Elokuva
Nelihenkinen ruotsalaisperhe, isä Tomas (Johannes Kuhnke), äiti Ebba (Lisa Loven Kongsli) ja nuoret lapset Harry ja Vera (Vincent ja Clara Wettergren), viettävät lomaa Ranskan Alpeilla. Kun laskettelun lomassa nelikko ruokailee kauniilla kattoterassilla, rinteiden hoitajat aiheuttavat räjähteillä hallitun lumivyöryn. Lumimassat liikkuvat kuitenkin odottamattomalla voimalla ja aiheuttavat ravintolan asiakkaille hetkellisen paniikin pöllyttäen puuterilunta ilman läpinäkemättömän sakeaksi. Tomas reagoi sekunnin murto-osassa vaistonvaraisesti ja ryntää suojaan sisätiloihin, kun taas Ebba ja lapset jäävät keskellä valkosta pilveä, eikä vaimo voi katsoa läpi sormien miehensä äkillistä pelkuruutta, vaan muistuttaa tätä joka käänteessä tämän aroista jaloista. Vaikka todellinen katastrofi jää syntymättä, jälkijäristykset ravistelevat perheen perustuksia niin pahasti, että lopulta myös tuttavaperheen Mats ja Fannikin (Kristofer Hivju ja Fanni Metelius) tulevat imaistuksi mukaan alati tulehtuvaan noitaympyrään.

Ruben Östlundin taitavasti ohjaama, tuikityperän suomalaisen nimen Turisti saanut draama on mielenkiintoinen analyysi perhe-elämästä ja sen luomista käyttäytymismalleista. Alkuperäiseltä nimeltään Force Majeure (joka tarkoittaa odottamattoman poikkeuksellista tapahtumaa, joka estää velvollisuuksien täyttämisen) huomattavasti kertovampi esitys on kuin pohjoismainen terapiasessio, joka purkaa traumaa uniikilla tavalla. Vaikka lumivyöry onkin vahvana katalyyttinä tapahtumille, se on myös metafora, kyseessä kun ei suinkaan ole selviytymisseikkailu sanan perinteisessä merkityksessä, mutta survivaali yhtä kaikki, taistelu itseuskon ja -luottamuksen säilyttämiseksi.

Östlundin ja äärimmäisen hyvin komppikset hallitsevan kuvaaja Fredrik Wenzelin valitsema lähestymistapa on myös poikkeuksellinen. Turisti luottaa huikean pitkiin kuviin ja staattisesti tapahtumia seuraavan kameraan ja suurin osa kohtauksista tehdäänkin yhdellä otolla. Ratkaisu kuitenkin toimii hienosti, pysähtyneiden kuvien heijastellessa ydinperheen seisahtunutta tilaa.

Kaikki näyttelijät tekevät yhtä paljon dialogiin kuin sanattomaan viestintäänkin luottavissa rooleissaan erinomaisen hyvää työtä. Päähahmoksi lopulta kasvavana Tomasina Johannes Kuhnke ja Lisa Loven Kongsli Ebba-vaimona ovat tunnetiloiltaan aitoja ja äärimmäisen läsnä, ja yhtä lailla oikean oloisesti toimivat myös perheen pieniä lapsia esittävät Vincent ja Clara Wettergren.

Yhteenveto
Onnistuneesti omaperäinen läpivalaisu modernista perheestä ja nykyaikaisista ihmiskäsityksistä sekä niistä odotuksista ja tavoitteista, joita asetamme niin toisille kuin itsellemmekin.