Elokuva:

Ranskalaiset ovat, syystäkin, ylpeitä kulttuuriperimästään ja saavutuksistaan taiteen saralla. Miten siis on selitettävissä, että vuonna 1993 valmistunut Vierailijat oli kotimaassaan jättimenestys, joka löi lippuluukuilla jopa Jurassic Parkin. Vierailijat kun on kaikessa yksinkertaisuudessaan elokuva, jollaisia Hollywood suoltaa tasaiseen tahtiin. Jos elokuva dubattaisiin englanniksi, kukaan tuskin edes tulisi ajatelleeksi, että kyseessä voisi olla ranskalainen elokuva.

Jean-Marié Poiren ohjaaman, Poiren yhdessä toista pääosaa näyttelevän Christian Clavierin (Asterix) kanssa käsikirjoittaman elokuvan tapahtumat käynnistyvät armon vuonna 1122. Ranskalainen ritari Godefroy (Jean Reno) pelastaa kuninkaan hengen. Palkkioksi kuningas antaa ritarilleen luvan mennä naimisiin valitsemansa neidon kanssa. Hetkeäkään epäröimättä Godefroy uskollisen aseenkantajansa Jacquouille la Fripouillen (Clavier) kanssa suuntaa kulkunsa kohti linnaa, jossa hänen sydämensä valittu, Frénégonde-neito (Valérie Lemercier) asustaa. Matka on pitkä ja Godefroy valitsee oikotien kirotun metsän poikki. Matkallaan Godefroy onnistuu vangitsemaan metsää hallinneen velhon. Tämä kuitenkin vetää herneen nenäänsä ja ujuttaa Godefroyn viinilekaan hallusinogeenejä, jotka saavat ritarimme luulemaan tulevaa appiukkoaan kaunista neitoa ahdistelevaksi karhuksi. Hetkeäkään empimättä Godefroy kalauttaa karhun hengiltä. Frénégonde ilmoittaa tapahtumasta järkyttyneenä lähtevänsä luostariin, sillä hän ei voi kuvitellakaan menevänsä naimisiin miehen kanssa, joka surmasi hänen isänsä.

Epätoivoinen Godefroy puolestaan kääntyy hourupäisyydestään kuuluisan velhon Eusebiuksen (Pierre Vial) puoleen korjatakseen tilanteen. Aseenkantajansa ja sotureidensa vastaväitteistä huolimatta Godefroy luottaa sekopäisen oloiseen velhoon, joka lupaa keittää taikajuoman, jonka avulla Godefroy pääsee siirtymään ajassa taaksepäin korjatakseen aiheuttamansa vahingon. Sen verran epäluuloinen Godefroy kuitenkin on, että hän juottaa ainetta ensin Jacquouillelle. Kun aineen vaikutus näyttää olevan odotettu ottaa Godefroy myös tukevan huikan kammottavan makuista litkua. Eusebius on kuitenkin epähuomiossa unohtanut  äärimmäisen tärkeän ainesosan juomasta ja menneisyyden sijasta sankarimme sinkoutuvatkin 870 vuotta ajassa eteenpäin.

Paikka on sama, mutta ympäristö muuttunut. Tästä käynnistyy odotetun sekopäinen tapahtumasarja, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse kunnolla käyntiin. Toki elokuvassa on muutamia onnistuneita kohtauksia, kuten Jacquouillen ja Godefroyn ensikohtaaminen auton kanssa. Tapahtumien kulku päähenkilöiden siirryttyä nykyaikaan on kuitenkin enimmäkseen sangen kliseistä ja ennalta-arvattavaa.

Toiminnallisemmista rooleista tuttu Jean Reno karismallaan toki pelastaa paljon, tehden laatutyötä käsikirjoituksen tarjoamissa puitteissa. Elokuvan muut näyttelijät eivät yllä kaksisiin suorituksiin, tosin syytä lienee etsittävä ensisijaisesti ontosta käsikirjoituksesta.

Kuva:

Täysleveä widescreen-kuva on laadullisesti hyvinkin parempaa keskitasoa. Kuvassa ei esiinny juurikaan sen enempää filmimateriaalista kuin kuvanpakkauksesta peräisin olevia häiriöitä. Värit toistuvat luonnollisina, joskin muutamissa hämärissä kohtauksissa kuva menee hieman epäselväksi.

Ääni:

Surround-koodattu kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita toistaa elokuvan dialogin kohtalaisesti, mutta tilavaikutelmassa ei ole hurraamista. Kovin ihmeellisiä äänitehosteita elokuva ei sisällä, joten sen puolesta ääniraita ajaa asiansa.

Lisämateriaali:

Tarjolla on vain sangen pelkistetyt filmografiat keskeisten roolien näyttelijöistä.

Yhteenveto:

Sopivassa mielentilassa tämä elokuva saattaa hyvinkin kirvoittaa parit naurut. Jos suosikkilistalle kuuluvat amerikkalaiset kohelluskomediat on Vierailijat hyvinkin tutustumisen arvoinen vaihtoehto. Mutta ranskalaisen laatuelokuvan ystäville tätä ei oikein kehtaa suositella.