FilmiFIN: Zombiet jyräävät nyt kovemmin kuin koskaan, tv:ssä The Walking Dead jatkaa voittokulkuaan ja esimerkiksi elokuva Warm Bodies (2012), joka oli herkkä tarina nuorista rakastavaisista, seilasi elävien kuolleiden merellä. Mikä sinut sai kiinnostumaan aihepiiristä?

Marc Forster: Olen rakastanut genreä jo George A. Romeron Night of the Living Deadista (1968) lähtien. Itselleni World War Z:n zombiet toimivat metaforana nykyhetken kulutuksesta, sillä vuonna 2050 maailmassa on jo 10 miljardia ihmistä, nyt 7 miljardia. Maapallolla on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tarjottavana koko ajan kasvavalle ihmismäärälle, ja lopulta nälänhätä voi ajaa ihmiset viimeisten ravintovarantojen kimppuun, toistensa. Samalla yritin lähestyä aihetta biologian kautta, sillä yhtenä lähtökohtana tartunnansaajien laumaliikehdinnälle ja käyttäytymiselle olivat muurahaiset ja kalat, joiden joukkoliikettä on kiehtovaa seurata.

FF: Miltei joka päivä saamme lukea tai kuulla, että ihmiskuntaa uhkaa jokin uusi tauti tai virus. Voiko World War Z:n nähdä peilinä, josta näemme tulevaisuutemme.

MF: Siksipä juuri asiasta innostuinkin. Kun ajatellaan SARSia ja lintuinfluenssaa, sellaista voi tapahtua uudestaan aivan minä päivänä hyvänsä. Seuraava kulkutauti ei välttämättä muuta ihmisiä zombeiksi, mutta se voi tehdä jotain hyvinkin radikaalia, eikä meillä ole keinoja taistella sitä vastaan. Pelko globaalista epidemiasta, joka voi aivan oikeastikin tapahtua milloin tahansa, oli se ääritila, jota halusin elokuvassa tutkia.

FF: Faktoja tiputellaan elokuvassakin paljon, konsultoivatko oikeat asiantuntijat elokuvan teon aikana?

MF: Kyllä, paljonkin, olimme tiiviisti yhteydessä mm. CDC:hen (Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset).

FF: Steven Soderberghin elokuva Tartunta (Contagion, (2011) käsitteli myös maailmanlaajuista epidemiaa, mutta ilman zombeja. Mitä mieltä olet sen levittämästä sanomasta.

MF: Tartunta on hieno elokuva, mutta lähestymistavaltaan ja kerronnaltaankin täysin erilainen kuin meidän visiomme. Toki pidin Soderberghin elokuvasta kovasti, mutta kuten sanoin, siinä  oli aivan eri maailma kyseessä, vaikka päällisin puolin samoja teemoja käsittelimmekin.

FF: Lukijoitamme varmasti kiinnostaa myös, miten yksi maailman suosituimpia näyttelijöitä, Brad Pitt, tuli osalliseksi World War Z -elokuvaa?

MF: Bradin tuotantoyhtiö Plan B osti Max Brooksin kirjan oikeudet ja kehitteli sen pohjalta käsikirjoituksen. Brad oli aluksi tuottajan roolissa ja hän teki hartiavoimin töitä saadakseen elokuvan tehdyksi. Kun minä tulin mukaan ja jatkoin käsikirjoituksen hiomista, hommaa alettiin viemään enemmän siihen suuntaan, että Brad itse näyttelisi myös elokuvan pääroolin. En ollut aiemmin ollut mukana elokuvassa, jossa sen tähti toimii myös tuottajana, mutta meillä homma sujui hienosti. Brad on ikoni, joka on tehnyt monta loistavaa elokuvaa ja oli ilo tehdä hänen kanssaan yhteistyötä.

FF: Olemme kuitenkin kuulleet raportointia ongelmista sekä sinun ja Bradin erimielisyyksistä kuvauksissa.

MF: Pitää muistaa minkä kokoinen tuotanto World War Z oli. Meillä oli kolme viikkoa yli 1500 avustajaa kuvauksissa, joten sen mittakaavan elokuvien tekeminen on aina, en nyt sanoisi ongelmallista, mutta haastavia ja paljon mielipiteitä herättäviä. Me olimme koko tuotannon ajan puheväleissä Bradin kanssa, vaikka jotkut levittivätkin valheita totaalisesta välirikosta. Kuvasimme kyllä lopun uudelleen, mutta se johtui siitä, että nähtyämme koko elokuvan, huomasimme finaalin vaativan suurempaa muokkausta. Pysyimme myös aikataulussa, jonka pettäminen on yleensä varma merkki epäonnistuneesta elokuvan tekemisestä. Meille näin ei siis käynyt.

FF: Kuvasitte elokuvan finaalin uudelleen. Mikä alkuperäisessä lopetuksessa oli mielestäsi pielessä?

MF: Se ei ollut tarpeeksi henkilökohtainen. Moskovan Punaisella torilla käyty taistelu zombeja vastaan muutti Gerryn persoonaa mieletämme liikaa supersankaruuden suuntaan, joten halusimme tuoda finaalin lähemmäksi hänen todellista olemustaan perheenisänä. Lopetuksen pitää toimia henkilöille eräänlaisena matkan päänä, vaikkakin se olisi vain väliasema. Näen tässä käyttämässämme lopetuksessa ihmisten välisen yhteyden paljon paremmin, kuin siinä, mitä alkuperäisessä käsikirjoituksessa sanottiin.

FF: Oliko tämän koko luokan elokuvan tekeminen stressaavaa?

MF: Kun kuvaat elokuvaa viikkokausia ja joka siunaaman päivä ja mukana on tuhansia avustajia ja lukuisia kameroita yksittäisissä kohtauksissa, mieleen nouseee väkisinkin ajatus siitä, että seuraavaksi teen elokuvan, jossa neljä ihmistä istuu pöydän ääressä keskustelemassa alusta loppuun. Niin, onhan meillä sellaisiakin kohtauksia World War Z:ssa (nauraa), mutta vastapainona myös jättimäisiä joukkokohtauksia. Vastaus kysymykseesi on kyllä, joskus elokuvan tekeminen voi olla hyvin, hyvin stressaavakin (lisää naurua).

FF: Aikaisemmat elokuvasi, mm. Monster`s Ball (2001), Finding Neverland - Tarinan lähteillä (2004) ja Leijapoika (The Kite Runner, 2007) ovat hyvinkin intiimejä ja henkilövetoisia teoksia ja nyt teit töitä massivissa kulisseissa kera tuhansien ihmisten ja erikoistehosteiden. Jouduitko opettelemaan uudenlaisen elokuvakielen?

MF: Efektit ja mahtava skaala ovat hieno toki osa prosessia, mutta World War Z:ssakin kaiken keskus oli yksi ihminen, Bradin esittämä Gerry Lane, joka yrittää vain pelastaa perheensä, pandemian ollessa taustalla vaikuttava tekijä.

FF: Olet myös ohjannut yhden James Bondin, elokuvan Quantum of Solace (2008). Mitä toit mukanasi ikonisen toimintasarjan kuvauksista?

MF: Tokihan siitäkin komeuksesta oli hyötyä. Se totutti työskentelemään ympäri maailma suurten joukkokohtausten ja erikoistehosteiden kanssa, mutta kooltaan Quantum oli kuitenkin World War Z:a pienempi. Vaikkei elokuvieni koot tästä enää kasvaisikaan, toivon, että elokuvantekijänä pystyn itse kasvamaan jokaisen filmini myötä.

FF: Onhan tämäkin pakko kysyä...Miten vertaisit Brad Pittia ja Daniel Craigia?

MF: (Nauraa) Omena ja appelsiini. Molemmat ovat hienoja näyttelijöitä ja nautin työskentelystä kummankin kanssa.

FF: Zombiefanien keskuudessa on usein kiihkeitäkin keskusteluja ja analyysejä, varsinkin näiden liikkumisesta ja nopeudesta. George A. Romero sanoi, että zombien on mahdotonta liikkua nopeasti.

MF: Ymmärrän kummankin argumentin, mutta kun näet meidän elokuvamme, näet myös miksi toiset tartunnansaaneista liikkuvat nopeasti ja toiset hitaasti. Ymmärrän hyvin, miten zombiet saavat jotkut asiaan vihkiytyneet puolustuskannalle ja huutamaan muiden tekemiä esityksiä virheiksi. Itse pidän zombeista, liikkuivat ne sitten hitaasti tai nopeasti.

FF: Minkä näet olevan World War Z:n ensisijainen kohdeyleisö?

MF: Minun mielestäni elokuva on suunnattu kaikille elokuvissa kävijöille, ei pelkästään kauhu- tai zombiefaneille. Kaiken pohjana on kuitenkin maailmanlaajuinen epidemia, joka koskettaa jokaista ihmistä maapallolla. Se on jotakin, joka yhdistää meidät kaikki.

FF: Nykyaikaisella tekniikalla muutaman tuhannen digiavustajan luominen käy päivässä. Miksi sitten te halusitte kohtauksiin tuhansia eläviä ihmisiä.

MF: Kohtauksissa Bradin oli oltava yhteydessä muihin, eikä ihmisten välistä aitoa yhteyttä kyetä luomaan keinotekoisesti. Taustoille mekin loimme digi-ihmisiä, kyllä, mutta etualalla on mielestäni oltava aina oikeita hahmoja, lihaa ja verta, ainoastaan sillä tavoin tunnelmasta tulee aito.

FF: World War Z seuraa Brad Pittin esittämän Gerry Lanen matkaa ympäri maailmaa. Kuinka paljon te reissasitte kuvausten aikana?

MF: Me kuvasimme mm. Skotlannissa, Maltalla, Lontoossa ja Unkarissa, joten kyllä meillekin kilometrejä kertyi ihan kiitettävästi elokuvan teon aikana.

FF: Kun isolla ryhmällä liikutaan isoissa kaupungeissa, ongelmia on aina odotettavissa.

MF: Meidän tapauksessamme kaupungit olivat mitä vieraanvaraisempia ja yhteistyöhalukkaampia. Tosin meillä oli valttikorttina hihassa yksi Brad Pitt, jonka jokainen paikkakunta maailmassa tahtoo taatusti vieraakseen (naurua).

FF: Huhu kertoo, että Budapestissa poliisi takavarikoi elokuvassa käytettäviä aseita.

MF: Aseet eivät tietenkään olleet oikeita, mutta näin kävi, kyllä. Poliisi luuli, että Englannista Budapestiin tuomamme aseet olivat oikeita, ja kyllähän ne olivatkin, mutta ne oli käsitelty niin, ettei niillä voinut ampua oikeita ammuksia. Kun he takavarikoivat replikamme, he ilmoittivat asiasta koppavasti myös lehdistölle, mutta huomattuaan virheensä, olikin jo myöhäistä perua uutisointia. Kun homma selvisi, he vain sanoivat :”Tässä ovat aseenne, olkaa hyvä, voidaanko jo olla puhumatta asiasta enempiä”.

FilmiFIN kiittää ohjaaja Marc Forsteria ja haastattelun mahdollistanutta Fox-Paramountia.