Elokuva
Neil (Ben Affleck) palaa nuoren vaimonsa Marinan (Olga Kurylenko) ja tämän nuoren tyttären Tatianan (Tatiana Chiline) kanssa Ranskasta kotiseuduilleen Amerikan Oklahomaan, mutta rakkaus ja onni eivät ole tehty kestämään. Neil tapaa entisen heilansa Janen (Rachel McAdams), samalla kun Marina löytää hengenheimolaisen ulkopuolisuuteensa isä Quintanasta (Javier Bardem), hiipuvan uskonsa kanssa taistelevasta papista.

Ohjaaja Terence Malick on todellinen auteur, elokuvan tekijä, jonka maine on 40 vuoden ja kuuden elokuvan (Julma maa (1973), Onnellisten aika (1978), Veteen piirretty viiva (1998), The New World (2005), The Tree of Life (2011)) jälkeen kasvanut myyttisiin mittoihin. Malick nauttii statuksesta, jossa kuvaamalla vaikka maalin kuivumista tunti tolkulla, herra saa arvostelupiirit polvilleen ja ylistystä visioilleen värihiukkasten elämän armoitettuna tulkkina. Miehen uusin elokuva, To the Wonder, ei esitä mitään uutta tai mullistavaa, vaan on kotikutoisen oloinen kuvaus ulkopuolisuudesta ja rakkauden hiipumisesta, mutta yksinkertaisen tarinan käsittelytapa vahvoine uskonnollisine alaviitteineen on silkkaa Malickia.

Päähenkilöitä riivaava tyhjyys ja valitun elämän pohjimmainen tylsyys tulee käsin kosketeltavaksi, mutta taiturin lailla Malick välttää negaatioiden siirron katsomoon. Ihmisten sielunmaisema kuvastuu peilin lailla elokuvan lokaatioissa, Oklahoman näyttäessä ruman kauniilta ja kummallisen tyhjältä, vaikka asutusta ja elämää sen sisällä riittääkin. To the Wonder onkin ennen kaikkea maaluksellisen taiteellinen elämys, joka liikkuu unenomaisesti monilla tasoilla antaen katsojan muodostaa oman mielipiteensä kaikessa rauhassa.

Mestarillisen Emmanuel Lubezkin paikoin dokumentaarinen kameratyöskentely tuo usein vahvoissa vastavaloissa nähtävät henkilöt ja tapahtumat lähelle, kartoittaen tarkasti terävän tunnetutkan omaavan Malickin visiot. Hanan Townshendin hartaan henkevä score tuo instrumenteiltaan ja sävelkuluiltaan mieleen multimuusikko Philip Glassin uusia ulottuvuuksia etsineet teokset. Viiden eri editoijan hyppyleikkauksin koostama kokonaisuus etenee tajunnanvirtamaisena kokemuksena, jonka irrationaalisuutta korostaa eri päähenkilöiden paikoin yhdellä lauseella, tai jopa yhdellä sanalla kommentoimat tunnetilat.

Näyttelijöiden nimekäs päänelikko tekee kaikin puolin vahvaa työtä. Ben Affleck tulkitsee ilman irtiottoja sisäistä epävarmuuttaan, paremmin toiminnallisista rooleistaan tunnetun Olga Kurylenkon tehdessä yhden uransa koskettavimmista roolisuorituksista. Rachel McAdams on ilman maneereita hänkin, Javier Bardemin jatkaessa esimerkillisiä roolitöitään omia motiivejaan epäilevänä kirkonmiehenä. Sivummalla Tatiana Chiline tulkkaa pienin elein keskelle outoa maailmaan joutuvan lapsen hämmennystä, Romina Mondellon tuodessa staattisen rauhallisiin kuviin särmää Marinan italialaisena ystävättärenä Annana.

Yhteenveto
Äärimmäisen rauhallinen ja syvimpiä syntyjä pohdiskeleva kuvaus ihmisyyden ihmeellisyyksistä. Perinteistä kerrontaa kunnioittava, mutta omalla tavallaan kokeellinenkin elokuva pitää Malickin yhä kollektiivisessa tietoudessa yhtenä sukupolvensa omaperäisimmistä elokuvan tekijöistä.