Elokuva
Gotham Cityssa menee paremmin. Rikollisuus on katutasolla vähentynyt, kiitos kaksoiselämää viettävän miljardööri Bruce Waynen (Christian Bale), joka kitkee roistomaisia rikkaruohoja alter ego Batmanina yön pimeydessä. Kihoimmat konnat nauttivat kuitenkin vielä gourmet-aterioita kattohuoneistossaan, mutta tähänkin asiaan on tulossa muutos. Kun Batman ja poliisiluutnantti Jim Gordon (Gary Oldman) saavat tuekseen kaupungin uuden sankarisyyttäjän Harvey Dentin (Aaron Eckhart), mafian tila tehdä tihujaan pienenee entisestään. Mutta pakan sekoittaa täydellisesti kuin taikaiskusta paikalle räjähtävästi iskevä umpihullu Jokeri (Heath Ledger), joka hyytävästi lässyttäen lukee uudet koodit Gothamin kansalaisille. Groteski ja raakalaismainen Jokeri edustaa aivan uudenlaista vihollista, normaalin järjen ulottumattomissa liikkuvaa petoa, jolle hallintaa tärkeämpää on kaaos. Omia sääntöjään noudattavalle Batmanille Jokerin pitelemätön anarkistisuus osoittautuu hurjaksi haasteeksi, samaten kuin Dentin riiustelu tämän mielitietyn apulaissyyttäjä Rachel Dawesin (Maggie Gyllenhaal) kanssa.

Komean uransa kehutulla 69 minuuttisella trillerillä Following vuonna 1998 aloittanut brittiohjaaja Christopher Nolan iski täyspottiin kaksi vuotta myöhemmin, kun valkokankailla hämmästytti kronologialtaan nerokas, lopusta alkuun kaahaava muistinmenetysjännäri Memento (2000). Festivaaleilla ympäri maailmaa kehuja kerännyttä Mementoa seurasi ensimmäinen a-sarjan työ, Oscar-luokan näyttelijöillä (Al Pacino, Robin Williams ja Hilary Swank) miehitetty tiukka trilleri Insomnia (2002), joka viimeistään osoitti Nolanin hallitsevan laajemmankin skaalan hukkaamatta silti persoonallista otettaan.

Vuonna 2005 maailma sitten siirtyi radaltaan, kun Nolan päivitti Batman-saagan megamenestykseksi osoittautuneella versiollaan Batman Begins. 2006 elokuvien ystävät saivat hämmästeltäväkseen tyylitellyn ja tiukan kuvituksen taikuuden maailmasta, kun monitahoinen ja kiehtova The Prestige sai ensi-iltansa. Vaikka mainetta ja mammonaa on brittisyntyiselle ja nykyään Los Angelesissa asuvalle, kuluvan kuun 30 päivä vasta 38 vuotta täyttävälle ohjaajalle kertynytkin yllin kyllin, osoittaa uutukainen, Yön ritari, ettei persoonallinen ja omaperäinen ote elokuviin ole kadonnut kuohujuomien loiskeissa.

Synkkä, väkivaltainen ja traaginen Yön ritari on kaikkea, mitä huippuunsa trimmatulta megaleffalta voi odottaa.
Nolanilla on jokainen ohjas vahvasti hanskassa ja Yön ritari kulkeekin turboahdettuna täsmäohjuksena mykistävän komeasta toimintajaksosta toiseen ilman kitkaa tai turhia kurveja. Siinä missä moni muu olisi jo kahden tunnin paalulla alkanut pakata pillejä pussiin, Nolan heittää vielä yhden vaihteen silmään ja nostaa majesteetillisen mahtavasti tulevaisuuden tuhoisat ajat ennustavan finaalin aivan omiin sfääreihinsä. Ilahduttavasti pääasiallisesti käsintehdyin, räjähtävin tehostein viimeistelty Yön ritari käyttää digiefektejä ainoastaan tarvittaessa ja niitäkin hyvällä maulla.

Ohjaajan, tämän velipojan Jonathanin ja David S. Goyerin kirjoittama tarina tunkeutuu entistä syvemmälle Batman-legendan syövereihin, ja kaivaa päivänvaloon ilkeitä ja rumia asioita, niin konnistaan kuin sankareistaankin. Surumielinen, kosketuspintaa monelta suunnalta henkilöihinsä antava kertomus tutkii sairasta mieltä innovatiivisesti ja poikkeaa normaaleista supersankareiden kehityskaarista juuri mietitymmällä tekstillä ja tarkemmilla havainnoinneilla. Sarjakuvien maaginen henki on tallella, mutta muuten rintamalinjat ovat realismin raapaisuin piirrettyjä. Kauaksi ollaan tultu Tim Burtonin fantasia-Batmaneista (Batman, 1989, Batman Returns, 1992) ja varsinkin Joel Schumacherin ällömakeista karamellikuvituksista (Batman Forever, 1995 ja Batman & Robin, 1997), sillä Yön ritari on rankka ja rujo tilinpäätös aina vain raaistuvammasta maailmasta.

Moniulotteisuutensa varsin erityyppisissä rooleissa todistanut, tammikuussa 2008 valitettavasti edesmennyt Heath Ledger vie Jokerinsa kauas mielipuolisuuden rajojen taakse. Totaalisesti vinksahtanut ja äärimmäisen vaarallinen Jokeri on puhdasta anarkiaa, hulluuden äärimmäinen ilmentymä. Henkilö, jolle vain ja ainoastaan täydellinen tuho, tarkoitti se sitten vaikka itsetuhoa, on ainoa agenda, on vaarallisin vastustaja mitä kuvitella saattaa. Ledger tuntuu tekevän rooliaan kuin vaiston varassa, lipoo kielellään myrkyllisesti ja liikkuukin täysin omaperäisesti, mutta ei sekunniksikaan pudota Jokeria hassuksi karrikatyyriksi kuten teki Jack Nicholson Tim Burtonin Batmanissa vuonna 1989. Heath Ledgerin maaninen roolityö Jokerina on herättänyt keskustelun myös mahdollisesti postuumisti myönnettävästä Oscar-palkinnosta. Se ei ole mahdottomuus, sillä 32 vuotta sitten Peter Finch sai oman pystinsä kuolemansa jälkeen, Sidney Lumetin loistavasta mediasatiirista Kasvot kuvaruudussa (Network, 1976). Jokainen, joka on Ledgerin uskomattoman suorituksen nähnyt, tietää maailman halutuimman tunnustuksen olevan hänelle enemmän kuin ansaittu.

Ledgerin tavoin rankoissa rooleissa venymiskykynsä monesti osoittanut Christian Bale tuo rooliinsa skitsofreenista arvokkuutta, raottaen samalla kaksoiselämän muassaan tuoman paranoian varjopuolia. Kolmas napakymppi Batiksen tasokkaassa castissa on Aaron Eckhartin ryhdikäs Harvey Dent, jolle kohtalo näyttää rumimman irvistyksensä karmean tragedian muodossa. Michael Caine jatkaa hienon ja hillityn hovimestari Alfredin roolissa tyylikkäänä ja samoin tekee Gary Oldman Jim Gordonina. Maggie Gyllenhaal tuo Katie Holmesilta perittyyn rooliinsa aimo annoksen naisellista särmää ja Morgan Freeman Batmanin vinhojen vehkeiden keksijänä Lucius Foxina elokuvaan lämpöä ja viisautta. Kokonaisuutena ajatellen yhtään heikkoa lenkkiä ei Yön ritarin näyttelijäluettelostakaan löydy.

Clint Eastwoodin tavoin ryhmäuskollisena tekijänä tunnettu ohjaaja Christopher Nolan on kiinnittänyt Batman Beginsista tutut ammattilaiset tiimiinsä. Tuottajat Emma Thomas (joka on nykyään myös Nolanin vaimo) ja Charles Roven, leikkaaja Lee Smith, lavastaja Nathan Crowley sekä Nolanin takana jo Mementosta lähtien vakaasti seisonut huippukuvaaja Wally Pfister. Pfisterin kamera viihtyy yläilmoissa ja liitelee kuvauspaikkana käytetyn Chicagon yllä kuin lepakko ja syöksyilee painovoimaa uhmaaviin ajoihin tavalla, joka pistää harkitsemaan turvavyön käyttöä teatterin hämärässä.

Mukana ovat myös scoretaikurit Hans Zimmer ja James Newton Howard, joiden ansiosta Batman Begins liihotteli aivan omille ulottuvuuksilleen. Zimbo hoitaa synkkyyden ja Newton Howard osuudet, joissa on edes hitunen valon kajoa. Omaa luokkaansa oleviksi kohokohdiksi nousevat eri toten Jokerin todelliset kasvot esittelevä Why So Serious, Batman Beginsin alkuteemaa Vespertilioa mukaileva Aggressive Expansion, mehevästi mahtaileva And I Thought My Jokes Were Bad, musertavan kaunis Watch the World Burn sekä kaiken kokoava, ylisanoihin yllyttävä 16-minuuttinen A Dark Knight. Yön ritarin tumma ja hyytävän komea musiikki on siis sekin vuoden tapauksia elokuvarintamalla.

Yhteenveto
Erinomaisen synkkä ja taiturimainen Yön ritari on Bat-sarjan eliittiyksilö, mestariteos kaikilta kanteiltaan.
Jos, ja toivottavasti kun Christopher Nolan vielä jatkaa elvyttämänsä Bat-saagan parissa, valkokankaille tullaan samaan vieläkin hurjempia ja samalla ajatellusti aikuisempia visioita lepakkomiehen tulevista seikkailuista.