Elokuva
Kun Örkkien maailma on tuhoutumassa, näiden paha johtaja Gul´dan (Daniel Wu) suuntaa portaalinsa kohti Azerothia, ihmisten, kääpiöiden, haltioiden, velhojen ja monenmoisten ihmeotusten kansoittamaa rauhallista valtakuntaa. Azerothin kuningas Llane Wrynn (Dominic Cooper) valjastaa sotapäällikkönsä Anduin Lotharin (Travis Fimmel) hakemaan apua velho Medivhiltä (Ben Foster), jonka taikojen avulla örkit voitaisiin pitää kaukana. Mutta siinä missä Azarothissa piileskelee myös petturi, eivät kaikki örkitkään jaa mustaa fel-magiaa omiaankin vastaan käyttävän Gul`danin etnistä puhdistuspolittiikkaa. Klaaninsa johtaja Durotan (Toby Kebbell) nousee kapinaan Garonan (Paula Patton) tukemana, mutta pahan voimat ovat vahvat.

Puoli vuotta sitten edesmeneen rockikonin David Bowien poikana tunnettu, mutta fiksusti omin avuin nepotismin sijaan urallaan edenneen Duncan Jonesin ensimmäinen elokuva oli kutkuttavan kekseliäs scifitrilleri Kuu (Moon, 2009), jota seurasi yhtä nokkela aikamatka Source Code (2011). Seuraavat puoli vuosikymmentä onkin ollut hiljaisempaa, sillä mies on kaikessa rauhassa duunannut Blizzard Entertainmentin jättimäiseksi menestykseksi nousseeseen Warcraft -pelisarjaan pohjaavaa elokuvaa.

Videopeleistä on harvoin, jos koskaan onnistuttu tekemään hyviä elokuvia, eikä Warcraft: The Beginning nimen saanut tehostemyrsky sen suuremmin muuta kaavaa. Warcraft -mytologiaan tutustumattomalle esitellään universumi ja sen asukit niin vauhdilla, että tiedon sisäistämiseen ei sen suuremmin anneta edes mahdollisuutta, kun jo on sielut uhreista imevä invaasio meneillään. Jonesin ja Charles Leavittin kirjoittama Warcraft on haudanvakava fantasia, joka lainaa enemmän kuin paljon J.R.R. Tolkienin Sormusten herroista ja jopa Raamatusta. Sen maailma on myös hyvin, hyvin mustavalkoinen, tarkoittaen lähinnä sitä, että sitä johtavat valkoiset ja muun sävyisten toimiessa lähinnä joko appareina tai vihollisina.

Teknisesti Warcraft on toki komeaa katsottavaa, jonka 160 miljoonan dollarin budjetti näkyy valkokankaalla, mutta mitään todella uutta tai edes omaa, se ei onnistu esittämään. Hulppean julkituonnin ohessa vaikutuksen tekee myös Ramin Djawadin ylväs ja muhkeasti jyrisevä score, jonka taustoilla voi kuulla Howard Shoren nuotituksia Sormusten herroista sekä edesmenneen mestarin Basil Poledourisin Conanin iskevät rytmit.

Dominic Cooper jää sovinnolla kuningas Llanena sivurooliin, kun eturintamaan rynnii Travis Fimmelin soturi Lothar. Toinen keskushahmo on mocap-tekniikalla digidgin peittämänä riehuva Toby Kebbell, joka onnistuu saamaan jopa tunteita aikaan kaiken peittävän maskin takaa. Paula Pattonin (kuvassa) sentään tunnistaa, johtuen siitä, että tälle on annettu puoliverisen örkin rooli. Daniel Wun Gul`dan jää pelkäksi maanikoksi, samaten kuin Clancy Brownin tulkitsema Blackhand. Ärsyttävimmät roolityöt tekevät yleeensä varsin luotettava Ben Foster gandalfmaisena Medivhinä, sekä tyystin karismavapaa Ben Schnetzer tämän noviisimaagina Khadgarina.

Yhteenveto
Warcraft: The Beginnigiä seuratessa muutaman vuoden elämästään kyseisen pelisaagan parissa tuhlanneet fanit voivat miettiä onko filmatisointi onnistunut vai ei. Meille Azerothia tuntemattomille fantasiaelokuvien ystäville tarjolla on ainoastaan hirmu paketti efektejä ja rytinää, sekä kuin seinään loppuva esiosa, jonka jatko on nyt lipunostajien käsissä. Minä en löisi vetoa kakkosesta.