Elokuva

Kahden ensimmäisen tuotantokauden jälkeen sarja oli vakiinnuttanut asemansa ns. huippusuosittuna TV-sarjana ja repi Jenkeissä kuin myös muualla maailmalla erittäin hyviä katsojalukuja. Kolmannella kaudella X-Filesin suosio vain kasvoi ja X-Filesin katsomisesta tuli jonkinlainen trendi-ilmio, hieman samaan tapaan kuin myöhemmin esim. 24:sta on tullut USA:ssa, ehkäpä jossain määrin myös Suomessa (?). Monien mielestä X-Files näki myös parhaat päivänsä kolmannen tuotantokauden aikana, aikana jolloin Vancouverin synkkyyttä hyödynnettiin kympillä ja mytologiassakin oli vielä vaihtelua ja oikeasti uusia ideoita, eikä vain tyydytty pyörittämään jotain aihetta ympäri ämpäri minkään kuitenkaan selviämättä.

Sarjan johtotähtinä jatkavat edelleen David Duchovnyn tulkitsema paranormaaliin uskova Fox Mulder, sekä Gillian Andersonin näyttelemä skeptinen Dana Scully. Scullyn skeptisyys saa kuitenkin jo kolmannen tuotantokauden aikana monia kolauksia. Tosin hän ei niinkään ala uskoa muukalaisiin mutta USA:n hallituksen salajuoni kansaa vastaan mm. ihmiskokeilla alkaa Scullysta vaikuttaa jo paljon todennäköisemmältä kuin pari vuotta sitten. Kaikkein tyylikkäimät, tai ainakin paljastavimmat kohdat mytologiasta annetaan kuitenkin edelleen Mulderin nähtäväksi, mikä onkin luonnollista sillä monasti Mulder on kentällä, Scullyn tutkiessa ruumiita tai muuten vain tehden taustatutkimusta. Lisäksi täytyy huomauttaa että Scully pääsee kolmannen tuotantokauden aikana lopullisesti eroon otsatukastaan jolloin myös silmänilo kasvaa runsaasti.

Sarjan kolmannella kaudella mukaan tuodaan uusi vahva elementti: Syndikaatti. Syndikaatti on X-Filesin jonkinlainen "pahat pojat"-kerho jossa mm. Tupakkamies työskentelee. Vaikka harvoissa, lähinnä mytologia jaksoissa näkyykin, on juuri Syndikaatti yksi niistä tärkeistä asioista mikä tekee X-Filesistä parhaan TV-sarjan. Kaikki sarjat ja elokuvat tarvitsevat uskottavia pahiksia ja Syndikaatti kätyreineen suorastaan vilisee niitä: CSM (William B. Davis), Well Manicured Man (John Neville), 1st Elder (Don S. Williams) ja Alex Krycek (Nich Lea) ovat kaikki varsin mielenkiintoisia, joskin enemmän tai vähemmän salaperäisiä hahmoja (varsinkin kolmannen tuotantokauden alussa) hahmoja joiden edesottamuksia seuraa siinä missä sarjan itse päähenkilöidenkin touhuamista. Voidaankin sanoa, että Syndikaatti on kaikkea sitä miksi X-Files yleensä käsitetään: hämäriä tapaamispaikkoja, salaperäisiä murhia ja salaliittoja.

Budjetillisesti suurin harppaus tapahtuu juuri toisen ja kolmannen tuotantokauden välissä. Rahaa on selvästi tullut lisää ja sitä ei suinkaan ole laitettu sukan varteen vaan jokainen lisädollari myös näkyy ruudulla. Tapahtumapaikkoja ollaan saatu vaihtelevammaksi ja myöskin efekteihin ollaan voitu panostaa oikein kunnolla. Ja tähän kohtaan sopii varmasti ne pakolliset kehut tekijäporukasta: ohjaus on huippuluokkaa, samoin kuin Mark Snown musiikki joka on muutamissa jaksoissa suorastaan häikäisevää.

Kolmas tuotantokausi alkaa toisen tuotantokauden päättäneen Anasazin jatkojaksoilla. Ensimmäinen näistä eli Blessing Way on trilogian heikoin osa. Melkeen missä tahansa muussa jaksoparissa / trilogiassa se saisi paremman arvosanan mutta nyt sitä tulee verrattua Anasaziin ja trilogian päättävään Paper Clippiin jotka molemmat lukeutuvat X-Filesin TOP-10 jaksoihin. Blessing Wayn suurin ongelma onkin sen lievä tylsyys, varsinkin ns. Mulder-kohtaukset ovat hieman pitkäveteisiä ne kun keskittyvät suurilta osin hänen henkiinherättämiseen. Scully-osuudet kuitenkin pelastavat paljon ja on jaksossa kyllä muutakin tapahtumaa varsin kiitettävästi, yhtenä esimerkkinä tämä on ensimmäinen kerta kun Syndikaatti nähdään. Trilogian päättävä Paper Clip onkin sitten yhtä tykitystä alusta loppuun. Mulder on takaisin ja jaksosta on vaikea löytää yhtään edes keskinkertaista kohtausta. Paper Clip sisältää hienojen kohtausten lisäksi myös sarjan mytologian kannalta erittäin tärkeän kohtauksen eli Strungholdin kaivoksen löytymisen jossa on hirvittävä määrä tietoja ihmisistä siistissä järjestyksessä.

Kauden kolmas ja samalla ensimmäinen Monster of the Week jakso on D.P.O joka on tasoltaan hyvin perus X-File. Jakson idea, jonka mukaan nuori mies johtaa sähköä ei ole mitenkään hirvittävän hauskan kuuloinen mutta jakso onnistuu kuitenkin toimimaan kohtuullisesti, lähinnä hyvien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Tietty pitkäveteisyys jaksoa kyllä sen keskivaiheilla vaivaa, vaikka tapahtumaa kyllä periaatteessa on koko jakson edestä. Clyde Bruckman's Final Repose on kauden ensimmäinen komediallisia piirteitä sisältävä jakso. Ja siinä missä X-Filesin komedia jaksot kokevat rankan arvonalennuksen kuudennella kaudella on tämä jakso todella hyvä ja kuuluu omalla oudolla tavallaan kolmannen tuotantokauden parhaimpiin jaksoihin. Clyde Bruckman's Final Reposea ei alunperin kirjoitettu komediaksi ja sen kyllä huomaa, jaksossa on myös juoni ja se olisi toiminut varsin hyvin ilman komediaakin. Tuolloin se olisi saattanut tosin helposti tippua keskinkertaisten jaksojen joukkoon.

Kolmaskaan tuotantokausi ei ole poikkeus siinä suhteessa että käytännössä jokaisessa X-Files kaudessa on ns. heikkokohta ja se on usein hyvän alun jälkeen. Niin nytkin. Tällä kertaa jaksoja on neljä: the List, 2shy, the Walk, Oubliette. Mutta siinä missä näitten "vastineet" ovat esim. kahdeksannella kaudella kuraa, on näistä jaksoista vain yksi, Oubliette alle kolmen tähden jakso. Eli jaksot ovat siis keskimäärin varsin perus-hyviä X-Filuja. Tämä kertookin kolmannen tuotantokauden tasosta kaiken oleellisen. Jaksoissa ei sinällään ole mitään vikaa mutta ne eivät vain oikein tahdo sytyttää ja varsinkin Oubliette on varsin tylsä. The Lististä täytyy mainita tyylikkään simppeli tapahtumapaikka: vankila joka on todella hienosti rakennettu. Myös 2shy:lla on mahdollisuutensa nousta keskinkertaisuudesta parempaan. Sillä on hetkensä mutta se mystinen "jokin" jää kuitenkin puuttumaan.

Nelikön jälkeen katsoja lyödään totaalisen kanveesiin. Seuraa mytologiakaksikko Nisei / 731 jotka molemmat ovat todella hienoja jaksoja ja vievät itse sarjan juontakin varsin kivasti eteenpäin ja ovat ennenkaikkea varsin selkeitä jaksoja. Kysymyksiä toki asetellaan, kuten X-Filesissä on tapana mutta joihinkin kysymyksiin myös vastataan. Osa annetuista vastauksista on tosin valheellisia, kuten aina. Myös ikäviä varoituksia tulevasta on havaittavissa jos vain on skarppina koko puolitoistatuntisen. Lisäbonusta tulee todella tyylikkäästä junanvaunusta jota tullaan näkemään myöhemmissä mytologiajaksoissa enemmänkin. Muutenkin making of puoli on jaksossa todella hyvä, visuaalisesti tyylikkäitä jaksoja viljellään jatkuvasti. Nisei / 731:sen jälkeen tulee hieman uskonnollinen Revelations joka on vähemmän loistava jakso, hyvää keskitasoa kuitenkin. Revelationsin jälkeen päästään jälleen katselemaan komediaa: War of the Coprophages on hyvä, joskaan ei aivan Clyde Bruckman's Final Reposen tasoinen huumoripläjäys. Sen juoni ei ole aivan yhtä hieno mutta hyviä vitsejä kuitenin viljellään varsin runsaasti. Perään tuleva Syzygy ei olekkaan sitten niin hyvä komediajakso kuin tämän kauden muut vastaavat. Vitsit ovat aika heikkotasoisia ja itse juoni on vielä heikompi. Grotesque on kuitenkin jo paljon parempi jakso, nousten massan yli tyylikkäällä ohjauksellaan ja ennen kaikkea synkkyydellään. Grotesqueta voidaankin pitää ehkäpä X-Filesin historian tummasävyisempänä jaksona. Siinä sivussa Grotesquessa on myös erittäin hyvä ja ahdistava tunnelma joka kantaa jaksoa todella hyvin, sillä itse juoni ei tarkemmin ajatellen ole kuitenkaan mikään erikoinen.

Syzygyn jälkeen tuleva mytologiakaksikko Piper Maru ja Apocarypha on sanoinkuvaamaton, lähes tulkoon Anasazi-trilogian veroinen mestariteos. Jatkuvuutta on todella paljon, oikeastaan Piper Marun ja Apocaryphan voidaan katsoa jatkavan siitä mihin Paper Clip jäi. Jo Majestic 12-tiedoston jahtaamisessa olisi tarpeeksi. Lisäksi kehään heitetään koko mytologia ehkä tärkein elementti: black oil joka tulee jatkossa näyttelemään suurta osaa. Varsinkin Apocarypassa tapahtumat etenevät sellaisella tahdilla että heikompaa hirvittää. Samoin kuin muissakin kolmoskauden mytolgiajaksoissa myös tässä on yksi ikävä kyllä varsin harvinainen asia. Kun jakso loppuu ollaan saavutettu jotain, ei vain jäädä katselemaan kuinka mitään ei oikeasti sitten kuitenkaan saatu selville. Mytologian jälkeen on tarjolla lisää nannaa: Pusher on yksi kaikkein parhaista MOTW-jaksoista ja vaikka sen perusidea (mies hallitsee mieltä) on varsin yleinen ja varmasti käytetty jokaisessa itseään kunnioittavassa scifi-sarjassa on jaksoon saatu luotua omalaatuinen tunnelma ja varsinkin lopun sairaala kohtaus on mahtava, tarjoten yhden parhaista kohtauksissa mitä ei-mytologiajaksoissa nähdään.

Hienojen jaksojen jälkeen on taas paluu maan pinnalle. Vuorossa ovat Teho Dos Bichos ja Hell Money. Jälkimmäinen on kyllä varsin hyvä perusjakso jota kuitenkin vaivaavat tietyt lapsukset mutta jossa näyttelijätyö korvaa paljon. Se on kuitenkin keskinkertainen jakso ja täten se jää hieman paitsioon kolmannella tuotantokaudella. Sen sijaan Teho Dos Bichos on lievä rimanalitus, jollaisia yhdeksännellä tuotantokaudella tulee liukuhihnalta. Jo idea on hieman heikko, eikä toteuskaan anna aihetta juhliin. Vaikka jakso periaateessa on huono, katsoo sen kuitenkin suhteellisen mielellään. Äläkä vain kysy miksi, en minä tiedä, jokin siinä kuitenkin toimii.

Ja sitten se viiden viimeisen jakson putki. Kokonaisuutena puhuttaessa mitkään superlatiivit eivät ole liikaa. Viiden viimeisen jakson aikana ei tosin nähdä yhtään viiden tähden jaksoa mutta kun ei nähdä yhtäkään alle kolmen ja puolen tähden jaksoakaan puhutaan todella kovasti saalista. Yleensä X-Files kausien loput ovat olleet hyviä mutta eivät kuitenkaan näin hyviä. Jose Chung's "From Outer Space" jatkaa onnistuneiden komedioiden sarjaa (Syzygy on säännön vahvistava poikkeus) ollen sarjan toiseksi paras komedia viidennen tuotantokauden Bad Bloodin jälkeen. Jostain syystä From Outer Space ei iskenyt ensimmäisellä katselukerralla juuri mitenkään. Ehkä en ymmärtänyt sen tarjoamaa itseironiaa sillä toisella katselukerralla jouduin korottamaan sen arvosanaa peräti kokonaisella tähdellä. Avatarin perusidea on mehukas: Skinner on epäity murhasta. Idea on hieman samanlainen kuin neljännen tuotantokauden Zero Sum mutta vaikka jakso hyvä onkin, jotenkin ideasta ei kuitenkaan saada aivan kaikkea irti. Avatarin kohdalla voidaan kuitenkin puhua hyvästä jaksosta. Quaqmire on finaali-viisikon ainoa kolmen ja puolen tähden osa. Monille yhdeksännen tuotantokauden siirappivaihde on liikaa mutta tässä jaksossa näytetään kuinka se shipperitouhu todella tehdään tai ainakin pitäisi tehdä. Vaikka jakso ei mikään HC-shipper jakso olekkaan, sisältää se hienon, omalla tavallaan romanttisen keskustelun Mulderin ja Scullyn välillä. Kolmannella kaudella Mulderin ja Scullyn suhde oli vielä järkevällä pohjalla (kuten vielä parina seuraavanakin vuonna) ja siitä saatiin paljoa irti, eikä sen varaan suinkaan rakenettu jaksoja, kuten yhdeksännellä kaudella tuntuu olevan tapana. Wetwired on myöskin hyvä neljän tähden jakso. Mitään paranormaalia jaksossa ei ole, vaan Wetwired on enemmänkin semmoinen "Goverment denies knowledge"-tyylinen jakso joita on keskimäärin yksi kautta kohti, poislukien puhtaat mytologiajaksot. Erikoismaininnan Wetwired ansaitsee lopusta jossa jo hieman valotetaan tulevia tapahtumia. Periaateessa tällaista jatkuvuutta pitäisi olla aina mutta koska sitä nyt ei X-Filesissä kovinkaan usein viljellä, on se aina plussaa. Kauden viimeisenä jaksona on Talitha Cumi, joka on siitä poikkeuksellinen kauden päätösjakso, että se ei ansaitse viittä tähteä vaikka sisältääkin paljon hienoja ja muistettavia kohtauksia. Jakso on kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa.    

Jaksojen keskinäistä paremmuusjärjestystä selventääkseni jokaisen jakson arvosana (5 = järkyttävän hyvä, 4 = erinomainen, 3 = hyvä, 2 = ihan jees, 1 = b-luokkaa):

Blessing Way: * * * * ½
Paper Clip: * * * * *
D.P.O: * * ½
Clyde Brukams final repose: * * * *
the List: * * *
2shy: * * *
the Walk: * * *
Oubliette: * * ½
Nisei: * * * * *
731: * * * * *
Revelations: * * *
War of the Coprophages: * * * ½
Grotesque: * * * ½
Syzygy: * *
Piper Maru: * * * * *
Apocarypha: * * * * *
Pusher: * * * *
Teho Dos Bichos: * * ½
Hell Money: * * *
Jose Chung "From outer space": * * * *
Avatar: * * * *
Quagmire: * * * ½
Wetwired: * * * * 
Talitha Cumi: * * * * ½

On varmaankaan turha edes sanoa että X-Filesin kolmas tuotantokausi on sarjan faneille suurta herkkua. Jos yhdeksäs kausi on kuin halvasta nurkkagrillistä ostettu makkara ilman sinappia, on kolmas tuotantokausi kuin 500€:n lounas ravintolassa kaikilla mahdollisilla lisukkeilla. MOTW-jaksot ovat vielä tuoreita ja idea ovat lähes poikkeuksetta hyviä. Mytologia elää ehkäpä parasta aikaansa koko sarjan aikana. Uusia elementtejä tuodaan ruutuun kovalla vauhdilla ja vain jotkut sarjan mytologiajaksoista ovat samaa tasoa kuin kolmannen kauden mytologia-jaksot. Varsinaisia pettymyksiä kolmas tuotantokausi ei tarjoa, ellei sellaiseksi lasketa Talitha Cumia joka ei ole aivan niin hyvä kuin kauden viimeiset jaksot ovat yleensä olleet.

Kuva

Kuva on samaa tasoa kuin kahdella aikaisemminkin julkaistulla kaudella: 4:3 kuva ei ole mitään huippuluokkaa, eikä edes ns. hyvää tasoa jos ajatellaan uusien elokuvien DVD-julkaisuja. Muttta kun otetaan huomioon lähdemateriaali ja verrataa DVD:n kuvaa TV:stä nähtyyn, on ero huomattavan suuri. Ja on ensimmäiseen X-Files boxiin verrattuna parantunut huomattavasti. Suurimmat ongelmat kuvan osalta löytyvät tummien sävyjen toistosta. Pimeässä tai muuten vain tummussa ympäristössä tapahtuvat kohtaukset ovat usein kovin pikselirikkaita, monasti jopa liian kanssa. Roskia kuvassa sen sijaan ei onneksi näy. Paikka paikoin näyttää oikein huonolta mutta suurimman osan ajasta kuvanlaatu on kuitenkin luokkaa hyvä kun ottaa huomioon että kyseessä on kuitenkin "vain" TV-sarja-julkaisu. Kaukana ollaan kuitenkin vielä esim. kausien 6-8 tasosta.

Ääni

Äänistä ei paljoakaan kerrottavaa irtoa. DD2.0 Englanniksi ja koska paketti on ostettu italiasta niin äänivalikoimasta löytyy myös kyseisen maan dubbaus. Dynamiikkaa ääniraidalta löytyy jonkin verran mutta koska käytössä on kuitenkin varsin heikosti kanavia ei mitään ihmeempää ole tarjolla. Voidaan kuitenkin puhua hyvästä TV-sarja tasosta eikä tältä oikein osaa enempää vaatiakkaan; niin dialogi, Snown mestarillinen musiikki kuin myös muu ääniraita toistuu jokseenkin moitteetta.

Lisämateriaali

Extrat ovat, kuten kaikissa muissakin tätä ennen julkaistuissa X-Files boxeissa pakattu omalle levylleen. Niitä on varsin runsaasti, ei tosin aivan niin paljon kuin viidennellä kaudella mutta kuitenkin yhtä paljon kuin kausilla 1-4 ja 6.   

the Truth about season 3 sisältää ohjaajien, Chris Carterin ja joidenkin näytteliöiden kommentteja kuluneesta kaudesta. Noin puolia jaksoista käsitellään keskimäärin noin minuutin edestä. Lähinnä Carter ja kumppanit tosin puhuvat lähinnä hauskoista sattumista ja hieman kertaavat jaksojen tapahtumia mutta informaatiivistä sisältöä kannattaa ehkä hakea muualta. Kyllä dokumentista kuitenkin asiaakin löytyy.

Chris Carter talks about season 3 Carter höpisee parin minuutin verran kahdestatoista kolmannen tuotantokauden suosikkijaksostaan. Jaksot ovat hyvin "valittuja" sillä uskoisin näiden olevan myös monien muiden kuin minun ja Carterin suosikkeja.

FX: Behind the truth kertoo kaikesta sekalaisesta X-Filesiin liittyvästä noin minuutin pätkistä. Aiheina ovat mm. eri jaksot, X-Filesin kuvauspaikkojen ruoat ja jaksojen nimet. Kertakäyttömateriaaliahan nämä ovat mutta ihan hyvää sellaista.

Special effects on lähes tulkoon mielenkiintoisin extra. Kuten nimikin jo sanoo, käsittelevät nämä minuutin parin pituiset pätkät efektejä. Efektien varsin mielenkiintoista tekemistä säestää Mat Beckin kommentit.

Promo spots on kasa X-Filesin mainoksia. Suurimmasta osasta jaksoja on kymmenen ja kahdenkymmenen sekunnin pituinen pätkä. Ei mainoksia kaikista jaksoista jaksa katsoa mutta omien suosikkijaksojen mainokset ovat kyllä varsin kivaa katsottavaa. Tosin vasta jakson jälkeen sillä nämä pätkät sisältävät paikka paikoin aika paljon spoilereita.

Kokonaisuutena extrat ovat varsin hyviä ja niistä saa aika lailla paljon tietoa miten sarjaa nimeltä X-Files tehdään. Kuitenkin jos jostain pitää valittaa niin sellaisia extroja mitä tämän levyn Special effects edustaa, näkisi mielellään enemmän. Mainittakoon vielä että kaikki minuutin pätkät, kuten Chris Carterin juttelut, saa tulemaan putkeen, eivätkä nämä extrat sisällä muita tekstejä kuin ranska ja espanja.

Yhteenveto

Jos ei X-Filesiä ole koskaan katsonut, mutta sarja voisi kiinnostaa, niin tämä on ehkä paras kausi mitä on tarjolla. Vaikka toisaalta, periaatteesta pitää suositella ensimmäistä kautta vaikka sen mytologinen sisältö ei mitenkään mykistävää olekaan. Ja niille joiden mielestä yhdeksäs tuotantokausi on hyvä, (onko heitä?) suosittelen tämän katsomista, vaikka sitten pakon kanssa. Näkevät millä tasolla sarja nimeltä X-Files on ollut. Ja mitä tämän kauden suositteluun sarjan faneille tulee, niin...