtä käskettyä, mutta rooli ei paljoa muuta tarjoa kuin vetistellä ja patsastella patetian alttarilla. Suosikkisarja Downton Abbeysta tuttu Jessica Brown Findlay tekee raikkaan esikoisroolin valkokankaalla, mutta Farrellin tavoin hänkin kärsii sanottavansa sakariinisuudesta. Vieläkin heikommin menee Russell Crowella, jonka demoninen arpinaama Soames lipsahtaa pahuudessaan jo koomisuuden puolelle. Mies lieneekin ottanut roolinsa vastaan pelkkänä ystävänpalveluksena tähdittämänsä Kauniin mielen käsiksestä. Sivummalla William Hurt on Beverlyn äveriäs isä, Jennifer Connelly Lakea nykyajassa auttava journalisti ja Ribley Sobo tämän vakavasti sairas tytär. Will Smith piipahtaa kuvissa varsin pirullisessa roolissa ilman krediittejä.

Yhteenveto
Suuren rahan saippuaoopperaa kuuluisilla filmitähdillä höystettynä. Hyvistä kirjoista ei vain aina tule hyviä elokuvia.