Elokuva
Suomalaisen elokuvalevityksen kurjuudesta kertoo jotain, ettei vuonna 2008 Berliinissä kultaisen karhun napannutta Tropa de Eliteä nähty koskaan valkokankaalla. Rio de Janeiron slummien synkillä kujilla liikkunut korruptiokuvaus jakoi festivaalien aikaan voimakkaasti mielipiteitä, eikä taatusti saanut ketään haukottelemaan. Faveloiden karua elämänmenoa lähestytään tarinassa Brasilian poliisin erikoisjoukkojen BOPEn matkassa ja kovaluonteisen kapteeni Nascimenton silmin. Rio de Janeiron kukkuloille rakentuneet slummikylät ovat omalakinen järjestelmänsä, jossa valta on rikollisilla ja ihmishenki jatkuvassa alennusmyynnissä. Ohjaaja Jose Padilhan osittain tositapahtumista ammentaneessa toimintadraamassa erikoisjoukoille oli langennut tehtäväksi siivota slummit paavin vierailua varten, samalla kun stressaantunut Nascimento yritti löytää itselleen seuraajaa. Tropa de Elite 2:ssa edellisen osan tapahtumista on kulunut 13 vuotta, mutta Nascimento on jälleen johdossa ja slummien raaka todellisuus jatkuu entisellään.

Yllättäen Suomen valkokankaille päätyneessä jatko-osassa pahuuden ja korruption analyysi pureutuu astetta syvemmälle. Tropa de Elite 2:n tapahtumat lähtevät käyntiin Bangu 1 -vankilasta, jossa kartellit ovat ajautuneet keskinäiseen välienselvittelyyn. BOPE-joukot saapuvat selvittämään tilannetta, mutta tulenarka jännite muuttuu pian verilöylyksi, ja tapahtumia todistamaan sattuu poliisiväkivaltaa vastaan taisteleva aktivisti Diogo Fraga (Irandhir Santos). Operaatiota johtanut Nascimento (Wagner Moura) saa tapauksesta syyt niskoilleen, mutta kansalaisten suosikkina hän päätyy lopulta entistä korkeampaan asemaan vastaamaan virkamiehenä puheluiden salakuuntelusta. Uudesta asemastaan käsin hänen on mahdollista havaita, kuinka favelan järjestyksenpidosta näennäisesti vastannut miliisi on vähitellen itse muuttumassa mitä julmimmaksi rikollisorganisaatioksi ja kuinka korruption verkosto ei rajoitu pelkästään lainvalvojiin vaan kiirii aina ylimpään poliittiseen eliittiin saakka. Slummiköyhälistön ainoa ihmisarvon tae on heidän poliittinen vaikutusvaltansa vaaleissa.

Ensimmäisen osan kertomus oli monikerroksinen, mutta Tropa de Elite 2:ssa tarinanlankoja on punottu – jos mahdollista – vieläkin enemmän. Nascimenton avioliitto on kariutunut ja suhde varhaisteini-ikäiseen poikaan monimutkaistuu, kun isäpuoleksi asettuu sattumalta Nascimenton perivihollinen Fraga. Uskottavan ja kylmänviileän Wagner Mouran näyttelemässä Nascimenton hahmossa sekoittuu kiehtovalla tavalla ahdistusta, katumusta ja kivenlujaa päättäväisyyttä. Tropa de Eliten maailmassa muut henkilöt ovat tietoisen tyyliteltyjä, jotta keskushahmoina toimivien Nascimenton ja Fragan piirteet nousisivat korostuneen monipuolisina esiin. Jatko-osaa voisi moittia liiallisesta sohimisesta kaikkiin suuntiin, mutta samalla elokuvan monikerroksisuus antaa hahmoille kaivattua syvyyttä ja tekee järjestelmän analyysista kaikenkattavaa. Ohjaaja Padilha onnistuu hienosti neulomaan yksittäisistä langanpätkistä tiukan kokonaisuuden, vaikka suuri kiitos lankeaa myös veitsenterävälle leikkaukselle.

Elokuvallinen kerronta on kaikilla tasoilla iskevää ja hallittua. Heti alun vankilakohtauksesta lähtien on selvää, ettei tälläkään Brasilian-reissulla keskitytä maisemien ihailuun, vaan tahti pysyy kohtauksesta toiseen viiltävän tiukkalinjaisena. Aika ajoin Nascimenton kirjoituskoneen lailla tykittävä kertojaääni latelee kylmiä faktoja järjestelmän toiminnasta; järjestelmän, joka antaa käden pelastaakseen käsivarren; järjestelmän, joka hengittää ja on kaikkialla. Tunnelman luomisessa tärkeä rooli on myös kuvauksella, jonka välityksellä tarinan kuristava kiihkeys välittyy katsojalle ja saa sydämen väpättämään. Tapahtumapaikoissa vuorotellaan hienosti vallan arkkitehtuurista slummien kurjuuteen.

Kuulun itse niihin, jotka pitivät ensimmäistä osaa loisteliaana toimintadraamana. Elokuvan moralisoimaton käsittelytapa sai jotkut tulkitsemaan sen sanoman ilmeisen virheellisesti oikeistolaiseksi oodiksi poliisivallalle, vaikka todellisuudessa teemat kaiken päätymisestä kauppatavaraksi olivat jo ensimmäisessä osassa vahvasti läsnä. Tropa de Elite 2:ssa moraalista peiliä on kiillotettu vielä entistä kirkkaammaksi, eikä mikään ryhmä näyttäydy paljon toistaan parempana. Vaikka jatko-osakin perustuu pitkälti tositapahtumiin, sillä ei ole lopulta suurtakaan merkitystä, kuinka totuudenmukaisen kuvan Tropa de Elite antaa Rio de Janeiron nykytilasta. Olennaista elokuvassa on sen tarjoama analyysi ihmisten toiminnasta yhteisöjen jäseninä. Faveloiden syrjäisilllä kujilla hyvän ja pahan välinen raja on hiuksenhieno ja pöly hämärtää todellisuudentajun.

Yhteenveto
Tropa de Elite 2 – Eliittijoukot tarjoaa hyytävän kurkistuksen Rio de Janeiron slummeihin ja vallan verkkoihin. Korruptiokuvaus päihittää onnistuneen edeltäjänsä ja puolustaa samalla paikkaansa erinomaisena toimintadraamana.