Elokuva
”Karpaattien neron” ja ”Ajatusten Tonavan” Nicolae Ceausescun hirmuhallinnon kukistumisesta on juuri tullut kuluneeksi kaksikymmentä vuotta, ja aika alkaa olla kypsä hänen valtakautensa tarkastelemiseen myös komedian keinoin. Musertavan synkällä 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvallaan Cannesin Kultaisen palmun vuonna 2007 voittanut romanialaisohjaaja Cristian Mungiu on tehnyt neljän kollegansa kanssa kuudesta episodista koostuvan yhteisprojektin Tarinoita kulta-ajalta, jonka ironinen nimi kertoo jo itsessään paljon kuvaamastaan ajanjaksosta, jolloin kommunistiset vallanpitäjät pitivät huolta julkisuuskuvan kiiltävyydestä samalla kun tavallinen kansa kärsi. Mungiun tarkastelun kohteena on jälleen romanialainen arki, mutta tällä kertaa lähestymistapa on hykerryttävän humoristinen ja samalla humaani.

Mungiu on itse käsikirjoittanut kaikki episodit, mutta ohjausvastuu on jaettu. Mungiun ohella ohjaajina ovat toimineet Hanno Höfer, Razvan Marculescu, Constantin Popescu ja Ioana Uricaru, jotka ovat kaikki 60- ja 70-luvuilla syntyneitä romanialaisia elokuvantekijöitä. Yksittäisten episodien ohjaajia ei ole nimetty, eikä edes esitettävien episodien määrä tai keskinäinen järjestys ole näytöksissä vakio. Tällä Mungiun mukaan pyritään toistamaan autenttista ceausesculaista elokuvakokemusta, johon kuului olennaisesti se, ettei romanialainen elokuvissakävijä voinut koskaan teatteriin mennessään olla varma siitä, mitä hän lipullaan tulisi saamaan. Jaksoja on kuvattu kaiken kaikkiaan kuusi, joista yhteen esitykseen sisällytetään yleensä viisi. Näin elokuvan kokonaispituus pysyy noin kahdessa tunnissa. Elokuvan suomalaisen levittäjän Cinema Mondon mukaan myös kotimaisissa esityksissä aiotaan noudattaa Mungiun alkuperäisideaa ja sekoittaa episodijärjestystä.

Temppu sopii elokuvan henkeen hyvin. Episodielokuvat eivät yleensä toimi jaksojen yhteismitattomuuden vuoksi, mutta Tarinoita kulta-ajalta yllättää olemalla tasavahvojen kertomusten yhteenliittymä. Jaksot voi huoletta sijoittaa mihin järjestykseen tahansa, sillä ne ovat toisistaan irrallisia. Samalla ne kuitenkin myös taustoittavat toinen toistaan.

Jokainen episodi perustuu johonkin urbaanilegendaan. Tarinoissa seurataan mm. kahta nuorta, jotka keräävät tyhjiä pulloja esiintymällä ovelta ovelle kulkevina vesi- ja ilmanäytteiden kerääjinä. Yksi perhe yrittää teurastaa sian kerrostaloasunnossa naapureilta salassa, mutta seuraukset eivät ole toivotut. Työnsä aina säntillisesti hoitanut kanakuski joutuu viehättävän ravintolanpitäjän pauloihin, ja pienessä romanialaiskylässä valmistaudutaan kieli keskellä suuta puolueen viralliseen vierailuun. Valokuvaaja joutuu retusoimaan Ceausescusta otettua lehtikuvaa, jotta johtaja ei näyttäisi aviisissa Ranskan presidenttiä lyhyemmältä. Kuudes episodi, joka näkemästäni esityksestä puuttui, kertoo lehdistömateriaalin mukaan liian innokkaasti ohjesääntöjä noudattavasta nuoresta puoluetyöntekijästä.

Tarinoita kulta-ajalta on Ceausescun sekopäisestä valtakunnasta kertova yhteiskunnallisesti tarkkanäköisten tuokiokuvien sarja, joka tarkastelee pientä ihmistä suunnattoman suurella lämmöllä ja lempeydellä. Näyttelijät, kuten jo 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvassa vakuuttanut Vlad Ivanov sekä pullonkerääjätyttönä nähtävä nuori lupaus Diana Cavallioti, hoitavat työnsä upeasti ja valloittavan eleettömästi. Elokuvan huumori on kuivaa ja kujeilevaa. Nauru kumpuaa pähkähulluista tilanteista, joihin henkilöt elämissään joutuvat, mutta joiden takaa piirtyy selvästi esiin myös se kurjuus ja ahdinko, jota alituinen pelko vallanpitäjiä kohtaan aikanaan synnytti. Viime kädessä Tarinoita kulta-ajalta onkin kertomus ihmisen selviytymiskeinoista mahdottomassa ja järjenvastaisessa maailmassa, jolle päin näköä nauraminen on erityisesti ”kulta-ajan” itse kokeneille varmasti terapeuttinen kokemus.

Yhteenveto
Mitä kammottavammat ovat poliittiset puitteet, sitä rajummin absurdi elämänmeno naurattaa. Cristian Mungiun episodiprojekti on toimiva komedia kommunismikoneiston kourissa rimpuilevasta pienestä ihmisestä.