Tokyo Raiders

Tokyo Raiders on kevyt moderni toimintakomedia. Sen ensi-ilta sijoittui vuoden 2000 kiinalaisen uuden vuoden seutuun, jolloin se oli keräsi yleisöä oikein hyvin. Macy (Kelly Chen) on menossa naimisiin, mutta häissä huomaa kauhukseen, että sulhanen Takahashi (Toru Nakamura) ei ilmesty paikalle. Häiden jälkeen Tommy Yung ilmestyy perimään Takahashin maksamatta jättämää palkkiotaan. Yhdessä he lähtevät Tokioon etsimään Takahashia ja tapaavat yksityisetsivä Lin (Tony Leung). Tokiossa kolmikkomme huomaa joutuneensa paikallisen gangsteriliigan huomion keskipisteeseen, mikä ei ole ollenkaan toivottua. Tässä elokuvan lähtöasetelmat. Modernissa vakoilujännärin ilmapiirissä mikään ja kukaan ei ole miltä aluksi näyttää. Tapahtumien kulusta ei tahdo ottaa selvää ennen kuin näennäisen irralliset vyyhdet sidotaan yhteen lopussa. Tämä ei välttämättä ole lainkaan huono piirre tarinan rakenteessa.

Monet toimintajaksot ovat oikeastaan ihan hyviä, mutta ryyditettynä jatkuvana virtana soljuvalla taustamusiikilla, joka ei oikein suostu pysymään taustalla. Itse asiassa elokuvasta voisi helposti leikata kolmiminuuttisen pätkän jostain taistelukohtauksesta ja myydä sen musiikkivideona. Toisaalta kohtausten rytmi rikotaan tehokkaasti hidastusten, nopeutusten, pysäytyskuvien, tarkoituksellisten kameran epätarkennusten, epämääräisten käsivaralta kuvattujen otosten sun muiden 'taiteellisten' tehosteiden avulla. Toki samaa taiteellista linjaa noudatetaan läpi koko elokuvan, ei pelkästään taistelukohtauksissa. Esimerkkinä Tony Leung aivan alussa sateenvarjonsa kanssa. Tällaisenaan kohtaus on kuin Singing In The Rain musikaalista, paitsi että ei sada eikä laulutaidoistaan kuuluisa Tony laula.

Toimintakohtausten kohdalla ei ole aivan turhaan tehty vertailuja Jackie Chaniin. Ja tässä ajattelen lähinnä Jackien myöhempää tuotantoa kuten Who Am I ja Mr Nice Guy sekä myös First Strike lähinnä vakoojayhteyksien vuoksi. Miehen parhaista Hongkong kauden töistä toki ei kannata tässä yhteydessä puhua. Varsinkin alun kamppailut ovat nopeatempoisia ja ympäristöä ja saatavilla olevia esineitä käytetään nokkelasti hyväksi. Mutta pitääkö kuvaus- ja editointityyli olla kuin Wong Kar Wain taiteellisen tyylikkäistä elokuvista. Toisaalta niin hyviä kuin näyttelijät ovatkin, eivät he oikeasti taida hallita taistelulajeja, ja vaikutelma taistelusta pitää enemmän ja vähemmän tehdä editoimalla. Tarinan edetessä kungfu taitoihin perustuvien taistelujen lisäksi nähdään myös normaalimpaa räiskintää ja yllättäen joella tapahtuva takaa-ajo muskeliveneillä. Aivan tulee mieleen eräs tuoreempi James Bond leffa.

Tony Leung on mainio näyttelijä, eikä hän petä tälläkään kertaa roolissaan kungfua hallitsevana agenttina. Toki parempiakin roolisuorituksia hänellä on takanaan vaikka kuinka paljon. Rehellisyyden nimissä on sanottava että myös Ekin Chen on huomattavasti mainettaan parempi. Etsinnän kohdetta Takahashia esittää Toru Nakamura, joka oli mielestäni oikein vakuuttava Gen X-Cops leffassa. Hänellä on sellaista vahvaa karismaa, joka ei jää huomaamatta. Loppujen lopuksi elokuvaa symboloi Tony Leungin esittämä henkilöhahmo, turhamainen ulkonäkönsä vaalija. Hyvä ulkonäkö tuntuu olevan kaikein tärkeintä ja varsinainen sisältö jää toissijaiseksi seikaksi.

Kuva:

Kuva on anamorfisen käsittelyn puuttumisesta huolimatta aivan hyvä kuten näin uudessa filmissä kuuluu ollakin. Kuvaa luonnehtisin teräväksi ja luonnolliseksi. Värit toistuvat luonnollisen kauniisti ja myös öiset kohtaukset näyttävät hyviltä. Kontrastia löytyy ja musta on mustaa. Levy on yksi parhaita Universen ja Hongkong julkaisujenkin terävintä kärkeä. Tokyo Raiders on kuitenkin julkaistu Euroopassa anamorfisena, huomattavasti laadukkaampana versiona.

Ääni:

Tokyo Raiders oli ensimmäinen Hongkongilainen DTS levy. Vanhempi DVD julkaisu sisälsi 'vain' Dolby Digital ääniraidan, mutta uusi julkaisu pitää sisällään myös DTS äänet. Muuten julkaisut ovat sisältönsä puolesta keskenään identtiset. Äänet koostuvat suurimmaksi osaksi musiikista ja dialogista. Musiikin volyymin kanssa ei säästellä ja suurimman osan leffan kestosta musiikki pauhaa miltei täysillä. Toki muitakin ääniefektejä löytyy musiikin joukkoon miksattuna.

Dialogi kuuluu kuitenkin selkeästi eikä huku musiikin tai äänitehosteiden alle. Kaikkia kanavia käytetään tehokkaasti hyväksi äänien vaellellessa ympäriinsä tietyissä kohtauksissa. Myös LFE kanava on voimakkaasti käytössä ja bassoja löytyy paikoitellen runsaasti. Hyvä etteivät taulut seiniltä tippuneet. Voima ei kuitenkaan korvaa äänen laatua. Musiikki - Ricky Martinin Lambada Mortal Kombatin teknopoljennon tahdittama - kuuluu selkeänä ja luonnollisena. Kitarat soi lattaritunnelmissa juuri niin kuin kuuluu.

Vertailtaessa DD 5.1 ja DTS versioita keskenään väittäisin niiden olevan melkein identtiset. DTS ehkä antaa hieman enemmän matalaa bassoa ja joissakin kohtauksissa kuvittelin instrumenttien erottuvan selkeämmin. Mutta erot ovat todella pieniä enkä ole niinkään varma olisinko sijoittanut kalliimpaan DTS versioon mikäli olisin voinut koekuunnella ennen ostopäätöstä.

Lisämateriaali:

Making of -dokumentti sisältää kulissien takaista materiaalia, pätkiä elokuvasta ja musiikkivideosta sekä näyttelijöiden kommentteja. Tällä kertaa myös dokumenttiin löytyy valinnaiset tekstit englanniksi. Tosin mitään erityistä dokumentti ei tarjoa näyttelijöiden välsen kehuskelun lisäksi. Onhan mukana epäonnistuneita otoksia ja näyttelijöiden yleistä hassuttelua, mutta enemmän olisin kaivannut. Lyhyt biografia ja filmografia löytyy pääroolien esittäjille: Tony Leung, Ekin Cheng, Kelly Chen ja Cecilia Cheung.

Mukana on myös alkuperäinen elokuvatraileri sekä trailerit elokuviin 2000AD, The Blood Rules, Dial D for Demons. Menu on tyylikäs, mutta hieman epäkäytännöllinen. Lisäksi se paljastaa ehkä turhan paljon elokuvan kohtauksia. Menusysteemin ensimmäinen sivu, jonka ainoana tarkoituksena on toimia näyttävän näköisenä etusivuna, pyörittää taustalla videopätkiä elokuvasta. Myös trailerin ja dokumentin voi katsoa sisältävän paljastuksia, joten kannattanee katsoa elokuva ensin.

Yhteenveto:

Kaiken kaikkiaan DVD on aivan vallan mainio. Suurimpana ongelmana näen anamorfisuuden puuttuminen. Elokuvakin tosin olisi voinut olla parempi. Ehkä minä sitten olen liian vanhan aikainen ymmärtääkseni modernia hongkongilaista kevyttä toimintakomediaa tai ehkä dieetin seurauksena olen saanut kyllikseni kaikesta kevyestä. Tällaisenaan Tokyo Raiders tarjoaa muutamia viihdyttäviä hetkiä, mutta kaiken yllä leijuu varjo muistuttamassa, kuinka paljon paremman tästä olisi voinut tehdä tekemällä tietyt asiat toisin. Samaa voisi toki sanoa aika monesta muustakin elokuvasta. Välillä alkoi tuntua, että elokuvana Tokyo Raiders on kerta kaikkiaan naurettava, mutta se ei liene pahinta mitä voi sanoa komediasta.

Kuvasuhde:

1,85:1

Alkuperäiskieli:

kantonkiina

Levymäärä:

Aluekoodi:

Lisätietoa:

Arvostelu on alun perin julkaistu DVD Plazalla.