Elokuva

Jokapäiväistä elämänmenoa ilmestyy yllättäen järkyttämään vanha ystävä, vuosikymmenen muissa maisemissa viihtynyt Jake Spoon (Robert Urich), joka vakuuttavaan tyyliinsä kuvailee pohjoisessa sijaitsevan Montanan vihreitä laitumia ja koskematonta luontoa. Jaken puheet tekevät vaikutuksen varsinkin Woodrowiin, joka onnistuu ylipuhumaan Gusin. Miehet ryhtyvät kokoamaan karjalaumaa ajettavaksi neljäntuhannen kilometrin päähän vehreille niityille, tarkoituksenaan perustaa Montanan ensimmäinen karjatila. Mukaansa he saavat sekalaisen joukkion, jossa ovat edustettuina niin nuoruuden into kuin iän mukanaan tuoma kokemus. Eritoten kokenut jäljittäjä Deets (Danny Glover) on seurueelle korvaamaton apu, sillä hän pystyy lukemaan jälkiä luonnossa paremmin kuin useimmat ihmiset sanomalehteä. Nuoruuden intoa edustaa Ricky Schroderin näyttelemä kiivasluontoinen Newt Dobbs, joka on varttunut Gusin ja Woodrowin hoivissa menetettyään äitinsä vuosia sitten.

Matka on pitkä ja vaarallinen, etenkin, kun heti alkumatkasta käy selväksi, että Jake aikoo jättää seurueen ja suunnistaa yhdessä Lonesome Doven kapakasta iskemänsä Laurien (Diane Lane) kanssa kohti San Fransiscoa. Tai niin Laurie ainakin uskoo. Myös Gus on mieltynyt kauniiseen Laurieen ja koettaa varoittaa tätä luottamasta ailahtelevaiseen Jakeen, jonka on vaikea pitää pelihimoaan kontrollissa. Gus puolestaan haikailee takavuosien sydänkäpysensä Claran perään. Nebraskassa hevostilaa hoitavan Claran roolissa näemme aina vakuuttavaa työtä tekevän Anjelica Hustonin.

Ennen Lonesome Doveen ilmestymistään Jake Spoon poikkesi Arkansasiin, jossa hän kesken korttipelin ampui erehdyksessä erään pikkukaupungin hammaslääkärin. Kyseinen hammaslääkäri sattui olemaan paikallinen pormestari. Lisäksi hänen veljensä on samaisen kaupungin sheriffi July Johnson. Julyn roolissa tapaamme Chris Cooperin, joka tekee vakuuttavaa työtä omien demoniensa kanssa painimaan joutuvan sheriffin roolissa. Perinteisestä western-tarinoiden muotista poiketen, sheriffi Johnson ei ole kylmähermoinen revolverisankari, vaan syvästi inhmillinen ihminen. Pienessä sivuroolissa esiintyy nuori Steve Buscemi, jonka osana on tässäkin tarinassa kokea kovia.

Kovin perusteellista juonikuvausta Vaarojen maasta on vaikeata antaa paljastamatta oleellisia seikkoja jaksojen tapahtumista. Toisaalta tarinan teho ei ole yllätyksellisessä juonessa, vaan kyseessä on ammattitaidolla laadittu kooste lännentarinoiden perinteisistä juonenkäänteistä. Keskeisissä rooleissa nähtävät Robert Duvall ja Tommy Lee Jones tekevät vakuuttavaa jälkeää rooleissaan, vaikka vain hieman yli nelikymppinen Jones onkin periaatteessa aivan liian nuori rooliinsa. Kun tarinaa tukevista sivuosarooleistakaan on vaikea löytää heikkoja suorituksia on ilo todeta käsillä olevan harvinainen makupala laadukkaiden westernien ystävälle. Vaarojen maa on vahvasti miesten elokuva. Tarinan miehet eivät kuitenkaan ole vain vahvoja sankareita tai sydämettömiä roistoja, vaan mukana on myös sangen ristiriitaisilla luonteenpiirteillä varustettuja hahmoja. Sarjan naiset ovat hyväsydämisiä huoria, jotka ovat ajautuneet osaansa kohtalon oikusta, pyytettömiä äitejä tai tunteettomia hirviöitä. Viimemainittuun ryhmään kuuluu eritoten July Johnsonin Ellie-vaimo, joka hylkää miehensä ja pienen poikansa lähtiessään jäljittämään vuosien takaista hulttiopoikaystäväänsä.

Sarjaa katsellessani pohdin muutamaan otteeseen, miten kertomus olisi toiminut perinteisen elokuvan muodossa. Tulin siihen tulokseen, että näin laajalle tarinalle minisarja on toimivampi esitysmuoto. Henkilöt erilaisine luonteenpiirteineen tulevat sarjan edetessä katsojalle läheisiksi, ja heidän kohtalonsa koskettavat aivan eri tavalla kuin pikaisesti esitellyn leffahenkilön kohtalo.

Lähinnä TV-maailmassa ansioituneen ohjaaja Simon Wincerin ansiolistaan kuuluvat mm. sellaiset viihdepaketit kuin Harley Davidson ja Marlboro-mies (1991), Mustanaamio (1996) ja sokerina (syvällä) pohjalla Crocodile Dundee Los Angelesissa (2001). Edellä mainituista näytöistä huolimatta Wincer on onnistunut Vaarojen maassa sangen hyvin tavoittamaan vanhojen lännenleffojen tunnelman, ja sarja on hienosti onnistunut yhdistelmä huumoria, toimintaa ja ihmissuhdedraamaa.

Kuva
Koska kyse on 1980-luvulla tehdystä TV-sarjasta, on DVD:n tarjoama 1,33:1 -kuvasuhde aivan oikea. Alunperin NTSC-videolle tallennetulta kuvalta ei kannata liikoja odottaa, mutta ei kuva mitenkään poskettoman huono ole. Kuvan terävyys jättää hieman toivomisen varaa, ja NTSC-tekniikalle ominaisesti värientoisto ei ole aivan huippuluokkaa. Yleisesti ottaen kuva on täysin katsottavalla tasolla.

Ääni
Tarjolla on vain Dolby Digital 2.0 -ääniraita, joka ei sisällä surround-bittiä. Vahvistimen asettaminen manuaalisesti surround-tilaan tuottaa kuitenkin yllättävän ilmavan äänimaiseman, jossa kuitenkin dialogi katoaa taustahälyn ja Basil Poledourisin säveltämän, Emmy-palkitun taustamusiikin alle. Normaalissa stereotilassa dialogi toistuu selkeämmin, mutta tilavaikutelma luonnollisesti katoaa.

Basil Poledourisin sarjaan säveltämä musiikkiraita kuulunee lajissaan parhaiden TV-käyttöön tehtyjen joukkoon, ja se maalailee upeasti Vaarojen maan tunnelmia niin tarinan dramaattisissa kuin herkemmissäkin kohtauksissa.

Lisämateriaali
Kolme DVD-levyä ovat jokainen omassa keep-case kotelossaan, ja ne on sujautettu jykevästä pahvista valmistettuun laatikkoon. Sarjan neljä jaksoa ovat täydellisinä alku- ja lopputeksteineen kahdella ensimmäisellä levyllä. Kolmoslevy on varattu lisämateriaalille, jota on kuitenkin tarjolla harmillisen niukasti. Edes takakannessa luvattua pitkää dokumenttia ei levyltä löydy.

Trailerit

Tämän otsikon alta löytyy kaksi TV-käyttöön tarkoitettua esittelypätkää, joiden kestot ovat 1:00 ja 2:00.

Making of

Tämä ei siis ole takakannessa luvattu, kovasti kehuttu pitkä Making of an epic, vaan huomattavasti lyhyempi, 20-minuuttinen sarjan kohtauksia ja tekijöiden yhdentekeviä mainoshöpinöitä yhdistelevä tylsä kooste, jota ei ole edes vaivauduttu tekstittämään.

Interviews

Tarjolla on kaksi haastattelua, joissa sarjan vastaava tuottaja Suzanne De Passe (45 min) ja alkuperäisen romaanin kirjoittaja Larry McMurtry (15 min) vastailevat kysymyksiin sarjan taustasta ja tekemisestä. McMurtry osoittautuu äärimmäisen kuivaksi haastateltavaksi, jonka ulosannissa ei juuri ole kehumista. De Passen haastattelu on sentään hieman mielenkiintoisempi. Haastatteluja ei ole tekstitetty.

Cast & Crew

Muutaman englanninkielisen tekstiruudun verran informaatiota Robert Duvallista, Tommy Lee Jonesista ja Anjelica Hustonista.

Yhteenveto
Vaarojen maa aiheutti allekirjoittaneelle pienehkön shokin: miten on mahdollista, että tällainen teos on jäänyt minulta täysin huomaamatta? Kyseessä on ehdottomasti yksi parhaista TV:lle koskaan tehdyistä lännensarjoista. Nyt kun vielä joku taho julkaisisi myös sarjan jatko-osat Suomessa.