Mike Leighin ohjaama Vera Drake on toteutettu tuttuun tyyliin improvisoiden ilman käsikirjoitusta. Näyttelijätkään eivät ole olleet siis tietoisia mitä tuleman pitää. Tämän vuoksi elokuvasta onkin kehkeytynyt erittäin aito ja upeasti näytelty kokonaisuus, joka lienee ehdottomasti Mike Leighin tähänastisen uran parasta jälkeä.

1950-luvun alun Lontooseen sijoittuva tarina kertoo nimensä mukaisesti kotirouvasta nimeltään Vera Drake (Imelda Staunton). Vera on ehkä koko kaupungin ystävällisin ihminen, joka on heti valmis auttamaan kaikkia. Hän työskentelee kodinhoitajana, hoitaa omaa sairasta äitiään ja pitää huolta perheestään. Siinä sivussa hän myös suorittaa laittomia abortteja kotikonstein. Maksua Vera ei puuhastaan ota, vaan hän tekee kaiken hyvää hyvyyttään. Hän ei vain tiedä lapsuudenystävänsä käyttävän hänen hyväsydämisyyttään hyväksi, pyörittäessään kaupallista aborttibisnestä Veran selän takana.

Yksinäinen mies, Reg (Eddie Marsan), rakastuu Veran hidasälyiseen tyttäreen, Etheliin (Alex Kelly), mutta nuoren parin kihlajaiset keskeytyvät ikävästi poliisien ilmestyessä ovelle. Kaikkien rakastama Vera viedään poliisilaitokselle kuulusteluihin, ja pian koko perhe saa järkytyksekseen tietää äitiään odottavasta vankilatuomiosta.

Imelda Stantonia ei turhaan palkittu monilla palkinnoillaan. Todella huikean roolisuorituksen hän on tehnyt. Mainitsemisen arvoinen on myös rikoskomisario Webster (Peter Wight), joka tekee työnsä tehokkaasti, mutta poliisiksi harvinaisen ystävällisesti ja jopa pehmeää myötätuntoa osoittaen. Mike Leigh on ohjannut hienosti, eikä tällä saralla ole lainkaan valittamista. Hidasälyisemmät Ethel ja Reg puolestaan tuovat mieleen useat Lars von Trierin elokuvista tutut hahmot. Draken perhe on muutenkin erittäin uskottava ja arkinen, joten samaistuminen on helppoa.

Elokuvan alku tuntuu hieman tylsältä, eikä hommasta tunnu ensin saavan mitään otetta. Vähitellen idea selkiintyy, ja elokuvan loppupuoli onkin parasta sydäntä puristavaa jännitystä sitten Dancer In The Darkin (1998). Elokuva kirjaimellisesti onnistuu salpaamaan hengityksen, ja tämä tunne jatkuu vahvana loppuun saakka. Huippukohtina mainittakoon erityisesti poliisikuulustelut ja oikeudenkäynnit, joita katsoessa unohtaa tyystin katsovansa vain elokuvaa. Vera Drake jättääkin jälkeensä erittäin ahdistuneen, mutta upean tunteen, että nyt tuli katsottua jotain hienoa.

1.85:1-suhteen anamorfinen kuva näyttää onnistuneesti elokuvan värimaailman 1950-luvun tunnelmissa. Jälki on puhdasta pienestä kohinasta huolimatta, eikä roskia esiinny. Kuvaus ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta toisaalta näyttelijöihin keskittyvä elokuva ei kuvakikkailua edes kaipaa.

Paikoin kameran liikkuessa kuva nykii kuitenkin ärsyttävästi, joskin hitaammissa ajoissa kuva pysyy tasaisena. Erittäin hitaita kamera-ajoja onkin elokuvaan saatu mukaan, ja näissä kohdissa kameran liikettä tuskin huomaa ellei siihen kiinnitä erityistä huomiota. Tällöin tulee nähneeksi myös hitaamman ajon mukanaan tuomat kameran heilahtelut, jotka tosin jäävät minimaalisen pieniksi.

Dolby Digital 2.0 -ääniraidan sisältäessä enimmäkseen pelkkää dialogia, paremmalle raidalle ei ole edes tarvetta. Puhe toistuu hyvin ja äänitys on perustasoa.

Lisämateriaali
Selkeillä suomenkielisillä valikoilla varustettu DVD sisältää lisämateriaalina trailerin sekä ohjaaja Mike Leighin ja näyttelijä Imelda Stauntonin elämäkerrat ja filmografiat.

Hieman latteasti alkava Vera Drake on piinaava draama, joka lähtiessään kunnolla käyntiin ei päästä katsojaa otteestaan. Hengityksen salpautuessa jännityksestä koko elokuvan loppuajaksi, ei voi kuin hiljentyä katsomaan miten hyväsydämisenä laittomuuksia tehtailleen Veran lopulta käy.