Elokuva
Tulevaisuudessa maailma on suuren sodan seurauksena jakautunut kahtia, ja rikas UFB riistää armotta lisää rajallista elintilaa köyhemmältä osalta. Entisen Australian siirtokunnassa normi kaivosduunari Douglas Quaid (Colin Farrell) haluaa tylsään ja painajaisten täyttämään arkeensa muutosta, jollaista tarjoaa Rekall-yhtiön uusi innovaatio, joka kykenee tarjoamaan todentuntuisia muistikuvia käyttäjälleen. Vaimonsa Lorin (Kate Beckinsale) vastustuksesta huolimatta Quaid astuu Rekallin ovista sisään, mutta salaisen agentin muistoja Quaidiin siirtävä operaatio menee pahasti pieleen ja tämä saa huomata olevansa monen eri intressin tappolistalla. Todellisuudesta ja jopa olemassaolostaan epävarman Quaidin perässä ravaavat UFB:n rautakanslerin, Cohaagenin (Bryan Cranston), liipasinherkät vasallit, mutta apua tarjoaa yllättäen maanalaisen vastarintaliikkeen Melina (Jessica Biel), jonka kyljessä Quaid ryhtyy jäljittämään salaisen armeijan johtajaa Matthiasta (Bill Nighy).

Tyystin turhalta tuntuu Len Wisemanin pykäämä uusioversio Paul Verhoevenin rankasta scfi-klassikosta Total Recall - unohda tai kuole vuodelta 1990. Eihän Wisemanin isolla rahalla ja messevillä digiefekteillä ladattu versio toki näyttävyydessä häviä, mutta se ei saavuta kertaakaan Verhoevenin hurjan dystopian sfäärejä ja sen erinomaisen elävästi käsityönä tuotettuja ulottuvuuksia. Vuosimallia 1990 Total Recallin etuina olivat ohjaajan kompromissiton toimintakohtausten koordinointi, make-up-guru Rob Bottinin huikeat maskeerausefektit sekä elämänsä praimissa touhunnut päätähti, Arnold Schwarzenegger.

Kurt Wimmerin ja Mark Bombackin Philip K. Dickin alkuperäisteoksen pohjalta vääntämä käsikirjoitus toistaa orjallisesti kaikki originaalin blockpointit, mutta pelkkä tarinalle tärkeiden kohtausten siirtely aikajanalla edestakaisin ei vielä luo uutta kertomusta. Wisemanin luoma maailma on teknisesti komea ja omaperäinen, mutta sen detaljeissa on niin paljon kaikuja Ridley Scottin Blade Runnerista (1982) ja Steven Spielbergin Minority Reportistakin (2002), jotka molemmat niin ikään pohjautuivat Dickin ylikuumenneen mielikuvituksen luomiin tarinoihin, ettei keinotekoisen kloonauksen tunnulta voi millään välttyä.

Colin Farrellissa ei ole mitään vikaa hurjaan pyöritykseen joutuvana Quaidina. Irkkuhurmurin karisma riittää, ja kun fysiikkakin toimii vaahtosuisessa ravissa moitteetta, efektihevin elokuvan synteettisyys ei johdukaan herran läsnäolosta. Ohjaaja Wisemanin vaimo Kate Beckinsale ei vakuuta Sharon Stonelta perityssä kuolemattoman über-nartun roolissa, Jessica Bielin onnistuessa perustelemaan läsnäolonsa sentään pikkuisen kilpasisartaan paremmin. Hurjasti duunia painava Bryan Cranston tekee rutiiniroolin pääpahis Cohaagenina eikä Bill Nighykaan nyt varsinaisesti vakuuta minuutin mittaisessa esilläolossaan.

Yhteenveto
Hollywoodin pakkomielteisen kierrätysbuumin negatiivisena ilmentymänä laihaksi lämmitetty Total Recall toimii ikävänä malliesimerkkinä.