Englantilaisen uuden aallon sarjakuvantekijä Alan Mooren teoksia on filmatisoitu kiitettävä määrä. Muun muassa Viiltäjä Jackista kertova From Hell - ja hävettävän huono League of Extraordinary Gentlemen -elokuvat ovat alkujaan Mooren ideoimia sarjakuvia. Paperilta kankaalle siirrossa on tapahtunut jotakin, sillä monet filmatisoinneista ovat olleet keskitasoa tai heikompaa jälkeä. Vuonna 2005 ilmestynyt V for Vendetta on kuitenkin poikkeus sääntöön.

Lähitulevaisuudessa Englannista on tullut maailman johtavin suurvalta. Valtio on kuitenkin ajautunut totalitaariseen hallintoon, jota johtaa rautaisella otteella kansleri Sutler (John Hurt). Omassa tietämättömyydessään kansa on tyytynyt kohtaloonsa, kunnes maan alta nousee mysteerinen Guy Fawkes -maskiin sonnustautunut vapaustaistelija V (Hugo Weaving) vastustamaan hallitusta. Hänen tielleen osuu myös sattuman kaupalla nuori Evey (Natalie Portman), jonka kohtalo kietoutuu V:n kanssa.

V for Vendetta -elokuvan takana on Matrix-saagasta tuttu tekijätiimi. Ohjaaja James McTeigue tekee debyyttiohjauksenaan varsin miellyttävää jälkeä, tosin kokemusta löytyykin Matrix-elokuvien apulaisohjaajana. Tuottajana ja osin käsikirjoituksesta vastaavat tutut Wachowskin veljekset, eikä muukaan tuotantotiimi ole juuri muuttunut. Ero löytyy pikemminkin lähestymistavasta. Vendetta on yllättävän dialogipainotteinen toimintaelokuvaksi.

Toimintaa on kuitenkin sopiva määrä ja toimintakohtaukset ovat erittäin tyylikkäitä. V:n tikarein käydyt taistelukohtaukset eivät koreografisesti ole kovinkaan huikeita, mutta kuvaukseltaan ja leikkaukseltaan varsin onnistuneita kahinoita. Tekijätaustasta huolimatta mihinkään ylikäytettyyn Matrix-efekteihin ei ole onnekseen sorruttu. Musiikkia on niin ikään käytetty erinomaisesti hyväksi tukemaan eräitä Vendettan sykähdyttävimpiä kohtauksia.

Pääpaino pysyy kuitenkin ilahduttavan laadukkaassa dialogissa, mistä on kiittäminen sarjakuvataustaa. Yhteiskuntakriittistä tekstiä sullotaan luontevasti ulos niin televisiosta kuin hahmojenkin suusta. Media toistaa myös lähiaikoina tapahtuneita onnettomuuksia ja sotia, luoden hienoista menneisyyden pohjaa elokuvan lähitulevaisuudelle. Moni on tosin kritisoinut veljesten omien mielipiteiden tunkemisesta elokuvaan. Kyse on kuitenkin varsin hienovaraisesta ja elokuvan maailman kanssa yhteneväisistä sanomista, minkä takia ne sopivat miltei täydellisesti osaksi elokuvaa.

Vendettan vastakkainasettelu kaipaisi tosin hieman harmaampaa sävyä. Fasistinen hallitus on lähes alleviivatun pahuuden tyyssija. Hurt pääpahana esiintyy ainoastaan huutavana irtopäänä isolla ruudulla, eikä alempiarvoisten toimi ole juuri sen inhimillisempää. Stephen Rean näyttelemä V:tä metsästävä etsivä on puolestaan täysin neutraali, ja valkoisella ratsulla matkaavan ritarin paikka jääkin lopulta vapaustaistelija V:lle. Kirjaviisas ja muutenkin erityisen sivistynyt herrasmies ei terrori-iskuissaan aiheuta sivullisia uhreja, eikä hänen terien kohteeksi joudu kuin pahan hallituksen henkilöstöä. Siksi elokuvasta jääkin lievä silottelun maku suuhun, jota poistamalla olisi saatu hieman synkempi ja ajatuksia herättävämpi teos.

Kuva
Anamorfinen 2.35:1-suhteen kuva on karkkia silmälle. Värit toistuvat luonnollisina, tarkkuus on kiitettävä, eikä roskia ole nähtävissä. Yökohtauksista pitkälti koostuva elokuva sisältää myös erinomaisen kontrastin, ja ainoastaan lievä staattisuus haittaa hämärimpiä otoksia.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -ääniraidat englanniksi ja saksaksi jatkavat kuvan lailla loistavaa linjaa. Dialogista saa selvän, eikä muissakaan tehosteissa ole huomauttamista. Tilantuntua käytetään hienosti hyväksi. LFE-kanavalle löytyy myös erittäin voimakasta käyttöä. Dario Marianellin säveltämä score on kauttaaltaan hienoa orkestraalista ilotulitusta, josta otetaan kaikki irti.

Huvittavana lisänä julkaisussa on myös ilmeisesti huononäköisille tarkoitettu ääniraita. Käytännössä raita on muuten identtinen alkuperäisen kanssa, mutta hiljaiset kohdat on täytetty ulkopuolisen henkilön selostuksella elokuvan tapahtumista.

Lisämateriaali
Designing Near Future (17:16) – Lavastuksiin keskittyvä dokumentti käy läpi elokuvassa nähtävien kohtauksien paikkoja ja suunnittelua. Myös päähenkilön Guy Fawkes -maskin teko saa hieman ruutuaikaa.

Remember Remember: Guy Fawkes and the Gunpowder Plot (10:16) – Historian kertausta heille, jotka eivät ole tutustuneet marraskuun viidennen päivän tapahtumiin vuonna 1605.

England Prevails: V for Vendetta and the New Wave in Comics (14:40) – Käy pikaiseen läpi sarjakuvan kehityksen lasten käsistä aikuisiin. Loppupuolella keskitytään enemmän V for Vendettaan ja sen vaikutukseen.

Freedom! Forever! Making V for Vendetta (15:56) – Dokumentissa tekijät kertovat hahmoistaan, elokuvan teemoista ja nyky-yhteiskunnasta. Perinteistä making of -dokumenttia huomattavasti mielenkiintoisempi kooste ei sorru pelkästään markkinoinnin parantamiseen kuten useat muut kaltaisensa.

Lisäksi levyltä löytyvät elokuvan traileri, soundtrack-listaus ja Cat Powerin kappale.

Yhteenveto
V for Vendetta on poikkeuksellisen dialogipainotteinen ja yhteiskriittinen toimintaelokuva, jonka huikea audiovisuaalinen kerronta on omaa luokkaansa. Harmaasävyisyyden lisääminen hyvä-paha-asetelmaan olisi parantanut elokuvaa kuitenkin hieman enemmän. Tällaisenaankin V on tosin erinomaista viihdettä, joka kestää katselukertoja.

Teknisesti kyseessä on erinomainen julkaisu. Vaikka lisämateriaalia olisi voinutkin olla hieman enemmän, ovat kuva ja ääni demomateriaaliksi sopivaa tykitystä tähtihetkien aikana.