Viisi vuodenaikaa on kohuohjaaja Kim Ki-dukin yhdeksäs kokopitkä elokuva, joka poikkeaa miehen aikaisemmista töistä kuin yö päivästä. Rauhallinen ja kaunis kuvallinen kerronta on edelleen tallella, mutta edellisistä elokuvistaan poiketen Ki-duk ottaa positiivisemman näkökulman tarinalle: elämän, sen kiertokulun ja kauneuden.

Kukkuloiden ja metsän siimeksessä, eristyksessä modernilta maailmalta sijaitsee Jusan Pond; Pohjois-Koreassa sijaitseva keinotekoinen järvi, joka saa lähes maagisen ilmapiirin ympäröivästä luonnosta. Satoja vuosia vanhan järven ympärillä ja järvestä itsestään kasvavat antiikkiset puut tukevat paikan yliluonnollisuutta. Maagisuuden ytimeen on rakennettu puinen luostari, vapaana kahleistaan, kelluen tuulen vietävänä keskellä Jusan Pondia. Luostaria ylläpitää vanha munkki (Oh Yeong-su), seuranaan ja kasvattinaan lapsimunkki (Kim Jong-ho).

Viiden vuodenajan ajanjaksolle (kevät, kesä, syksy, talvi ja kevät) sijoittuva elokuva kertoo lapsen kautta elämästä, sen opetuksista, iloista ja suruista. Aikaväli ei ole kuitenkaan reilu vuosi, vaan ajanjaksot on sijoitettu suunnilleen ihmiselon käännekohtiin; lapsuus ja oppiminen, nuoruus ja seksuaalisuus, keski-ikä ja epävarmuus, vanhuus ja viisaus. Puolitoistatuntinen elokuva sisältää kestoonsa nähden yhden sukupolven verran opeteltavaa, jonka ydinsanomana on elämän kauneus ja karma.

Ki-duk itse on harras katolilainen, mutta Korean kulttuuritausta on vahvan buddhistinen. Viisi vuodenaikaa syntyikin ohjaajan henkilökohtaisesta suhteesta näiden kahden erilaisen elämänkatsomuksen välillä. Pääpaino pysyy kuitenkin buddhismissa, mikä osin selittää elokuvan erilaisuuden ohjaajan aikaisempiin teoksiin verrattuna. Elämän arvostaminen on elokuvan ensimmäisiä opetuksia nuorelle munkille, joka lapsenomaisen pahanteon myötä aiheuttaa kärsimystä luonnon eläimille. Samaiset eläimet tulevat mukaan muina vuodenaikoina, sisältäen niin symbolista kuin uskonnollista merkitystä. Symboliikka onkin vahvasti läsnä läpi elokuvan.

Buddhismin opin mukaan etenevä Viisi vuodenaikaa kertoo enemmän kuvien kuin puheen kautta. Dialogia elokuvassa on itse asiassa vain kourallisen verran. Silti elokuvan loputtua tuntee tulleensa puhutelluksi enemmän kuin useamman muun elokuvan parissa. Syynä on Jusan Pondin maagisuus, buddhismin opin universaalisuus ja kuvauksesta vastanneen Baek Dong-hyeon kädenjälki, sekä Ki-dukin varma visuaalinen ote. Elokuvan kuvat puhuttelevat katsojaa useaan otteeseen, oli kyseessä sitten kesän sateiden tulvima ympäristö, syksyn ruskonvärinen metsä, talven peilipintainen järvi, tai prajnaparamita-sutran kaivertamisen katsominen.

Seesteinen kuvallinen kerronta työntänee kuitenkin monet vauhdinnälkäiset katsojat luotaan pois. Viisi vuodenaikaa ei ole tavallinen elokuva, vaan enemmänkin elämää ylistävä taideteos - jotkut voisivat sanoa jopa tekotaiteellinen. Ki-duk maalailee paljon maisemia, ja antaa niiden puhua päähenkilöiden puolesta. Talvi-osuus ei esimerkiksi sisällä ollenkaan puhetta, mutta sitäkin enemmän symbolisia merkityksiä. Elokuva ei myöskään anna valmiiksi pureskeltuja ajatuksia, vaan jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan. Viisi vuodenaikaa ei ole tarkoitettu kaikille, mutta elämänläheinen, syvällinen ja kaunis tarina on varteenotettava vaihtoehto mihin tahansa elämän vaiheeseen - mitä voisit menettääkään?

Kuva
Anamorfinen 1.85:1-suhteinen kuva toistetaan hyvin, vaikkakaan ei aivan elokuvan visuaalisuuden arvoisesti. Tarkkuus on aavistuksen verran liian pehmeää jopa lähiotoksissa, ja laajemmissa panoraamoissa terävyys on valitettavan alhainen. Kohina näkyy selviten hämärämmissä otoksissa, vaikka onkin koko keston ajan taustalla. Värit toistuvat hyvin, vaikkei valitettavasti mihinkään Heron kaltaiseen audiovisuaaliseen ilotulitukseen päästä. Visuaaliselle elokuvalle julkaisu sisältää kuitenkin tarvittavan hyvän siirron.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -koodattu ääniraita toistaa vähäisen dialogin ja musiikin kirkkaasti. Luonnon läheisyydessä metsän elämä kantautuu olohuoneeseen asti monine vivahteineen. Vaikka elokuva ei juuri äänellisesti loihdi samanlaista herkkua kuin visuaalisesti, hoitaa ääniraita ne vähän tehtävänsä tarpeeksi hyvin.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää B-rollia muistuttavan Making of -dokumentin (17:07), jossa ei kerrota mitään, mutta näytetään sitäkin enemmän. Erityismaininta hienosta trailerista, joka onnistuu sisäistämään elokuvan tunnetilan erinomaisesti Enigman Return to Innocence -kappaleen tahdissa.

Yhteenveto
Kim Ki-dukin yhdeksäs elokuva, Viisi vuodenaikaa, on seesteisen kaunis hengellinen elokuva, jonka minimalistinen tulkinta elämästä koskettaa syvältä. Viiden vuodenajan ajanjaksolle sijoittuva tarina käy läpi luonnon syklin buddhismin opin mukaisesti, luoden harmonisen olotilan katsojalle elokuvan loputtua.