Elokuva
Uudessa-Meksikossa, pienessä Galisteon kaupungissa, tutkimustaan tekevä astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman), tämän oppi-isä Erik Selvig (Stellan Skarsgård) ja appari Darcy (Kat Dennings) todistavat kummallisen myrskyn, jonka jäljiltä maassa makaa uppo-outo, lihaksikas ja äärimmäisen arrogantti mies (Chris Hemsworth). Karismaattinen kaappi väittää tulevansa maailmasta nimeltä Asgard ja olevansa jumalten jumalan Odinin (Anthony Hopkins) poika Thor, joka on karkoitettu universumin laidalle aiheutettuaan valtakunnassaan sodan ikiaikaisia vihollisia, jääjättiläisiä, vastaan. Samaan aikaan Asgardissa Thorin veli Loki (Tom Hiddleston) juonii vallankaappausta huonoon jamaan joutuneen isä-Odinin kustannuksella. Eikä aikaakaan, kun maapallolle pukkaa toisesta ulottuvuudesta enemmänkin porukkaa, joista osalla on pahat mielessään, niin Thorin pään menoksi kuin koko planeettamme tuhoksikin.

Marvelin supersankariperheessä Thor on omanlaisensa ilmestys, Stan Leen, Jack Kirbyn ja Larry Lieberin luoma väkivahva, Mjolnir-vasarallaan tuhoisasti iskevä myrskyn jumala, joka ei ole virkaveljiensä Iron Manin tai Hulkin tavoin edes perimältään ihminen. Skandinaaviseen mytologiaan pohjautuva taru jumalolennoista on ollut sarjakuvamaailmaa lukuisilla hahmoilla rikastuttaneille neropateille oiva maaperä yhdistellä vetävää seikkailua ja jylhää mystiikkaa.

Ashley Millerin, Zack Syentzin ja Don Paynen käsikirjoitus J. Michael Strackzynskin ja Mark Protosevichin tarinan pohjalta on pohjimmiltaan yksinkertainen isä-poika-tragedia, mutta osattu rustata juuri oikealla tavalla tasapainoiseksi filmatisoinniksi, jossa huikeilla tehosteilla ja taitavalla 3D:n käytöllä tehostetut toimintajaksot ja vallan ja perimyksen olemusta tutkaileva draama yhdistävät saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Tarina on myös osattu kirjoittaa juuri sopivan tiukaksi ilman löysää, ja vaikka pienellä romanssinpoikasellakin on siinä paikkansa, sivuraiteelle ei erehdytä hetkeksikään. Fokus on ja pysyy olennaisessa.

Monissa liemissä keitetty brittitulkki Kenneth Branagh ei ensi kuulemalta tunnu olevan se paras vaihtoehto efektiraskaan ilotulituksen ohjaajaksi, mutta armoitettuna Shakespeare-tulkkina Branagh osaa antaa tarinalle arvokkuutta ja jylhyyttä, eikä Thor ole tässä tapauksessa poikkeus. Asgardille sijoittuvissa kohtauksissa on huimaa majesteetillisuutta kun taas telluksella taisteltaessa sopivassa määrin mukavan irtonaista huumoriakin mukana. Myös muutama vihje ja heitto Marvelin muihin hahmoihin löytyy näppärästi käsikirjoituksesta. Thor palaa valkokankaille ensi vuonna Marvelin suurimmat sankarit yhteen kokoavassa elokuvassa The Avengers, jonka juonirakenteesta saadaan esimakua jo lopputekstien perään liitetyssä epilogissa.

Paristikin punttisalilla poikennut Chris Hemsworth on passelisti ylimielinen kovapää, jonka paluu jumaluuteen on kätketty nöyryyden oppimisen taakse. Australialaisella Hemsworthille voi povata valoisaa tulevaisuutta, sillä miehessä yhdistyy vaivatta komea presenssi ja taitava julkituonti. Myös Lokia näyttelevä tulevaisuuden brittitähti Tom Hiddleston sopii juonikkaan ja katkeran velipojan rooliin erinomaisen hyvin. Black Swanista Oscarilla palkittu Natalie Portman on sulkku itsensä rationaalisen ajattelun tuolle puolen tempaisevien tapahtumien keskiössä, Stellan Skarsgård symppis tutori, joka sukujuurtensa kautta ymmärtää Thoria paremminkin, ja Kat Dennings kevennystä tuhdisti tykittävään taistoon tuovana Darcyna kivan letkeä.

Sir Anthony Hopkins antaa Odinille rojaliteetin, jollaisen suurhahmo ansaitseekin, mutta Rene Russo tämän vaimona Friggana jää vain muutamalla repliikillään vahvasti sivuroolin asemaan. Thorin luottosotureihin kuuluvat Volstagg (Ray Stevenson), Sif (Jaimie Alexander), Hogun (Tabanobu Asano) ja Fandral (Josh Dallas) täyttävät paikkansa muutamankin osuvan yksrivisen lohkovina sidekickkeina, joilla on tarinassa kuitenkin myös oma paikkansa. Idris Elba on jyhkeä portinvartija Heimdall, Colm Feore jääjättiläisten ketku kunkku Laufey ja Clark Gregg jo Iron Maneistakin tuttu SHIELD-agentti Coulson.

Branaghin komeiden Shakespeare -leffojen (Kuningas Henrik V (Henry V, 1989), Paljon melua tyhjästä (Much Ado About Nothing, 1993), Hamlet (1996) sekä Turhaa lemmen touhua (Love`s Labour`s Lost, 2000)) musiikeista vastanneen luottosäveltäjän Patrick Doylen score Thoriin on varmaotteista ja mahtipontisen heroistista musiikkia. Doyle yhdistelee moderneja toimintateemojen elementtejä vaivatta suureelliseen kokonaisuuteen saaden lopputuloksen tukemaan Branaghin visioita mallikkaasti. Kappalelistan nimet (Chasing The Storm, Sons of Odin, Loki`s Lie, Frost Giant Battle, Hammer Found, Brother`s Fight) kertovat osaltaan tarinan kulun. Tuhdin paketin kruunaa yliveto sankaruuden ylistys Earth to Asgard. Loppukredujen alla soi Foo Fightersien vetävä Walk.

Yhteenveto
Vauhdikas ja viihdyttävä muskelimuuvi, joka moukaroi katsojan fanikseen vaivatta.