Elokuva:

"If I have any more fun today I don't think I can take it!"

Tämän elokuvan maineen tuntevat kaikki, erityisesti ne, jotka eivät ole sitä koskaan nähneet. Tobe Hooperin ensimmäinen ohjaustyö Teksasin moottorisahamurhaaja
oli kristillisten tahojen järein lyömäase runsaat kolme vuotta
sitten kumottua videolakia valmisteltaessa 80-luvun alussa.
Hooperin elokuvan mainetta kukkahattutätien keskuudessa ei suinkaan
parantanut heidän iltapäivälehdistään lukemansa tieto, että elokuva on
kielletty kokonaan lukuisissa maissa. Suomessakin elokuva oli
täyspannassa 22 vuoden ajan. Teksasin moottorisahamurhaaja oli
ensimmäisiä videolain kumoamisen jälkeen julkaistuja K18-elokuvia ja
nyt elokuva on julkaistu uudestaan Future Filmin toimesta näyttävään
pahvikoteloon paketoidun tupla-DVD:n muodossa. Vanhaan versioon
verrattuna uutta on tunnin mittainen A Family Portrait -dokumentti, josta lisää myöhemmin, sekä anamorfinen kuva, josta niinikään enemmän kuvanlaatua käsittelevässä osiossa.

Elokuvan tarina on simppeli: Sally Hardesty (Marilyn Burns) ja hänen pyörätuoliin sidottu veljensä Franklin (Paul A. Partain)
yhdessä kolmen hippiystävänsä kanssa palaavat sisarusten kotiseudulle
Teksasiin viettämään iloista viikonloppua. Viereisellä tilalla asustaa
omalaatuinen kannibaaliperhe, jonka kanssa nuoret onnettomuudekseen
joutuvat tekemään tuttavuutta. Perheen patriarkkana on lähes zombiksi
muumioitunut isoisä (John Dugan). Päällisin puolin normaalin oloinen isä (Jim Siedow) pitää kylällä huoltoasemaa. Kaksi poikaa, outo Liftari (Edwin Neal) ja vielä oudompi Leatherface (Gunnar Hansen) moottorisahoineen
täydentävät onnellista perheyhteisöä, joka asustaa ränsistyneellä
tilallaan luurankojen ja ruumiiden ympäröimänä .

Teksasin moottorisahamurhaaja
ei ole nykymittapuulla kovinkaan verinen elokuva. Kuvallista
väkivaltaa elokuvassa on huomattavasti vähemmän kuin monissa
tuoreemmissa koko perheen elokuvissa. Edes kuuluisassa
lihakoukkukohtauksessa ei nähdä verta. Elokuvan väkivaltaisuus
syntyykin katsojan mielikuvituksessa tarjoiltujen vihjeiden
perusteella. Tiedämme, että lihakoukussa roikkuminen tekee kipeää ja
moottorisahalla ihminen menee helposti kappaleiksi. Elokuvan
ahdistavuutta lisää se, ettei kannibaaliperheemme teoille kerrota
mitään motiiveja.

Hooperin teoksen ansiot lepäävät enemmän
sen maineessa kuin elokuvallisessa toteutuksessa. Kyseessä on selkeästi
Vietnamin sodan aikakautta peilaava näkemys, josta on turha etsiä sen
enempää positiivisia fiiliksiä kuin uskoa huomiseen.

Kuva:

Tupla-DVD:n
ykköslevy on täsmälleen sama kuin runsaan kolmen vuoden takaisessa
edellisessä suomalaisessa julkaisussa sisältäen elokuvan
ei-anamorfisella widescreen-kuvalla. Kakkoslevylle puolestaan on
tallennettu sama elokuva anamorfisella kuvalla.

Molempien
versioiden kuva on kaukana täydellisestä, eikä tässä tapauksessa voida
julistaa kovinkaan suurta eroa anamorfisen kuvan eduksi vaan elokuvan
ikä ja olematon budjetti näkyvät armotta kuvassa, joka
on kummassakin tapauksessa kauttaaltaan pehmeähkö.
Pikselöitymistä tai muitakaan silmiinpistäviä häiriöitä kuvassa ei
kuitenkaan esiinny, joten kuva on täysin hyväksyttävällä tasolla,
huomioiden mistä elokuvasta on kyse.

Ääni:

Alkuperäinen
monoääni on kansitekstien mukaan uudelleen miksattu Dolby Digital 2.0
-muotoon. Elokuvaa edeltää vielä "Chace Surround" -logo (mikä lie?),
mutta omien korvieni mukaan ääniraita on vieläkin selkeästi monoa,
johon on hieman pyritty hakemaan tilavaikutelman tapaista. Dialogi
kuulostaa ajoittain tunkkaiselta ja muutenkin ääni on juuri sellainen
kuin 70 -luvun alussa pikkubudjetilla tehdyssä elokuvassa voi odottaa
olevan.

Lisämateriaali:

Erityisesti allekirjoittanutta ilahdutti levyn kommenttiraita, jossa äänessä ovat ohjaaja Tobe Hooperin lisäksi pääkuvaaja Daniel Pearl
sekä unohtumattoman luonneroolin elokuvassa tehnyt Gunnar Hansen.
Äijillä on ilmiselvästi hauskaa yhdessä heidän muistellessaan elokuvan
kuvauksia ja kohtauksia kuvauspaikoilla. Erityisesti elokuvan väitetty
verisyys tuottaa heille hupia, sillä Hooper pyrki vakavissaan tekemään
elokuvasta PG-luokitellun (vastaa kutakuinkin suomalaista K11-ikärajaa)
ja elokuvasta tehtiin hänen mukaansa mahdollisimman vähäverinen.
Levyllä on myös poistettuja kohtauksia, jotka on
jaettu otsikoiden Deleted Scenes (6 kappaletta) ja Alternate Footage (3
kappaletta) alle. Suurin osa kohtauksista on viimeistelemättömiä vailla
ääntä olevia filminpätkiä. Näistäkään kohtauksista ei sitä kaivattua
lisägorea löydy kuin yhdestä pätkästä. Pariminuuttinen Blooper Reel
tarjoilee ns. pieleen menneitä kohtauksia. Elokuvan erikoiseen
rekvisiittaan ja lavasteisiin päästään kurkistamaan kuusiminuuttisessa Props and Sets pätkässä.

Lisäksi ykköslevyllä on kaksi traileria ja kaksi TV-mainosta sekä parin tekstiruudun verran informaatiota Tobe Hooperista.

Kakkoslevy
sisältää elokuvan anamorfisen version lisäksi pohjoismaisilla
kielillä tekstitetyn vuonna 1988 tehdyn tunnin mittaisen The Texas Chain Saw Massacre: A Family Portrait -dokumentin,
jossa haastatellaan elokuvan ikimuistoista kannibaaliperhettä
tulkinneita näyttelijöitä. Eihän tämä kovin perusteellinen sukellus
elokuvan vinksahtaneeseen maailmaan ole, mutta mielenkiintoistahan
äijien muistelua on kuunnella. Valitettavasti vain levyn koko
painoksessa on masterointivirhe, jonka seurauksena dokumentti katkeaa
ajassa 57:20, kesken Gunnar Hansenin lauseen.

Mainitsemisen arvoinen on myös pahvikotelon sisätaskusta
löytyvä kuvitettu englanninkielinen vihkonen, joka sisältää runsaasti
taustatietoa elokuvasta ja sen tekemiseen osallistuneista henkilöistä.

Yhteenveto:

Teksasin moottorisahamurhaaja
on vielä kolmekymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen
kenties kaikkien aikojen kohutuin elokuva. Kukaties joku
taannoisen uusintaversion nähnyt tulee tämän julkaisun myötä
tutustuneeksi myös alkuperäisteokseen.
Teknisesti dvd-julkaisu ei häikäise, mutta on kuitenkin
hyväksyttävällä tasolla ja oheismateriaalissakin riittää tutkimista
hetkeksi.