Timo Koivusalon kanssa Pohjantähden alla
Jussi U. Pellonpää, Ke, 02/12/2009 - 00:00

Tuottaja-ohjaaja Timo Koivusaloa ei voi ainakaan rohkeuden puutteesta syyttää, sillä nyt mies on tarttunut suomalaisen kirjallisuuden klassikkoon, Väinö Linnan romaanitrilogiaan Täällä pohjantähden alla, ja tehnyt siitä uuden filmatisoinnin, jonka ensimmäinen osa, Täällä pohjantähden alla, saa ensi-iltansa tällä viikolla. Täällä pohjantähden alla 2 on vielä editointivaiheessa ja näkee päivänvalon vasta syksyllä 2010. Linnan rakastettu opus on filmatisoitu jo aiemminkin, silloin Edvin Laineen taholta niin ikään kahtena eri elokuvana (Täällä pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970)).

Luin Linnan romaanit jo teininä, ja viimeistään Sibeliusta (2003) kuvatessamme ajatus uuden tulkinnan tekemisestä alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän”, kertoo elokuvaansa selvästi tyytyväinen Timo Koivusalo.
Kun Linnan romaanien oikeudet omistava taho oli vielä kanssani samaa mieltä siitä, että tarina täytyy kertoa uudelle sukupolvelle, jolla ei välttämättä ole aavistustakaan siitä, mitä yhdeksänkymmentä vuotta sitten täällä on tapahtunut”, kertaa Koivusalo viisi vuotta sitten tapahtunutta alkusykäystä. ”Ensimmäisissä käsikirjoitusversioissa yritin rikkoa kronologiaa ja kertoa tarinan takautumien kautta, mutta nopeasti huomasin, ettei sitä kannata, eikä edes voi kertoa turhaan aikatasoilla kikkaillen", sanoo Koivusalo ja jatkaa: ”Sama päti myös itse filmatisointiin, joka tehtiin käsiksen tapaan perinteiseen kerrontatyyliin, suoran lineaariseksi matkaksi aasta beehen ja ceehen”.

Ison maailman tapaan Koivusalo kuvasi elokuvansa molemmat osat ns. back-to-back, samaan aikaan. ”Oli taloudellisestikin ehdottoman tärkeää, että kuvasimme molemmat elokuvat samaan aikaan, ja jos aloittaisimme kakkososaa vasta nyt, samojen näyttelijöiden saaminen uudestaan rooleihinsa voisi olla täysin mahdoton tehtävä”: perustelee Koivusalo valintojaan.

Laineen varsin teatraaliseen versioon verrattuna Koivusalon Täällä pohjantähden alla on elokuvamaisempi ja näyttelijäkeskeisempi, vaikkei suuruutta tai jylhyyttä epookista silti puutukaan. ”Meillä oli liki 150 roolia täytettäväksi”, valottaa Koivusalo mittavaa casting-urakkaa ja jatkaa: ”Eipä silti, ei mulla ollut ikinä mielessä ketään muuta Akseli Koskelan rooliin kuin Ilkka Koivula." "Kun tällaista roolia tarjotaan näyttelijälle, siis näin suurta ja klassista sankariroolia kuin Akseli, ei siinä tarvinnut kauaa miettiä, lähteekö mukaan”, vahvistaa Ilkka Koivula ohjaajan sanoja. ”Pari vuotta sitten Timppa soitti ja kysyi mukaan, ja hyvinkin nopeasti me olimme jo miettimässä millainen ihminen Akseli Koskela oli”, muistelee Koivula ja Koivusalo lisää: ”Synkka löytyi melkein heti siitä, millaista hahmoa me lähdemme rakentamaan.

Myös ohjaajansa kuvauspaikkakäyttäytymistä Koivula jaksaa hehkuttaa: ”Kuvaukset kestivät vuoden päivät, mutta ikinä ei ollut siitä puolesta valittamista. Timppa ja Susse (apulaisohjaaja Susanna Palin) ovat sen luokan organisaattoreita, että meillä muilla oli aina kuvauksissa kotoinen ja kylläinen olo”, muistelee Koivula pitkää rupeamaa. Saman vahvistaa myös Aune Leppästä näyttelevä Miia Selin: ”Kun ajattelee, että elokuvassa on 150 roolia ja suurin osa näyttelijöistä on kiinnitettyjä eri teattereihin ja muihin töihin, mulle on yhä täysi mysteeri, millä Susku onnistui aikatauluttamaan koko vuoden kestäneet kuvaukset niin, että kaikki sujui, ei vain hyvin, vaan loistavasti”, hämmästelee Selin vieläkin tuotannon sutjakkaa sujumista.

Sellainen lämpö, mikä Timosta huokuu, saa myös muut antamaan tehtävälle tuotannolle vähintään sataprosenttisen panoksen, me oltiin ja ollaan kaikki yhtä suurta ja onnellista perhettä”, kuittaa Koivula ja asiasta ovat samaa mieltä myös Niko Saarela (Oskari Kivivuori) ja Hannu-Pekka Björkman (kirkkoherra Salpakari).
Kyllä se on niin, että jos tän kokoluokan elokuvaan pyydetään mukaan, niin silloin myös lähdetään”, vakuuttaa Saarela, jonka lauseen lopettaa vieressä hymyilevä H-P Björkman: ”Mä sanoisin, että tämä oli etuoikeus päästä tähän mukaan."

Väinö Linnan viimeiseksi jäänyt työ, sukupolvelta toiselle aikaa kestävä Täällä pohjantähden alla on Koivusalon mukaan aina ajankohtainen: ”Se (tarina) on niin upea ja humaani, se on niin tärkeä pala meidän omaa historiaamme, että se on pakko kertoa aika ajoin uudelle sukupolvelle", Koivusalo vakavoituu ja jatkaa: ”Meidän pitää muistuttaa uusia sukupolvia siitä, ettei tällaista hirveyttä pääsisi enää ikinä tapahtumaan. Linna oli kirjailijana todella humaani ja viisas, hän antoi jokaiselle romaaninsa henkilölle ihmisarvon, olivatpa he sitten punaisia tai valkoisia, herroja tai narreja, mutta nykypäivänä ei sekään ole enää itsestäänselvyys”, Koivusalo muistuttaa. ”Ihmisen arvo määritellään nykyään yhteiskunnallisen aseman mukaan, ja jos suunta jatkuu tällaisena, kohta jopa ihmisarvokin ulkoistetaan”, profetoi Koivusalo tulevaisuuden entistäkin synkempiä näkymiä.

Tulevaisuudestaan Pohjantähden miehet puhuvat vähän. ”Täällä pohjantähden alla 2, joo, sen nimeksi tulee vain Täällä pohjantähden alla 2, tietenkin työllistää mua nyt ensi syksyyn, mutta sen jälkeisistä suunnitelmista ei voi vielä tässä vaiheessa sanoa mitään”, vastaa Koivusalo. ”Tämä oli mulle itsellekin hirmuisen uhkarohkea satsaus, mutta mä en laske elokuvieni menestystä niin, että kun saavutetaan joku katsojamäärä tai raharaja, niin ollaan joko perse auki tai ökyrikkaita”, kommentoi Koivusalo ottamiaan riskejä ja kuittaa lopuksi: ”Jos katsoja on elokuvaani tyytyväinen ja tuntee, että se on antanut hänelle jotain, mä olen onnistunut, en mä laske niitä määrissä.” Näyttelijät jatkavat teattereissaan ja tv-töissään, ja kuten Ilkka Koivula sen kiteyttää: ”Freelancerin työt ovat pieninä paloina pitkin maailmaa."

Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016