Elokuva
Vuonna 1990 Cinema Paradisosta Oscarilla palkittu italialaisohjaaja Giuseppe Tornatore tekee paluun valkokankaille kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen. Tauon aikana moni asia on muuttunut: poissa ovat niin Tornatorelle ominainen eteerinen nostalgia kuin hänen edellisen kokopitkänsä Malènan (2000) kiiltokuvakompositiotkin. Klaustrofobinen ja synkkä Tuntematon nainen on moderni noir-elokuva, joka visuaalisesti vaikuttavassa trillerikontekstissa kertoo yhden alistetun, maahanpoljetun naisen kammottavan elämäntarinan.

Irena (Xenia Rappoport) on kolmekymppinen ukrainalainen ex-prostituoitu, joka saapuu pohjoisitalialaiseen kaupunkiin mielessään selvä suunnitelma. Salamyhkäisesti käyttäytyvä nainen tuntuu olevan erityisen kiinnostunut paikallisesta Adacherin perheestä, jonka kotiapulaiseksi hän keinoja kaihtamatta pestautuu. Irena muodostaa läheisen suhteen perheen pieneen Tea-tyttäreen, mutta muutoin uusi elämä on kaikkea muuta kuin onnea ja auvoa. Kovia kokeneella Irenalla vaikuttaa olevan kana kynittävänä menneisyytensä kanssa – tämä käy ilmi viimeistään ”Homeeksi” kutsutun karun karpaasin (Michele Placido) astuessa kuvaan mukaan.

Kuten aiemmissakin töissään, myös Tuntemattomassa naisessa Tornatore luottaa emootioiden voimaan. Elokuvan tunnelma on alusta alkaen painostava ja uhkaava, Irenan motiiveja avataan pikku hiljaa, jolloin katsojan on helppo tuntea myötätuntoa rankan elämän riepomaa naista kohtaan. Mennyttä käydään läpi välähdyksenomaisissa takaumissa, joiden sadistisella ja väkivaltaisella kuvastolla pyritään selittämään Irenan nykyhetken toimia. Venäläisen Rappoportin vereslihalla vetämä rooli on yhdistelmä pahaenteistä pirullisuutta ja haurasta haavoittuvuutta, kaikin puolin upea suoritus.

Tornatore tuntee vastustamattoman varmasti sen elokuvahistorian, jota vasten hänen työnsä asettuu. Hitchcock-lainat ja film noir -perinne nivoutuvat saumattomasti osaksi urbaania kostotarinaa, jossa katseen ja katsomisen metaforien avulla tutkaillaan mm. naiseuden ja äitiyden psykologiaa, mutta rakennetaan samalla hyytävän kylmää ja yhteiskunnallisesti relevanttia jännäriä. Tasapainoilu esteettisesti etäännytettyjen trilleriainesten ja ihmiskauppaa, naisten fyysistä itsemääräämisoikeutta ja maahanmuuttajuutta sivuavien poliittisten juonteiden välillä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Käsikirjoitus kompuroi, yllätyksellisiksi tarkoitetut juonikoukut eivät hätkähdytä ja tarina kärsii paikoitellen uskottavuusongelmista. Jännitys pysyy silti yllä ihailtavan hyvin. Tiiviistä tunnelmasta on kiittäminen erityisesti äänisuunnittelua: niin brutaalit, selkäpiihin tarraavat ääniefektit kuin maestro Ennio Morriconen käsittämättömän komea scorekin jysähtävät julmasti päin näköä ja ovat johdonmukaisia silloinkin kun käsikirjoitus ei sitä ole.

Yhteenveto
Tuntematon nainen on vahva noir-henkinen draamatrilleri, joka korvaa käsikirjoituksensa puutteet tunteiden palolla ja Tornatoren varmaotteisella elokuvakerronnalla. Mitään liikaa alleviivaamatta kompakti jännäri kommentoi myös tapahtumiensa laajempia sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia.