Amerikkalainen Todd Solondz on kummajainen, joka ei tee elokuvia onnellisista ihmisistä onnellisissa lähiöissä ratkomassa pikku ongelmia. Solondzin elokuvissa lähiöhelvetissä asuvat onnettomat ihmisparat joutuvat käsittelemään arkielämän ongelmia, joista kasvaa vuoren kokoisia katastrofeja. Solondzin runsaan vuosikymmenen takainen ohjaustyö Tervetuloa nukketaloon on saanut kotimaisen DVD-julkaisun samoihin aikoihin kun ohjaajan tuorein teos, Palindromes, pyörii elokuvateattereissa. Tervetuloa nukketaloon -elokuvaa voidaan hyvällä syyllä pitää Palindromesin esiosana, joten ajoitus on oivallinen.

13-vuotiaan Heather Matarazzon näyttelemä Dawn Wiener ei ole onnellinen lapsi. Koulunkäynti yläasteella on silkkaa helvettiä kun niin muut oppilaat kuin opettajat tekevät kaikkensa nuijiakseen kömpelön ja epävarman Dawnin lattian rakoon. Kotona ei mene yhtään paremmin. Vanhemmat jumaloivat Dawnin ballerina-pikkusiskoa Missyä ja kunnioittavat nörttimäistä isoveljeä Markia, mutta Dawn saa osakseen vain ylenkatsetta vanhempien ummistaessa silmänsä keskimmäisen lapsensa ongelmilta.

Elokuvan juoni ei ole turhalla monimutkaisuudella pilattu, mutta tässä tapauksessa se on yhdentekevää. Tervetuloa nukketaloon on eräs vaikuttavimpia näkemiäni elokuvia lasten julmuudesta toisiaan kohtaan. Se on myös synkkä puheenvuoro siitä, mihin vanhempien kyvyttömyys ymmärtää jälkikasvuaan voi johtaa. Elokuvan henkilögalleria on kerrassaan herkullinen. Heather Matarazzo tekee käsittämättömän hienoa työtä vaikeassa roolissaan koulukiusattuna Dawnina, samoin kuin hänen sisaruksinaan nähtävät Matthew Faber ja Daria Kalinina. Wienerin perheen vanhemmat jäävät hahmoina selkeästi etäisemmiksi kuin lapsensa, mutta Bill Buell ja Angela Pietropinto onnistuvat luomaan uskottavan kuvan ihmisistä, joiden steriloiminen ennen lasten hankkimista olisi ollut kaikille osapuolille paras ratkaisu. Dawnin ihastuksen kohdetta, Mark Wienerin bändikaveria ja lukion tavoitelluinta kundia Steve Rodgersia näyttelevä Eric Mabius on vakuuttava lapamadon älykkyysosamäärällä varustettuna naistenkaatajana, jonka ainoa haave on kohota seuraavaksi Jon Bon Joviksi.

Todd Solondz ei tunne sääliä elokuvansa henkilöhahmoja kohtaan, mutta ei myöskään sorru mässäilemään kurjuudella ja traagisilla kohtaloilla. Tervetuloa nukketaloon on vahvasti elämän makuinen ja koskettava tarina, vaikkakin eräät elokuvan kohtaukset saavat katsojan tuntemaan voimatonta raivoa täydellisen ymmärtämättömiä vanhempia ja opettajia kohtaan.

Kuva
DVD:n ei-anamorfinen kuva on laadultaan kauniisti sanottuna korkeintaan keskinkertainen. Kuvasuhde on alkuperäinen, mutta kuvan terävyys jää vaatimattomalle tasolle ja kuvassa on naarmuisesta filmimateriaalista peräisin olevia häiriöitä. Värit toistuvat hivenen haaleasti.

Ääni
Kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita toistaa dialogin selkeästi, ja paljoa enempää ei tämän elokuvan tapauksessa voi edellyttää. Mainitsemisen arvoisia äänitehosteita elokuvassa ei ole. Jill Wisoffin elokuvaan säveltämä musiikkiraita toimii hyvin, samoin kuin Wisoffin säveltämät ja Daniel Reyn esittämät rock-biisit.

Lisämateriaali
Tarjolla on vain elokuvan traileri (1:46 ; 1.33:1 ; DD 2.0) eikä muuta.

Yhteenveto
Todd Solondzin varhaistuotantoa edustava Tervetuloa nukketaloon on elämän makuinen ja uskottava kuvaus nuoren tytön elämästä, jossa ei liiemmälti valoisia hetkiä ole. DVD on teknisesti vaatimaton, mutta ei kuitenkaan aivan toivottoman huonolaatuinen.