Elokuva
Pienessä Geirangerin kylässä Norjassa kunnan geologi Kristian Eikfjord (Kristoffer Joner) aloittaa viiimeisen työpäivänsä asemallaan, ennen muuttoa parempiin hommiin öljyteollisuuden palvelukseen. Geirangerin turistien suosimassa hotellissa respana työskentelevä vaimo Idun (Ane Dahl Torp), teini-ikäinen poika Sondre (Jonas Hoff Oftero) ja nuori tytär Julia (Edith Haagenrud-Sande) pitävät perheenpään valintaa fiksuna ja odottavat myös suurempia ympyröitä. Vaan juuri kun tavarat on pakattu, Kristian saa entisestä työpaikastaan hälyttyviä uutisia vuoristoon sijoitettujen seismologisten mittareiden sekoamisesta. Tapahtuu pahin mahdollinen, kokonainen vuori romahtaa mereen ja synnyttää jättimäisen tsunamin, joka vyöryy vauhdilla kohti Geirangeria, jonka evakuoimiseen on ainoastaan kymmenen minuuttia aikaa.

Ohjaaja Roar Uthaugin yritteliäs The Wave perustaa tapahtumansa vuonna 1905 tapahtuneeseen maanvyörymään, jonka synnyttämä hyökyaalto tappoi yli 60 ihmistä sekä Tajordin kylässä koettuun murhenäytelmään vuonna 1934, jolloin maanvyörymä uhreiksi jäi 40 kyläläistä. Näihin todellisiin pohjiin käsikirjoittajat John Kåre Raake ja Harald Rosenløw-Eeg (Tuhat kertaa hyvää yötä, 2013) ovat perustaneet The Waven täysin mahdolliset uhkakuvat, mutta niiden esittämiseen yhtä realistisesti ei elokuvan sisältämällä siirappimäärällä ikinä kyetä.

Kun maa alkaa vyoryä, vyöryy myös valkokankaalle aivan käsittämätön määrä katastrofielokuvien kuluneimpiakin kliseitä. Sekametelisopasta löytyy niitä jo Tappajahaista tuttuja, ahneita kunnanisiä, jotka haluavat aina pitää turistivirran vuolaana, hinnasta välittämättä. On elämää suurempaa (kirjaimellisesti) uhrautuvaisuutta ja kun finaalissa pahaan paikkaan isketään koko ydinperhe, jo niin mahdottomia urotekoja ja varsinkin onnenkantamoisia, ettei lopputulosta kykene millään katselemaan huvittumatta.

Näyttelijät tekevät kuitenkin ihan kelpo työtä, eihän se komeljanttarin vika ole, millaista tekstiä hänelle luettavaksi tarjotaan. Plussaa on myös se, että tuhokuvat pidetään pieninä, joka tosin lienee johtuneen budjetin niukkuudesta ja uskottavien efektien tekemisen hintavuudesta. Mutta ne kuvat, jotka aidonoloisen jättiaallon luomiseksi vaaditaan, on silti toteutettu hyvällä pieteetillä.

Viimeksi pienessä roolissa Alejandro G. Inaritun The Revenantissa nähty Kristoffer Joner on vahva perusmies, joka tekee perheensä puolesta mitä tahansa ja ennen kaikkea, myös pystyy siihen, eikä Ane dahl Torp vaimona jää tehokuudessa paljoa jälkeen. Perheen lapset, Edith Haagenrud-Sanden pikkutyttö Julia ja Jonas Hoff Ofteron kapinoiva poika Sonde ovat niin ikään niitä katastrofileffojen peruskviä, jotka saavat oppinsa kovemman kautta. Laila Goody, Fridtjov Såheim ja Arthur Berning ovat Kristianin kollegoja, jotka joutuvat tapahtumien keskipisteeseen.

Kovasta yrityksestä pisteet, mutta mitään sen suuremmin uutta The Wave ei kuitenkaan kykene katastrofigenreen tuomaan.