Elokuva
Rebecca Thomas (Juliette Binoche), arvostettu ja palkittu sotakuvaaja dokumentoi itsemurhapommittajanaisen tarinaa Kabulissa Afganistanissa, kun pahin mahdollinen tapahtuu. Toipuminen attentaatista kotioloissa Irlannissa saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun aviomies Marcus (Nicolaj Coster-Waldau) ja tyttäret esittävät ultimaattumin: Äidin on lopetettava vaarallinen työnsä keskellä konflikteja ja harjoitettava ammattiaan lähempänä kotia, ilman turhia riskejä. Rebecalle työ on kaikki kaikessa, mutta jonkiliasta tasapainoa tulhetuneeseen tilanteeseen tarjoaa kuitenkin vanhemman tyttären Stephin (Lauryn Canny) kiinnostus äidin ammattia kohtaan, joka lopulta vie heidät turvalliseksi luokiteltuun Keniaan kuvaamaan pakolaisleirejä. Mutta kun väkivalta roihahtaa myös Afrikassa, Rebecan on mahdotonta pysytellä poissa myrskyn silmästä, jonka seuraukset ovat hajoittaa koko perheen.

Erik Poppen omakohtaisiin kokemuksiin sotia kuvanneena fotojournalistina perustuva Tuhat kertaa hyvää yötä on asiallinen ja mielenkiintoinen tutkimusmatka äärimmäistä työtä tekevän ihmisen valintoihin oman perheen ja uran, jolla on valtava sosiaalinen merkitys, välillä. Harald Rosenløw-Eeg ja Poppen käsikirjoitus nostaa pintaan paitsi journalismin tärkeyden, myös sen ristiriidan, jonka keskellä taisteluita oman henkensä uhalla raportoivat toimittajat joutuvat elämään. Tasapainoa toisistaan täydellisesti poikkeavan elämän välillä on mahdotonta saavuttaa ilman uhrauksia, mutta mikä elämässä loppujen lopuksi on todella tärkeintä?

Näkökulmaan tuo oman lisänsä myös se, että tapahtumia maissa, joissa naisen asema on äärimmäisen heikko ja alistettu, niitä kokee ja kommentoi saman sukupuolen edustaja. Samalla ajatuksia herättävä elokuva pohtii kuinka lähelle on mahdollista mennä, nähdäkseen totuuden ja mikä lopulta on etiikaltaan puhtaan tiedonvälityksen hinta. Osansa kritiikistä saa myös nykyaikainen valtamedia ja sen julkaisupolitiikka, jonka fokusta säätelevät monet myös journalismiin kuulumattomat seikat. Teknisesti Tuhat kertaa hyvää yötä on komeaa jälkeä. John Christian Rosenlundin taitava kameratyöskentely tuo tasapainoisesti esiin niin perheen lämmön ja tärkeyden kuin myös sotatoimien karmean väkivallan, jonka keskellä miljoonat ihmiset joutuvat päivittäin elämään.

Juliette Binoche on tapansa mukaan erinomainen työlleen omistautuneena kuoreltaan kovana, mutta silti herkkänä Rebeccana, ristiriitojen repimänä ammattilaisena, jolle toimi keskellä väkivaltaisia polttopisteitä on yhtä aikaa kutsumus kuin myös äärimmäisen koukuttava addiktio. Nicolaj Coster-Waldau pääsee näyttämään ja käyttämään kykyjään dramaattisemman materiaalin parissa ja tekeekin roolissaan aviomies Marcuksena kiitettävän hyvää työtä. Lauryn Canny on niin ikään osuva isän kauhistukseksi äitinsä vaarallisia jälkiä mahdollisesti seuraavana tyttärenä.

Yhteenveto
Katsojalle ajatuksella aikaa antava, perhe-elämän ja uran balanssia mietitysti pohdiskeleva, jännittävä ja syvällinen draama.