Elokuva

Vuonna 1984 nuori James Cameron iski kultasuoneen synkällä pienen budjetin toiminta-scifi-rymistelyllään The Terminatorilla. The Terminator oli James Cameronin toinen ohjaustyö surkean Piranha 2:n jälkeen, joten hän pääsi heti uransa alussa näyttämään kyntensä ja todellisen osaamisensa. The Terminatorista tuli hitti ja kuten tavallista, Hollywoodissa ajatellaan enimmäkseen rahaa ja hiteille tehdään jatko-osia. Niin kävi myös tässä tapauksessa, joskin projekti vähän viivästyi oikeussotkujen takia. James Cameron sai studiolta valtavan megabudjetin, jonka turvin hän pääsi vuonna 1991 ohjaamaan Terminator 2: Judgment Dayn, joka kuuluu allekirjoittaneen mielestä siihen pieneen edeltäjiään parempien jatko-osien joukkoon. Itse asiassa elokuva nauttii jo jonkinasteista klassikkostatusta ja sitä voidaan pitää nykyaikaisen toimintaelokuvan äitinä.

On kulunut kymmenen vuotta The Terminator -elokuvan tapahtumista. Sarah Connor (Linda Hamilton) on laitettu lataamolle takamuksilleen menneen ihmiskunnanpelastusyrityksen takia ja ihmiskunnan tuleva johtaja John Connor (Edward Furlong) on 10-vuotias sijaisvanhempien luona asuva nuorisorikollinen.
Vuonna -84 tuhoaja-cyborgin tehtävä oli eliminoida John Connorin äiti ennen kuin tuleva johtaja ehtii syntyä, mutta epäonnistui tehtävässään. Tällä kertaa eliminoitavana on itse John Connor ja tehtävää on lähtenyt suorittamaan aivan uudenmallinen T-1000-terminaattori (Robert Patrick). Ei toki Johnkaan aivan aseeton ole, sillä häntä tulee tulevaisuudesta suojelemaan samaa mallia oleva tuhoajakone, joka yritti ykkösosassa tuhota hänen äitinsä – eli Arska.

Itse näin aikoinaan T2:n ennen T1:tä, mutta se ei pahemmin katselunautintoa haitannut. Terminator 2 toimii nimittäin myös täysin itsenäisenä elokuvana, mitä nyt parit "lähetin isäni 40 vuotta ajassa taaksepäin, hän ei ole edes syntynyt vielä"-keskustelut saattavat mennä ykkösosaa näkemättömiltä ohi. Mutta kuten sanottu, sehän ei menoa haittaa, sillä pääpainotus on toimannalla, jota elokuvan oma simppeli juoni kuljettaa jouhevasti eteenpäin.

Kun T1 oli klaustrofobista kauhua ja pysäyttämättömän tappajakoneen epätoivoista pakenemista, puuttuu T2:sta sama fiilis aivan tyystin. Nyt tärkeämpi tehtävä on tulevan ydinsodan estäminen ja siinä sivussa mahdollisimman suuren määrän kiinteää omaisuutta tuhoaminen sellaisella tuhovoimalla, jota ei edes ihan joka sotaelokuvassa ole varaa esittää. Nyt "hyviksillä" on myös jotain, jolla vastata heitä vaanivaan tulevasuudesta tulleeseen uhkaan. Toki Terminator 2:kin maalailee tulevaisuuden uhkakuvia seinille, mutta keskittyy kuitenkin enemmän elokuvan sisäisiin tapahtumiin.

Terminator 2 -leffan toinen, syvällisempi puoli käsittelee ihmisen ja koneen välistä ystävyyttä. Voiko kone tuntea? Teatteriversiossa aihetta raapaistaan lähinnä pintapuolisesti, mutta director´s cut -versiossa aiheeseen pureudutaan oikein kunnolla. Näin director´s cutin lopusta oli luultavasti tarkoitus muodostua, jos mahdollista, vielä teatteriversiotakin melodramaatisempi. Monet eivät pidä director´s cutin hempeilevistä lisäyksistä, mutta osa lisäyksistä toimii allekirjoittaneen mielestä ihan hyvin, esim. Arskan päässä olevan mikrosirun poistaminen. Samassa kohtauksessa ilmenee myös Sarah Connorin epäily ja pelko heitä auttavaa terminaattoria kohtaan. Myös Sarahin rakkautta Kyle Reeseen painotetaan DC:ssä enemmän. Viimeistään näissä kohtauksissa ykkösosaa näkemättömille voi tulla hieman ulkopuolinen olo, joten ehkä sen takia heille voisi suositella paremmin teatteriversiota.

John Connorin tärkein tehtävä suojelun ja tuhoamisen kohteena olemisen jälkeen on opettaa kone-Arskalle tunteita ja tuntemaan elämän arvo. Jotkut tuntuvat ottavan siitä suurtakin pulttia, mutta itse en ainakaan jaksa ymmärtää näitä valituksia. Kaippa sitä itsekin yrittäisi opettaa tappajarobottia ihmisten tavoille, jos sellaisen kanssa joutuisi viettämään aikaa yhdessä.

Terminator 2 on Arnold Schwarzeneggerin tunnetuin elokuva. Arska sopii terminaattorin rooliin kuin nyrkki silmään. Ei kukaan muu voi esittää tulevaisuudesta tullutta talon kokoista tappajakyborgia, kuin tuimailmeinen huonoa englantia monotonisella äänellä murahteleva karski ex-itävaltalaisbodari. Suurelle yleisölle Arnold Schwarzenegger on yhtä kuin terminaattori ja terminaattori on yhtä kuin Arnold Schwarzenegger. Robert Patrickin esittämä terminaattori ei ole läheskään yhtä vaikuttava ja ikimuistettava esitys tappajakoneena.
Myös Edward Furlong tekee hienon roolityön raivostuttavana räkänokka- John Connorina pahoine äänenmurroksineen. Tosin taitaa roolisuorituksen salaisuus piillä ihan näyttelijän omassa luonteessa, juippi on ollut jokaisessa näkemässäni elokuvassaan lähes yhtä ärsyttävä. Edwardhan ei päässyt edes T3:een esittämään John Connoria huumeongelmiensa takia. Sarah Connor on muuttunut ykkösosan kiltistä tarjoilijatytöstä todelliseksi naisramboksi. Itse pidän enemmän ykkösosan Sarahista, mutta kai se kymmenen vuoden tietoisuus tulevasta ydinsodasta jonkinlaisen muutoksen ihmisessä aiheuttaa.

Kuva

Terminator 2 kuvattiin 35 Super –filmille eli siinä on periaatteessa kaksi alkuperäistä kuvasuhdetta, 4:3 ja 2.35:1. Käytännössä kuitenkin 2.35:1-suhde on se, mitä silmällä pitäen kuvaaja ja ohjaaja elokuvan kuvasivat. Näytettiinhän se leffateattereissakin 2.35:1-kuvasuhteessa ja lisämateriaaleissa oleva kuvakäsikirjoitus on tehty 2.35:1-muotoon. 4:3-versio menköön niille, jotka eivät halua mustia palkkeja televisionsa ylä- ja alareunaan.

Kuva siis esitetään anamorfisena 2.35:1-kuvasuhteessa, mutta kuvanlaatu ei aivan vastaa nykypäivän kriteerejä: Siinä on havaittavissa runsaasti staattisuutta ja muutaman kerran elokuvan aikana pientä palikoitumista, vaikka videon bittivirta pyörii suht korkeilla lukemilla. Kuva on kyllä uskomattoman värikylläinen (screenshotit ovat haaleampia kuin mitä kuva oikeasti on), eikä siitä löydy roskia juuri lainkaan. Reunaterävöintiä tosin ilmestyy kuvaan joissain kohtauksissa jonkin verran. R1-julkaisuahan on haukuttu valtavasta EE:n määrästä, mutta tuskin jenkeillä ja ranskalaisilla on kuitenkaan samaa masteria käytössä ollut. Harmikseni en R1-julkaisua omista, joten en tietenkään pääse julkaisujen kuvanlaatuja vertailemaan.

Ääni

Teatteriversiossa on ranskalaiset dubbaukset Dolby Digital 5.1- ja Dolby Digital 2.0 –miksauksilla. Näitä raitoja kuuntelin hetken ihan vain testimielessä ja täytyy todeta, että aika kaheleita saavat ranskalaiset olla, jos meinaavat näillä elokuvaa katsoa. Ilmeisesti Ranskasta löytyy kuitenkin myös fanaattisempiakin elokuvien ystäviä, jotka ymmärtävät jotain alkuperäisyyden päälle, sillä levyltä löytyy myös Dolby Digital 5.1 -raita englanniksi. Suomalaisille ykköslevy sisältää siis käytännössä vain yhden äänivaihtoehdon, joten stereokuuntelijat ja Pro Logic –laitteiston omistajat saavat tyytyä 5.1-ääniin.

DC-veriso onkin tehty jo enemmän harrastajaa varten, siinä ei ole ranskankielisiä raitoja lainkaan, mutta englanti on edustettuna Dolby Digital 5.1 EX, Dolby Digital 2.0 surround ja DTS-ES-äänillä. Myös ohjaaja James Cameronin kommenttiraita löytyy eli jokaiselle jotakin, paitsi ranskalaisille tusinakuluttajille.

DD5.1- ja DTS-raitoja vertaillessani huomasin DTS:n olevan selvästi DD:tä erottelevampi ja hyödyntävän paremmin takakanavia, DTS:n tilantuntu on aivan toiselta planeetalta. Myös dynamiikassa olin kuulevinani eroja DTS:n hyväksi pitkin elokuvan, mutta ainakin Arskan ensimmäinen laukaus haulikolla ostoskeskuksen henkilökuntakäytävällä kuulosti yllätyksekseni DD:llä paljon munakkaamalta. Loppuajan elokuvasta DTS pysyy kuitenkin selvästi DD:tä dynaamisempana, myös haulikon laukausten osalta.
Selvä voitto jälleen referenssitaoiselle DTS:lle.

Hienon futuristisen scoren elokuvaan on säveltänyt Brad Fiedel.

Lisämateriaali

Lisämateriaalia on julkaisussa paljon ja niitä on siroteltu vähän joka levylle.

1. Levy:

Terminator 2 -traileri ranskaksi dubattuna ja ransakankielisillä teksteillä.
Terminator 3 -traileri englanniksi, mutta ranskankielisillä tekstityksillä.

2. Levy:

Mission Profiles eli näyttelijöiden ja elokuvan pääjehujen esittelyt tekstimuodossa. Teksti vain on ranskaa, joten ainakaan itse en kyseisestä featuresta tallennuskapasiteetin menettämisen lisäksi hyötynyt.

Audio Commentary eli suomeksi kommenttiraita, jolla on äänessä mm. ohjaaja James Cameron, äänisuunnittelija Gary Rydstrom, T-1000:n esittäjä Robert Patrick, lavastaja ja muuta taustaporukkaa, mutta Arskaa, Edward Furlongia ja Linda Hamiltonia en raidalta onnistunut bongaamaan.

3. levy:

Teasers and Trailers Pitää sisällään yhden teaserin, kaksi traileria ja yhden trailerin T2 Special Editionista.

The Making of Terminator 2: Judgment Day, noin 30-minuuttinen making of –dokkari elokuvan tekemisestä. Mielenkiintoista materiaalia, eikä aikaa tuhlata turhiin sohvalla istumisiin tekijöitä haastatellessa, vaan kulissien takaiset otokset pyörivät ruudulla lähes jatkuvasti ja puhujan ääni on taustalla.

The Making of Terminator 2 3D: Breaking a Screen Barrier, 23-minuuttinen mielenkiintoinen, mutta liian lyhyt dokumentti T2 3D:n tekemisestä. Hemmetti, se olisi kyllä hieno nähdä joskus.

T2 More Than Meets the Eye, noin 22-minuuttinen dokumentti special edition- eli director´s cut –verisosta.

Interrogation Surveillance Archives sisältää 60 kappaletta lyhyitä elokuvan tekemisestä kertovia pätkiä. Pätkät kestävät kymmenestä sekunista pariin minuuttiin.

Source Code, elokuvan kässäri kokonaisuudessaan.

Tactical Diagrams pitää sisällään kuvakäsikirjoituksia muutamista kohtauksista. Tästä näkee hyvin miten paljon lopullinen elokuva eroaa alkuperäisistä suunnitelmista.

Data Core sisältää uskomattomat määrät materiaalia joka osa-alueelta elokuvasta itsestään ja sen tekemisestä. Materiaalia on niin videoina, still-kuvina kuin tekstinäkin (englanti). Itselläni meni hermot tähän featureen hyvinkin nopeasti liian sekavan rakenteen ja liian monen alaotsikon takia.

4. levy:

Neloslevy on kokonaisuudessaan yksi tunnin mittainen dokumentti James Cameronista. Dokumentissa on ranskalainen kertoja ja levyllä on ranskankieliset pakkotekstitykset. Onneksi haastatteluja ei ole kuitenkaan dubattu ranskaksi, muutenhan koko lätyn voisi pistää vaikka ilmakiväärimaalitauluksi. Suurin osa dokumentista onkin James Cameronin ja muiden Hollywood-starojen haastattelua, johon on väliin on heitetty kulissien takaista materiaalia ja pätkiä Cameronin elokuvista. Dokumentin kuvanlaatu on huonohko.

Kai jonkinlaiseksi ekstraksi on myös luettava pakettiin kuuluva vihkonen. Vai pitäsikö sanoa kirjanen, sillä siinä on 80 tehollista sivua ja sen kannet ovat kunnon paksua pahvia. Kirjanen sisältää kolmen sanan ranskan kielen osaamiseni ja terävän päättelykykyni mukaan tietoa näytteljöistä ja elokuvan tekijöistä. Eräänlaisia paperimuodossa olevia filmografioita siis. Lisäksi kirjasessa näyttäisi olevan kaikenlaista mielenkiintoista nippelitietoa elokuvan taustoista, terminaattorimaailman teknologiasta ja leffan erikoistehosteista, ynnä muuta kivaa. Mutta tämä kaikki siis ranskaksi. No, sisältäähän kirjanen tietysti paljon hienoja kuviakin, joten ranskaa osaamattomat voivat sitten katsella niitä.

Yhteenveto

Ranskalainen Ultimate Edition on lähestulkoon identtinen viime kesänä Future Filmin julkaiseman T2 UE:n kanssa. Ainoana käytännön erona ranskalaisen julkaisun hyväksi on paljon tykimpi DTS-raita ja yksi James Cameronista kertova tunnin mittainen dokumentti. Mikäli DTS-raita ja James Cameronin historia kiinnostaa, voin varauksetta suositella sinulle tätä julkaisua. Minulle tosin riittäisi ostoperusteeksi jo pelkkä DTS. Tosifani ostaa tietenkin kaikki versiot.

Miinusta on annettava julkaisulle uskomattoman rumasta paketoinnista. Tämä omistamani yksilö on vielä kaiken lisäksi varsinainen maanantaikappale sekaisin menneine etiketteineen: Teatteriversio löytyy "les bonus"-levyltä, ohjaajan versio "le filmiltä" ja "director´s cut"-lätty pitää sisällään lisämateriaalit.