Yhdysvaltalainen Michael Moore on häikäilemätön populisti, karismaattinen esiintyjä ja sanavalmis kirjailija. Lisäksi hän on palkittu elokuvaohjaaja, joka lienee aidosti huolestunut kotimaansa yhteiskunnallisesta tilanteesta. Ainakin hänen kirjallinen ja elokuvallinen tuotantonsa keskittyy tuomaan esille amerikkalaisen yhteiskunnan mätäpaiseita.

Mooren tuotantoon on vaikea suhtautua kylmän analyyttisesti, sillä miehellä on ilmiömäinen kyky painottaa juuri oikeita asioita. Vuonna 1997 valmistunut Tien päällä Michael Moore (The Big One) dokumentoi Mooren kiertuetta ympäri Yhdysvaltoja. Kiertueen virallisena teemana on uuden Downsize This -kirjan markkinointi sekä esittely kirjakaupoissa ja auditorioissa. Moore on kuitenkin varustanut matkaan myös oman filmiryhmänsä, jonka kanssa hänellä on aikomus vierailla mahdollisimman monessa yrityksessä, jotka ovat ilmoittaneet irtisanovansa työntekijöitään siirtääkseen tuotantoaan halvemman työvoiman maihin.

Useimmat Mooren esittelemistä yrityksistä tuottavat jättimäisiä voittoja, eikä irtisanomiseen olisi mitään pakottavaa tarvetta, vaan syy on yksinomaan osakkeenomistajien rahanahneus. Tämä on ainakin Michael Mooren tulkinta, jonka hän myös haluaisi katsojan ostavan. Kieltämättä ne harvat suuryritysten edustajat, joiden puheille mies onnistuu pääsemään, tukevat vakuuttavalla tavalla Mooren tulkintaa.

Moore tapaa matkallaan myös minimipalkalla kituuttavia duunareita, joiden rahat eivät riitä edes perheidensä elättämiseen. Koskettava on myös kahden pienen lapsen äidin haastattelu, jossa haastateltava kertoo näkevänsä lapsiaan vain viikonloppuisin, koska joutuu koko ajan tekemään kahta työtä pystyäkseen elättämään lapsensa, vaikka hänellä on aviomieskin. Tiesittekö muuten, että soittaessanne USA:ssa lentoyhtiön lipunvaraukseen, saattaa puhelunne yhdistyäkin vankilaan, jossa vangit nimellistä korvausta vastaan ottavat varauksenne vastaan?

Elokuvan päättävän Nike-yhtymän pääjohtajan Philip Knightin haastattelun jälkeen kuuluisi katsojan epäilemättä todeta, että seuraavat lenkkarini eivät ole ainakaan Nike-merkkiset. Tämä olisi kuitenkin silkkaa kaksinaismoralismia, sillä yhtä lailla halpamaiden lapsityövoimalla kootaan muidenkin merkkivalmistajien lenkkarit.

Tien päällä Michael Moore on ammattitaidolla editoitu kokonaisuus, jota katsoessa on helppo unohtaa, ettei Michael Moore itse asiassa tuo esille mitään uutta. Suuryhtiöiden ahneus on pitkään ollut yleisesti tiedossa. Pienipalkkaisilla on aina kurjaa, eikä irtisanotun osa ole kadehdittava. Mitään lääkettä tilanteen parantamiseksi Moore ei osaa esittää. Niin ikään hänelle näyttää olevan täysin sama, kuka Yhdysvaltoja johtaa, sillä tässä elokuvassa Bill Clinton saa osakseen arvostelua yhtä lailla kuin George W. Bush miehen tuoreemmissa elokuvissa.

Kuva
DVD:n kuvasuhde on 1.33:1. IMDb väittää alkuperäiseksi kuvasuhteeksi 1.85:1, mutta tiettävästi kaikki DVD-julkaisut ovat tällä samalla 1.33:1 -kuvasuhteella.  Alunperin NTSC-videolle, usein varsin heikoissa kuvausolosuhteissa, kuvattu materiaali on siirretty hopeakiekolle kohtalaisen onnistuneesti.

Ääni
Dolby Digital Stereo -raita toimii aivan asiallisesti. Äänitysolosuhteet ovat useissa kohtauksissa olleet kaukana ideaalista, mutta elokuvan miksaajat ovat tehneet varsin hyvää työtä. Dialogin seuraaminen onnistuu ilman tekstitystäkin kohtalaisesti, joskin ajoittain usean henkilön huutaessa yhteen ääneen, joutuu korvia hieman pinnistämään. 

Lisämateriaali
Lisämateriaalia edustaa vain traileri (0:53).

Yhteenveto
Puhutteleva ja sangen hätkähdyttäväkin kuvaus Yhdysvalloista vuonna 1997. Eivät tämän elokuvan kuvaamat tapahtumat tuotannon ulkoistamisineen suinkaan ole tuntemattomia Suomessakaan.

DVD on teknisesti hyväksyttävää tasoa sekä kuvan että äänen puolesta.