Elokuva

Jean-Jacques Annaud on nimi, jota kovin moni hänen elokuviaan nähnyt ei tule koskaan unohtamaan. Black and White in Color, Seven Years in Tibet ja L'Ours ovat elokuvia, jotka tekivät Annaudista arvostetut ohjaajan. L'Ours (suom. Karhu) teki hänestä ilmiön, sillä toista samanlaista metsien luontokappaleesta kertovaa tarinaa ei oltu kuunaan nähty filmimuodossa.

Hevoset, koirat, kissat, valaat, lampaat ja lehmät ovat kukin vuorollaan olleet valtaamassa katsojien sydämiä. Nykyään suuren yleisön elokuvia ei juurikaan tehdä eläinystäviä ajatellen, vaan katseet ovat tiukasti elokuvan tuotoissa. Onhan markkinoilla ties miten monta Beethovenia, Cats and Dogs (suom. Kuin kissat ja koirat) -leffaa ja muita. Eläinleffoja ei yksinkertaisesti ole enää kannattavaa tehdä - paitsi jos eläin on verenhimoinen saalistaja, joka tappaa laumoittain ihmisiä. Elukat ovat siirtyneet väjäämättömästi animaatioihin, joissa hoitokustannukset ovat nollassa.

Tiikeriveljekset, nimensä mukaisesti, kertoo tarinan kahdesta tiikeriveljeksestä, joiden matkaa seurataan aina syntymästä täysikasvuiksi. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat siirtomaa-ajan Aasian, jossa englantilaisilla oli vahva jalansija. Aidan McRory (Guy Pearce), johtaa omaa retkikuntaansa, joka hankkii kauppatavaraa arvostettuihin huutokauppoihin keinoja kaihtamatta. McRoryn edellinen hittituote, norsunluu, on menettänyt arvonsa, ja pian hän onkin keräilemässä retkikuntineen viidakon temppeleiden aarteita myyntitarkoituksessa, sillä niillä on enemmän myyntiarvoa kuin McRoryn aikaisemmalla hittituotteella. McRory vähät välittää siitä, että kyseisen ammatin harjoittaminen on erittäin laitonta.

Viidakossa hän törmää tiikereihin, joilla on myös oma arvonsa etenkin paikallisen väestön keskuudessa. Tiikerit ovat uhka pikkukylien asukkaille sekä heidän elinkeinoilleen viljelyn ja karjankasvatuksen parissa. Tarinan tiikerinpennut joutuvat erilleen toisistaan ja heidän vanhemmilleen ei käy kovin hyvin. Onnellisesti viidakossa elelleet veljekset joutuvat melkoisiin seikkailuihin ja selviäminen on kiinni ainoastaan vaistoista. Jälleennäkemisen ja kotiviidakkoon paluun esteenä ovat tiikerien veriviholliset - ihmiset.

Annaud on loihtinut Tiikeriveljeksistä ihastuttavan elokuvaelämyksen, jollaista ei ole nähty sitten ohjaajan edellisen ns. eläinleffan. Elokuvan kuvauksissa käytettiin kaiken kaikkiaan 30 tiikeriä, joiden kouluttaminen ei ollut missään nimessä helppoa. Kuvausryhmän oli oltava lähes jatkuvasti verkkoaidan tai suojapleksin takana, sillä villieläimet ovat koulutettuinakin melko arvaamattomia. Elokuvan pääosasta vastaa Mementosta ja L.A. Confidential elokuvista tuttu Guy Pearce, joka tulkitsee roolinsa tyypilliseen kivikasvoiseen ja eleettömään tapaansa. Tarkoituksena on ollut tehdä McRorystä osittain häikäilemätön oman edun tavoittelija, joka juonen edetessä alkaa välittää muistakin kuin itsestään, mutta tässä epäonnistutaan täydellisesti. McRory on alusta asti sympaattisen oloinen, joten ilkeää miestä hänestä ei saa tekemälläkään.

Tiikereiden temmellystä katsoo mielellään, varsinkin kun tiedossa on, ettei eläinten ilmeitä ja toimia ole luotu CGI:llä tai mekaanisilla efekteillä. Kaikki reaktiot ovat tuleet luonnostaan joko kärsivällisesti odottamalla tai ärsykkeitä tarjoamalla, kuten vaikkapa esittelemällä maitopulloa tiikeripennuille kameran takaa. Myös viidakon ja siirtomaa-ajan henki on tavoitettu hyvin. Viidakkokohtaukset on suurimmaksi osaksi kuvattu Kamputseassa, osa Thaimaassa ja loput Pariisissa Annaudin omalla maaperällä. Kamputsean viidakoissa kuvaaminen asetti omat vaikeutensa tuotannolle, sillä paikallisen armeijan piti tarkastaa ja raivata miinat sotatoimien runtelemilta alueilta, joihin myös suurin osa alueen viidakoista kuului.

Tiikeriveljekset on mukavaa vaihtelua nykyajan elokuvatarjontaan, joka tuputtaa katsojilleen toiminta -ja kauhupainotteista leffaa lisääntyvällä rytmillä. Leffan pääosatiikerit ovat loistavia ja veljesten väriset eroavaisuudetkin huomaa heti ensimmäisistä yhteisistä kohtauksista lähtien. Ihmisnäyttelijöistä ei tosin voi sanoa samaa. Taattua Annaud-laatua, jonka kantavana voimana ovat luonto ja eläimet - eivät ihmiset.

Kuva

Osa leffan kuvamateriaalista on kuvattu huipputason dv-kameroilla, osa 35mm kameroilla. EEro kuvanlaadussa tai käytettyjen filmaustapojen välillä ei ole merkittävä, mutta havaittavissa. Viidakossa kuvatut lähiotokset eläimistä sisältävät joissain tapauksessa aika paljonkin kuvakohinaa. Onneksi tämä ei vaivaa jokaista ulkokuvaa. Muuten kuva on terävä ja häiriötön. Viidakon monipuolinen ja upea väriskaala paljastuu katsojalle koko loistossaan.

Ääni

Dolby Digital 5.1 -ääniraita on keskitasoa parempaa kuunneltavaa. Katsoja todellakin tuntee olevansa keskellä viidakkoa, vilkasta siirtomaa-ajan kylää tai kaupunkia. Tarjolla ovat myös suomen- ja ruotsinkieliset dubbaukset DD2.0-muodossa. Dubbauksen laadusta voi olla montaa mieltä, mutta ne ovatkin tarkoitettu lähinnä lapsille, jotka varmasti osaavat arvostaa sitä enemmän.

Lisämateriaali

Ohjaajan kommenttiraidalla Annaud kertoo elokuvan tekemisestä ja omista taustoistaan. Kommenttiraita on uskomattoman informatiivinen ja sen jaksaa myös kuunnella loppuun saakka. Yli puolituntinen Wild About Tigers -dokumentti on kommenttiraidan ohella levyn mielenkiintoisin ekstra. Guy Pearcen juontama ja Mark Birkheadin ohjaama tiikereistä kertova luontodokumentti paljastaa viidakon uhanalaisesta kissapedosta kaiken olennaisen.

Mukana on myös yhdeksän featurettea, joiden pituus vaihtelee vajaasta minuutista viiteen minuuttiin. Näissä pienissä pätkissä käsitellään tiikereitä, niiden kouluttamista ja elokuvan tuotantoa (esimerkiksi puvustusta). Melko kevyttä katseltavaa, josta olisi saanut yhdistelemällä tarkoituksenmukaisemman paketin.

Yhteenveto

Tiikeriveljekset saattaa kuulostaa hyvinkin oudolta tapaukselta itse kunkin elokuvakokoelmissa, mutta se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen julkaisu. Tiikereiden temmellystä viidakon kätköissä ja lopuksi ihmisten keskuudessa katsoo ilokseen, varsinkin kun elukoiden "näyttelyä" ei ole saatu aikaan mekaanisesti tai tietokone-efekteillä.