Elokuva
Toisen maailmansodan aikana Ranska kituu saksalaismiehittäijien kourissa. Kaukana maaseudulla Violette Leduc (Emmanuelle Devos) raapii aviomiestään esittävän Mauricen (Olivier Py) elantonsa kasaan lihan salakaupalla, mutta rakkaus ei kuliseissa kukoista. Koko ikänsä äpäränä hyljeksitty Violette tuntee kirjoittamisen palon, mutta sotaa käyvässä maailmassa ei tunnu olevan tilausta elämisen kurjuutta kuvaavalle kulttuurille. Ei, ennenkuin Violette pakenee Pariisiin ja tapaa juhlitun ja jo kuuluisan kirjailijan ja filosofin Simone de Beauvoirin (Sandrine Kiberlain), joka kannustaa Violettea purkamaan tunteensa sanoiksi. Violetten niin miesten kuin naistenkin välistä seksiä ja kaikkia sen lieveilmiöitä käsittelevät kertomukset joutuvat sensuurin kynsiin, mutta vastoinkäymiset kasvattavat ja vuonna 1945 näkee päivänvalon esikoisteos L`Asphyxie – Tukahdutettu.

Martin Provostin ohjaama ja Marc Abdelnourin ja René de Ceccattyn kanssa kirjoittama Violette kuvittaa maailmankuulun naisasialiikkeen ikonin ja oman aikansa kohukirjailijan Violette Leducin kovaa elämää, jonka 1964 julkaisema La Bâtarde on nostettu kirjallisuusklassikon asemaan. Mistään feministien rintsikanpolttofestareista ei elokuvassa suinkaan ole kuitenkaan kysymys, vaan enemmän Provost tutkailee Violetten herkkää epävarmuutta ja kitkerää katkeruutta matkalla itsensä löytämiseen. Samalla Violette tarkastelee Leducin ja niin ikään nasiasian johtotähden Simone de Beauvoirin moniulotteista ja elämää syvemmäksi kasvanutta suhdetta. Kokonaisuus on kuvakieleltään neutraalia ja rauhallista ja vaikka aineksia kontroversiaaleimpiinkin irtiottoihin olisi ollut, Provost ei lähde provosoimaan tai julistamaan.

Emmanuelle Devos tekee vaativassa roolissa äärimmäisen hyvää ja tarkkaa työtä omien demoniensa kanssa alituisessa sotatilassa Violettena, saaden tasavertaista tukea ja pontta Sandrine Kiberlainin oman arvonsa tuntevalta Simonelta. Muita tärkeitä henkilöitä kuvatulla aikakaudella edustavat Jacques Bonnaffén kirjailija Jean Genet, Marc Fauren kustantaja Gaston Gallimard sekä Catherine Hiegel Violetten ristiriitaisen äidin, Berthen, roolissa.

Yhteenveto
(Nais)asiaan vihkiytyneille Violette tarjonnee hienon historiantunnin, vaikka ripaus rosoa olisi hiukan murentanut sen nyt vallalla olevaa sisäsiistiä kliinisyyttä.