Elokuva
Tositapahtumiin perustuva Van Diemenin maa sijoittuu 1800-luvun alun Australiaan. Rannikolla sijaitsevasta rangaistussiirtolasta pakenee kahdeksan vankia syvälle erämaahan. Vain yksi heistä selviytyy takaisin. Jonathan auf der Heiden ohjaama elokuva visioi selviytyneen kertomuksen pohjalta, mitä erämaassa mahtoi oikeasti tapahtua. Käsikirjoitus nähtiin samoilta tekijöiltä jo parikymmenminuuttisena lyhärinä Hell's Gates, josta Van Diemenin maa on kokopitkän elokuvan mittainen versio.

Auf der Heiden sekä pääosaesittäjä Oscar Reddingin käsikirjoitus on tarkoituksellisesti liioista selityksistä riisuttu. Erämaahan pakenevat vangit jäävät monilta osin vaille historiaa, eikä eskaloituvaa tapahtumaketjua pyritä aukaisemaan kuin välttämättömyyden kautta. Nurkkaan ahdistettuna ihmisluonteen muuttuminen solidaarisesta selviytyjäksi muodostaa elokuvan kysymyksen, johon käsikirjoittajat eivät kuitenkaan halua vastata sen syvemmin. Selviytyminen itsessään riittää, tekojen psykologia jää katsojan tuumattavaksi.

Pintaa syvemmältä raapaisematon tulkinta ei vain muodosta aiheen vaatimaa jännitettä. Tekojen karmivuus ei saa kunnollista pontta riipiäkseen ihon alle, vaikka alku lupaileekin hyvää. Liian äkkiä elokuva sortuu kuitenkin toistamaan systemaattisesti jo tapahtunutta kuin huonon kauhuelokuvan tapaan. Etäiseksi jäävät hahmot eivät auta asiaa. Koko seurueesta ainoastaan Redding onnistuu tuomaan muiden tapaan hiljaiseen Pearceen hieman syvyyttä. Miehen kolkot kasvonpiirteet ovatkin Van Diemenin maan harvoja onnistumisia: niiltä kuvastuu koko elokuva.

Esitettyjen tapahtumien lailla Australian erämaa kuvataan kylmäävän armottomasti. Paikan päällä kuvattu elokuva esittää metsän suorastaan tuonpuoleisena ilmestyksenä, jossa ainoat hengittävät olennot ovat siellä eksyksissä olevat vangit. Liki väreistä riisuttu kuva tehostaa lohduttomuuden tunnetta entisestään. Ellery Ryanin maalailema kuvaus on kaunista omalla karulla tavallaan, vaikka paikoin proosallisetkin kamera-ajot olisi voitu suosiolla karsia minimiin.

Tekniikka
2.35:1-kuva on 1080i-formaatissa tallennettu. Haalealla paletilla sävytetty elokuva ei väreillä koreile, mutta antaa silti yllättävän paljon. Erinomainen mustan taso säilyttää pimeiden kohtausten voimakkuuden, eikä tarkkuudessakaan ole tingitty. DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on hyvin etukanavapainotteinen, eikä taakse liiemmin ääntä lähetetä. Nekin vähät ovat hiljaista ambienssia. Kanavaerottelu on kuitenkin kohtuullinen. Dialogi on kauttaaltaan selkeän kuuloista.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Van Diemenin maa on elokuvana yhtä kylmäävä kuin sen esittämät todelliset tapahtumat. Tapahtumien syvemmät motivaatiot jäävät katsojan selvitettäväksi, minkä vuoksi elokuvan todellinen teho turrutetaan jo ensi alkuun.