Elokuva

"The trees, like lungs, filling with air. My sister -- the mean one -- pulling my hair."

Amerikkalaisessa naapurilähiössä kuohuu. Vuosituhannen vaihteen tietämissä tarjolle tuotiin useita elokuvia, joissa käsiteltiin ihanneperheen kulissien takaista myrskyä. Jo vuonna 1972 Kummisedässä ensimmäisen kerran näyttelijänä esiintyneen, mutta paremmin valokuvaajana ja pukusuunnittelijana menestyneen, Sofia Coppolan esikoisohjaus The Virgin Suicides käsittelee tätä suosittua teemaa Lisbonin perheen viiden kauniin ja nuoren tyttären traagisen tarinan kautta.

Tarina kerrotaan ulkopuolisen silmin, kertojina naapuruston samanikäiset pojat, jotka vielä neljännesvuosisata tapahtumien jälkeen eivät ole päässeet yli kokemastaan. Kathleen Turnerin näyttelemä syvän uskonnollinen äiti tekee kaikkensa suojellakseen teini-ikäisiä tyttäriään maailman pahuudelta ja on vakuuttunut toimiensa oikeutuksesta ja motiiveistaan. James Woods tekee jälleen kerran erinomaisen roolisuorituksen perheen isänä, jonka järjen valo alkaa perheen ja tarkoituksettoman työn puristuksessa himmetä uhkaavasti.

Tragedian käynnistää vasta 13 -vuotiaan Cecilia Lisbonin (Hanna R. Hall) itsemurhayritys, joka herättää pikkukaupungin asukkaissa pohjattoman uteliaisuuden ja arvailujen kierteen. Juoruilua ei suinkaan vähennä se, että ylisuojelevan äitinsä hoivissa varttuneet tytöt eivät saa tilaisuutta viettää muiden ikäistensä tavoin normaalia elämää, vaan ovat pakotettuja viettämään aikansa kotonaan vanhempiensa valvonnassa.

Kirsten Dunstin näyttelemä Lux alkaa kapinoida vanhempiaan vastaan. Hän tapailee koulun suosituinta poikaa Tripiä (Josh Hartnett), tupakoi ja pukeutuu rohkeasti äitinsä harmiksi. Kun Trip pyytää Luxia parikseen koulun tanssiaisiin saa alkunsa lopulta traagisiin seurauksiin johtava tapahtumaketju.

Sofia Coppolan Jeffrey Eugenidesin kirjan pohjalta tekemässä käsikirjoituksessa on kieltämättä aineksia koskettavaan psykologiseen draamaan, mutta jotain tarinasta tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kaikesta huolimatta elokuva tarjoaa sekä hauskoja että liikuttavia hetkiä ja antaa odottaa Sofia Coppolalta jatkossakin paljon.

Sivurooleissa mainioita pikkurooleja tekevät Danny De Vito lääkärinä, Scott Glenn katolisena pappina ja Michael Pare 25 vuotta vanhentuneena Trip Fontaynena, jota elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain.

Kuva

Levyn anamorfisessa kuvassa ei hetkittäisen, hyvin vähäisen, kuvakohinan lisäksi huomauttamista ole. Värisävyt ovat suorastaan hämmästyttävän rikkaat ja elävät. Kuva pysyy häiriöttömänä myös huonosti valaistuissa öisissä kohtauksissa.

Ääni

5.1 - raitainen Dolby Digital ääniraita on erittäin hyvälaatuinen. Dialogi toistuu kristallinkirkkasti, samoin kaikki pienetkin ääniraidalle taltioidut äänet, hyönteisten ääniä myöten. Surroundkanavia sen enempää kuin subwooferiakaan ei elokuvan aikana kuormiteta kovin aggressiivisesti, mutta molemmat ovat aktiivisesti osallisina onnistuneen tilavaikutelman luomisessa. Muutamia elokuvan musiikkinumeroita säestävä rapsahtelu ei suinkaan johdu äänityksen virheistä vaan on aitoa ja autenttista vinyylilevyn rapinaa, joka kuuluu olennaisesti asiaan.

Air -yhtye vastaa elokuvan alkuperäisestä musiikkimateriaalista. Tämän lisäksi tapahtumien taustalla soivat lukemattomat 70 -luvun hittibiisit aidoilta vinyylilevyiltä luoden onnistuneesti elokuvaan autenttisuuden tuntua. Ilahduttavaa on myös ohjaajan taito käyttää taitavasti täydellistä hiljaisuutta tehokeinona.

Lisämateriaali

Pariminuuttisen ei-anamorfisen trailerin lisäksi tarjolla on yli 50 valokuvaa elokuvan kuvauspaikoilta sisältävä kuvagalleria. Pääosien näyttelijöistä ja Sofia Coppolasta on tarjolla varsin kattavat tekstimuotoiset esittelyt, joskin käytetty fontti on melkoisen vaikealukuista.

Elokuvassa on tekstitykset neljällä skandinaavisella kielellä ja tekstityksen saa halutessaan kokonaan pois.

Yhteenveto

Lupauksia herättävä, vahvojen näyttelijäsuoritusten kannattelema, psykologinen draama Sofia Coppolalta. DVD on kuvan- ja äänenlaadun puolesta kiitettävällä tasolla.